Avoimet ikkunat -Kurkistuksia ja kokemuksia mielenterveydestä

Kuinka moni pystyy ääneen sanomaan, että on hyväksynyt itsensä kaikissa tilanteissa ja kaikkien ihmisten seurassa, joka ainoa kerta? Minä en. Elämäni aikana olen tuntenut häpeää omasta kehostani, sanoistani ja asioista, joita olen joskus tehnyt tai kokenut. Häpeä on vuosien saatossa muuttanut muotoaan, mutta se on vaatinut suuren ja omalta osalta hyvin raskaan työn omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Lausahduksen, joka on kulkenut mukanani usean vuoden ajan, kirjoitti Toni Wirtanen (2001): ”Mä huomaan kuinka sä pelkäät jonkun taas löytävät kilpesi ainoon halkeeman.” Olen itse seissyt sen pelon takana, joka syntyy siitä, että tuntee olevansa ihmisjoukon keskellä täysin alaston ja joku tulisi huomaamaan sen ainoan halkeaman, joka minussa on. Enää tänä päivänä sillä ei niin ole väliä, sillä olen oppinut suurelta osin hyväksymään itseni ja tullut sinuiksi kokemieni asioiden kanssa, eivätkä ne asia ole vain yksi halkeama, vaan ne ovat lukuisat muutkin halkeamat tai arvet minussa, ihmises