Mi ten purkaa tuntojaan, kun ei edes tiedä miten pukisi ajatuksensa sanoiksi? Tätä kysymystä on varmasti moni ihminen pohtinut jossain vaiheessa elämänsä aikana. Keskustelu ja vertaistuki auttavat oman osansa, mutta joskus tunteet kumpuavat jostain syvemmältä paikasta, jonne on vaikea päästää muita, mielen perukasta minne ei aina itsekään selkeästi näe. Kurimus, spraymaalaus, 2021 Sairastuin teini-ikäisenä vaikeaan masennukseen. Entisen "kympin oppilaan" koulusuoritus lähti alamäkeen, jouduin lukuisien sairaalahoitojaksojen kierteeseen, loputtomalta tuntuvaan lääkehoitoon ja turhauttavan tuloksettomaan keskusteluterapiaan alati vaihtuvien hoitajien kanssa. Kaverit muuttivat pois kotipaikkakunnaltani edetäkseen omassa elämässään ja tunsin jääneeni yksin, vaille tukea. En koulussa juurikaan pitänyt kuvaamataidosta. Työt piti tehdä opettajan antamien ohjeiden mukaan ja vertailua muiden oppilaiden kanssa syntyi väistämättä. En päässyt toteuttamaan itseäni. Tunsin muutenkin jä...
Moikka! Täällä kirjoittelee Savolaisen Jenni, Omat Avaimet 4You- toiminnan uusi työntekijä. Jos joku olisi sanonut minulle vuonna 2018, että palaisin vielä Omat Avaimet -toimintaan työntekijänä, en ehkä olisi uskonut. Silti tässä nyt ollaan, uudessa roolissa, mutta tutussa ja merkityksellisessä ympäristössä. Valmistuin sosionomiksi joulukuussa 2025, ja lyhyen työttömyysjakson jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa työssä, joka tuntuu omalta. Se ei ole itsestäänselvyys. Ehkä juuri siksi se tuntuu nyt erityisen arvokkaalta. Omat Avaimet on kulkenut mukanani jo pitkään. Tutustuin toimintaan ensimmäisen kerran vuonna 2018, ja vuosien varrella siitä on tullut minulle läheinen niin kokemustoimijuuden kuin opintojenkin kautta. Viime keväänä suoritin täällä viimeisen harjoitteluni sekä toteutin opinnäytetyön, jossa kehitimme parini kanssa luovia harjoitteita hyödyntävän ryhmämenetelmän, joka tukee osallisuudessa ja toimijuudessa. Työssäni minulle tärkeintä on aito kohtaaminen. Se ei tarkoit...