Siirry pääsisältöön

Työtä ihmisten parissa, suurella sydämellä.



Aloitamme blogivuoden 2020  sukeltamalla kokemusasiantuntijuuteen. Tästä aiheesta omakohtaisia kokemuksia kertoo seuraavassa Marjo 😊

Työtä ihmisten parissa, suurella sydämellä

Toimin kokemusasiantuntijana Iisalmen Mielenterveystuki ry:llä ja olen ollut mukana Omat avaimet –projektissa suunnittelemassa toimintaa yhdessä Louhentuvan ja Omat avaimet –projektin työntekijöiden sekä kokemusasiantuntijoiden kanssa. 
Kun olin lapsi, ei mielenterveysongelmista puhuttu perheessäni. Tai puhuttiin. Puhuttiin lähinnä hulluista ja heidän kustannuksellaan naurettiin. Oli pieni maailmanloppu, kun istuin nuorisopsykiatrian aulassa odottamassa psykologin vastaanottoa. Isompi maailmanloppu oli se, kun psykiatri diagnosoi masennuksen. Suurin maailmanloppu taas se, kun sain kuulla, etten tulisi koskaan saamaan töitä. Koska olin mieleltäni sairas ja vahingoitin itseäni.

Noiden nuoruusvuosien maailmanloppujen jälkeen opiskelin itselleni ammatin ja aloittelin työuraani lähihoitajana. Työ oli juuri sitä, mitä olin aina halunnut tehdä. Työtä ihmisten parissa, suurella sydämellä. Monien sattumien jälkeen tie kuljetti pois kotikaupungistani, en työllistynyt ja mieli alkoi rakoilla. Alkoi syöksykierre, jota jatkui monta vuotta vielä takaisin kotikaupunkiini muuton jälkeenkin.
Vuosia myöhemmin istuin Iisalmen Mielenterveystuki ry:n vertaistukikeskus Louhentuvan olohuoneessa. Kuntoutustuella olin ollut jo viisi vuotta, eläkehakemus oli vetämässä enkä nähnyt elämässä juuri valoa. Olin menettänyt uskoni siihen, että pystyisin jatkamaan sitä mitä olin aina halunnut tehdä. Työtä ihmisten parissa, suurella sydämellä. Yhdistyksen toiminnanjohtaja otti tuolloin puheeksi, että haluaisinko olla enemmän Louhentuvan toiminnassa mukana. Pian sain sähköpostia, jossa minulle kerrottiin Mielenterveyden keskusliitolla alkamassa olevasta vertaisohjaajakoulutuksesta. Hain mukaan.
Marraskuussa 2017 matkasin kohti tuntematonta, täysin vieraiden ihmisten pariin. Ensimmäisen kurssipäivän iltana istuin kurssimme kouluttajan, Tuula Laitisen kanssa Torpan leirikeskuksen aulassa ja kuuntelin hänen elämäntarinaansa lehtijuttua varten. Kylmät väreet kulkivat vain ihollani ja koin valtavan suurta myötätuntoa ja ihailua tuota vierasta ihmistä ja hänen elämäntarinaansa kohtaan. Sisälläni alkoi kyteä tuli.
Seuraavan vuoden huhtikuussa, kurssin toisella jaksolla ja sen viimeisenä päivänä meille kerrottiin kokemusasiantuntijatoiminnasta, heidän kouluttamisesta ja siitä, millaisia työtehtäviä vertaisohjaajan ja kokemusasiantuntijan on mahdollista tehdä. Sisälläni kytenyt tuli roihahti isoksi liekiksi, suoranaiseksi paloksi. Silloin heräsin vuosia kestäneestä horroksesta ja ymmärsin, että tuota minä haluan vielä jotain päivänä tehdä, luoda toivoa omalla tarinalla muille, jotka ovat kokeneet samoja asioita.
Vertaisohjaajakoulutuksen aikana aloin ohjata vertaisryhmää kurssin välitehtävänä, kurssin jälkeen pääsin mukaan nuorten aikuisten ryhmätoimintaan vertaisohjaajaksi, hakeuduin kokemusasiantuntijakoulutukseen ja minut valittiin. Olen jatkanut Louhentuvalla nuorten aikuisten ryhmätoiminnassa kokemusasiantuntijana, alkanut vetää toista, kohderyhmältään avointa vertaisryhmää ja päässyt harjoittelijan roolissa osallistumaan kokemusasiantuntijakoulutukseen.
Nuorten aikuisten ryhmässä nuoret pääsevät vaikuttamaan siihen, mitä toimintaa ryhmässä järjestetään. Keskiviikon Virtaverkossa on käyty keilaamassa, pelattu lautapelejä, tehty yhdessä ruokaa, järjestetty tieto- ja musiikkivisoja, tehty makkaranpaistoreissuja sekä on ollut kertoja, jolloin ei ole sovittua ohjelmaa. Ryhmässä mennään nuorten ehdoilla eli mihinkään ei ole pakko osallistua, saa vain olla ja viettää aikaa muiden kanssa. Virtaverkossa on tarjolla kahvia ja pientä purtavaa, veloituksetta. Torstain Virtaverkossa on mahdollisuus vapaaseen oleskeluun ja itse osallistun torstaisin Virtaverkkoon ryhmäläisenä, vertaisena, mahdollisuuksieni mukaan.
Olen päässyt toteuttamaan kokemusasiantuntija- ja vertaistoiminnan kautta itseäni ja haaveitani. Saanut kokea osallisuuden tunteen ja saanut nähdä, että minä todellakin pystyn ja kykenen. Olen uskaltautunut asioihin, mihin en ilman sairastumistani olisi ehkä uskaltanut. Olen osannut kääntää sairastumisen voimavarakseni. Huonoja päiviä tulee aina välillä, mutta tärkeintä on luottaa itseensä ja huomata ne pienetkin voimavarat ja toivon muruset mitä itsestä löytyy.
Se, että joskus on putoamaisillaan kuilun pohjalle ja pitää viimeisillä voimillaan kiinni kallion reunasta, on syrjäytymäisillään, ei pysy työelämässä kiinni ja löytää itsensä jopa työkyvyttömyyseläkkeeltä, ei tarkoita maailmanloppua eikä sitä, ettei enää koskaan pysty mihinkään. Eikä kannata tarttua niihin sanoihin tai lauseisiin, mitkä voivat juuri sillä hetkellä työntää sinut maanrakoon. Tulee hetki, jolloin pystyt nostamaan itsesi jostain sieltä syvyyksistä, joko yksin tai toisten avulla, mutta silloin on aika näyttää maailmalle, että sinä pystyt ja kykenet.
Minä pystyn ja kykenen tekemään sitä, mitä olen aina halunnut tehdä.
Työtä ihmisten parissa, suurella sydämellä.

Nuorten aikuisten ryhmä, Virtaverkko, kokoontuu Louhentuvalla, Kirkonsalmentie 29, Iisalmi.

Keskiviikkoisin kello 15-18 ja torstaisin 13.30-16.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä