Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2023.

Perhejoulu - muistojen virtaa

  Joulut olivat hiukan erilaisia ennen. Ei nyt niin kauan sitten, ehkä kuusi vuotta taaksepäin. Silloin meitä oli vielä neljä saman katon alla. Me vanhemmat ja kaksi lasta. Ne olivat rankkoja, mutta antoisia vuosia. Joulut olivat ihania, täynnä kivaa tekemistä, tuoksuja ja hyvää ruokaa. Leivottiin pipareita, jotka välillä onnistuivat ja välillä kärähtivät reunoilta. (Ne kärähtäneetkin syötiin.) Tehtiin riisipuuroa ja etsittiin sieltä manteleita (ja lapsista se, joka ei saanut mantelia, mökötti monta tuntia). Lapset koristelivat joulukuusen nauhoilla ja palloilla sekä ikivanhoilla muovikävyillä, joilla jo itse koristelin kuusen lapsena. Joulupäivänä käytiin mummolassa ja yleensä jäätiin sinne myös yöksi. Sinne oli pitkä matka, mutta esikoinen oli yleensä hyväntuulinen ja piirteli tai luki takapenkillä koko matkan ajan. Vähän myöhemmin myös kuunteli kännykästään musiikkia. Silloin hän oli jo vähemmän hyväntuulinen, ja ongelmat olivat alkaneet näkyä. Ongelmat, joihin ei saanut apua en

Tunteet kertovat meille tärkeitä asioita. Muista kuunnella tunteistasi.

Tästä käynnistyy vuoden 2023 mielenterveysviikko!  Mielenterveysviikkoa vietetään tänä vuonna 19.-26.11.2023. Teemana tänä vuonna on tunteet. Mielenhyvinvointiin ja mielenterveyden haasteisiin liittyy usein voimakkaita tunteita, joita voi olla vaikeakin tunnistaa ja käsitellä. Joskus omia tunteita voi tunnistaa paremmin, kun kuulee toisen sanoittavan omia tunteitaan. Onkin tärkeää, että omia tunteitaan tunnistaisi ja sanottaisi paremmin koska se helpottaa avun hakemista. Monesti elämä voi saada uuden suunnan kun tunnistaa omat tunteensa ja ymmärtää sitä kautta itseään paremmin. Tärkeää on myös päästä käsittelemään omia tunteitaan, ymmärtämään mitä ne tunteet meille kertovat ja mistä tunteet nousevat. Opettelemme läpi elämän ajan tunnistamaan, sanoittamaan ja käsittelemään meidän tunteitamme. Läpi elämän, kokoajan, joka päivä. Tunnetaidot on asia, jota voimme kehittää paremmaksi läpi elämämme ajan. Meistä ei tule mestareita sillä saralla varmastikaan koskaan. Itse ajattelen, että tämä

Mielenterveys on jokaisen oikeus. Mutta saammeko kaikki tasavertaisesti tukea ja apua kun sitä tarvitsisi?

Viime viikolla vietimme 10.10. Maailman mielenterveyspäivää. Tätä päivää vietetään joka vuosi ja päivän tarkoituksena on nostaa ihmisten tietoisuuteen mielenterveysongelmat ympäri maailmaa ja laittaa liikkeelle erilaisia toimia mielenterveyden tukemiseksi. Maailmanlaajuinen päivä antaa mahdollisuuden mielenterveysasioiden parissa työskenteleville keskustella ja tuoda esille omaa työtään, jotta ymmärrys työstä ja merkityksestä lisääntyisi. Samalla päivä antaa mahdollisuuden meille jokaiselle tuoda esille tukensa mielenterveystyölle mutta myös samalla jakaa toisille omakohtaisia kokemuksia mielenterveydestä tai siitä, että pitää tärkeänä sitä, että huolehdimme omasta mielenterveydestä.  Tänä vuonna teemana oli "mielenterveys on jokaisen oikeus." Tällä haluttiin tuoda esille, että jokaisella on oikeus yhdenvertaisesti hyvään mielenterveyteen kuin myös oikeus saada tukea silloin, kun sitä tarvitsee (ja vieläpä matalalla kynnyksellä). Kyseessä ei ole pelkästään yksilön oma asia v

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä

Omat avaimet 4You tiimi esittäytyy. Kuka on Tuija?

Hei, Minä olen Tuija Nissinen ja työskentelen Omata avaimet 4You toiminnan asiantuntijakouluttajana. Älä anna tittelin hämätä, sillä oikeasti työhöni kuuluu enimmäkseen kaikkea muuta kuin kouluttamista. Kuten aiemmissa Johannan, Sannan ja Jonnan postauksissa on ilmennyt, teemme kaikki hyvin monenlaisia työtehtäviä tässä tiimissä. Tulin Omat avaimet toimintaan loppuvuonna 2017. Näiden vuosien ajan olen saanut seurata aitiopaikalta, miten mielenterveyspalvelut maassamme ovat kehittyneet. Valitettavasti kehityksen suunta ei tällä hetkellä ilahduta. Toivon, että työni kautta voisimme yhdessä vaikuttaa mielenterveyteen liittyviin palveluihin, ylipäätään asioihin ja asenteisiin. Työssäni minulle on tärkeää päästä toteuttamaan itselleni merkityksellistä arvoa, joka on toisten ihmisten auttaminen. Kohtaamani henkilö voi olla kuntoutuja, eläkeläinen, opiskelija, työssä tai työtön statuksella ei ole merkitystä, ihmisillä on. Haluan kehittyä työssäni kohtaamisen ammattilaisena, kouluttajana ja

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy. Kuka on Jonna?

 Hei! Olen Jonna Rautavirta ja aloitin Omat avaimet 4you-toiminnassa Mielenterveyden keskusliiton asiantuntijana elokuussa 2023.  Esittelyn kirjoitus hetkellä vielä tutustun työhöni, mutta nyt jo työ tuntuu omalta. Mahtava tutustua uusiin ihmisiin sekä päästä kehittelemään työvälineitä, joiden avulla tuetaan ihmisiä heidän arjessaan elämän eri vaiheissa. Olen aikoinaan valmistunut merkonomiksi ja työskentelin 10 vuotta taidemuseossa asiakaspalvelijana/toimistotyöntekijänä. Kuitenkin minulla on aina ollut halu auttaa ihmisiä ja lähdin opiskelemaan sosionomiksi. Opintojen aikana minulle heräsi halu tehdä töitä päihde- ja mielenterveypuolella ja suuntasin opiskelut sinne. Omat avaimet 4you-toimintaan siirryin Syömishäiriöliitosta, jossa työskentelin 5 vuotta.  Pidän ihmisten kanssa työskentelystä ja kohtaamistyö on lähellä minun sydäntäni. Olen saanut paljon palautetta kohtaamiltani ihmisiltä, että minua on helppo lähestyä. Otan ihmiset aidosti vastaan ja kuuntelen. Olen luonteeltani rauh

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

VAIKEAT TUNTEET: HÄPEÄ

Häpeä on yksi syvimmistä ja kipeimmistä tunteistamme. Se on ensimmäisiä tunteita, joita vauva oppii. Myös joidenkin eläinten, mm. koirien ja ihmisapinoiden, on todettu tuntevan häpeää. Häpeä on ensisijaisesti laumaeläinten tunne, sillä se kertoo, että lauman tai ihmisryhmän asettamat rajat on ylitetty. Jos tekee jotakin ryhmän silmissä paheksuttavaa ja etenkin jos siitä jää kiinni, tuntee häpeää. Häpeä on normaali tunne, mutta toisinaan se kasvaa liian suureksi ja alkaa kutistaa ja kuristaa ihmistä. Puolivuotias vauva hakkaa lusikkaa pöydänreunaan. Siitä kuuluu mahtava ääni. Hän on haltioissaan taidostaan ja nauraa onnellisena. Hän katsoo pöydän ääressä istuvaa äitiään, haluaa esitellä äidille uuden taitonsa. Mutta äiti pitelee korviaan ja mulkaisee lasta tuskastuneena, vihaisena. Vauvan innostus sammuu kuin liekki tuulessa. Hänen hymynsä hyytyy ja innostus silmistä sammuu. Lusikka koputtelee yhä pöytää, mutta vaisummin kuin äsken. Häpeä on oikea kameleontti. Se voi naamioitua lähe

Olenko ystävä itselleni?

Kuinka moni pystyy ääneen sanomaan, että on hyväksynyt itsensä kaikissa tilanteissa ja kaikkien ihmisten seurassa, joka ainoa kerta? Minä en. Elämäni aikana olen tuntenut häpeää omasta kehostani, sanoistani ja asioista, joita olen joskus tehnyt tai kokenut. Häpeä on vuosien saatossa muuttanut muotoaan, mutta se on vaatinut suuren ja omalta osalta hyvin raskaan työn omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Lausahduksen, joka on kulkenut mukanani usean vuoden ajan, kirjoitti Toni Wirtanen (2001): ”Mä huomaan kuinka sä pelkäät jonkun taas löytävät kilpesi ainoon halkeeman.” Olen itse seissyt sen pelon takana, joka syntyy siitä, että tuntee olevansa ihmisjoukon keskellä täysin alaston ja joku tulisi huomaamaan sen ainoan halkeaman, joka minussa on. Enää tänä päivänä sillä ei niin ole väliä, sillä olen oppinut suurelta osin hyväksymään itseni ja tullut sinuiksi kokemieni asioiden kanssa, eivätkä ne asia ole vain yksi halkeama, vaan ne ovat lukuisat muutkin halkeamat tai arvet minussa, ihmises