Hei,
Kerron ensin jotakin minusta itsestäni, joten sinun on ehkä helpompi ymmärtää lähtökohtiani tehdä sitä mitä minä teen tänä päivänä. Takanani on pitkä polku mielenterveyskuntoutujana. Diagnooseja on löytynyt vakavasta masennuksesta laajaan ahdistuneisuushäiriön kirjoon. Eikä minulla ole ollut kymmeneen vuoteen äitini kuoleman jälkeen käytännön tukea lähipiirissäni asioideni hoitoon. Olin kuitenkin onnekas, että törmäsin kymmenen vuotta takaperin apua hakiessani oman työnsä huippu osaajiin, jotka etsivät ja kulkivat kanssani polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Koin tuolloin vahvaa epäreiluuden tunnetta ja jopa vihaa siitä, että yhteiskunta unohti minut ja pääsin tippumaan siihen kuuluisaan väliin, jota ei pitäisi olla. Minua olisi voitu pompottaa luukulta toiselle näin työntekijöiden halutessa ja kuten alkuun tapahtuikin, kunnes minulla kävi tuuri.
Isoin oppi näistä ajoista oli se, että moni asia on edelleen yhteiskunnassamme huonosti varsinkin heikoimmassa asemassa olevan kohdalla, ja niiden, jotka näitä polkuja eivät ole kulkeneet voi olla haastava nähdä näitä ongelmia sekä siihen liittyviä syitä ja seurauksia. Monet näistä tilanteista on valitettavasti mielletty sellaisiksi, että näin ei tapahdu. Vaikka tämä on todellisuutta usealle ihmiselle arjessa.
Mielestäni yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät toteudu tänäkään päivänä heikommassa asemassa olevien kohdalla ja heidän äänensä jää edelleen kuulematta vaikka asian eteen onkin tehty paljon töitä. Näistä syistä olen viime vuosien aikana pyrkinyt osallistumaan paikalliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksen tekoon oman näkökulmani kanssa. Ehkä syyni ovat myös puhtaasti itsekkäitä, tämä on kuitenkin minulle se tapa purkaa yhteiskunnallista ahdistustani sekä antaa takaisin sitä hyvää, jota olen itse vuosien varrella saanut. Haluan mahdollisesti avata silmiä siihen, kuinka rakenteet pettävät tilanteissa, joissa sitä tarvittaisiin eniten. Sekä tuoda omia todellisen elämän havaintoja ja kokemuksia päättäjien tietoisuuteen.
Ensimmäiset kosketukseni vaikuttamiseen tulivat, kun etsivä nuorisotyöntekijä kysyi minulta, haluaisinko tulla mahdollisesti kertomaan omasta elämäntarinastani asunnottomien yöhön, jonne hän oli menossa kertomaan etsivästä nuorisotyöstä. Olin tässä vaiheessa ollut etsivän asiakas jo noin seitsemän vuoden ajan ja aloittanut korkeakoulu opinnot sosiaalialalla. Aika tuntui oikealta mutta kyllähän se jännitti. Olin toki tätäkin ennen antanut käyttää tarinaani anonyymissa muodossa, mutta nyt olin uudenlaisen tilaisuuden äärellä ja pääsin konkreettisesti kokemaan, sen kuinka paljon voimakkaampi viesti on, kun sillä on kasvot ja ääni. Olen tämänkin jälkeen antanut ääneni ja kasvoni mielenterveyttä ja nuorten asemaa koskeviin asioihin. 
En koskaan ajatellut ”sotkeutuvani” politiikkaan, mutta amk:n harjoittelussa ollessani kuulin ensikerran NUVA eli nuorisovaltuusto toiminnasta enemmän ja siitä, että minunkin olisi siihen mahdollista osallistua, vaikka en ollutkaan syntyperäinen paikkakunnalla. Ainoa rajoite oli ikä, 13–29 ja tuolloin olin 27-vuotias, joten päätin kokeilla. Minua tässä puhutteli se, että toiminta ei ollut sidottua mihinkään tiettyyn kirjoittaessani olen ollut nyt noin vuoden nuvan riveissä ja matka on ollut huikea. Pääsin toimintaan nopeasti sisään ja osallistumaan minulle tärkeisiin asioihin oman mielenkiintoni ja jaksamiseni mukaan.
Olen nuorisovaltuuston riveissä osallistunut keväällä 2025 itäsuomen nuorisofoorumiin Joensuussa, joka kokosi viikonlopuksi saman katon alle nuorisovaltuuston nuoria ympäri Itä-Suomea. Kaupungin strategian avoimeen suunnittelu päivään ja työpajoihin valtuuston edustajana, Pride-tapahtuman keskustelu paneeliin sekä Pohjois-Savon liiton alue tapaamiseen ja siellä pitämään puheen vuoron nuorten syrjäytymisestä ja sen hinnasta yhteiskunnalle. Tässä vaiheessa lienee tärkeä mainita, että ainakin meidän NUVA:ssa matka ja majoitus kulut katetaan, joten osallistuminen tallaisiin tapahtumiin ei jää kiinni taloudellisesta tilanteesta. Minusta tämä on tärkeää koska se lisää nuorten tasa-arvoisuutta ja mahdollisuuksia osallistua ja todella toivon, että NUVA toiminnan rahoitusta ei tulla jatkossakaan leikkaamaan. 
Edellä mainitsemani ovat olleet minun omia valintojani konkreettisesti osallistua, mutta on NUVA toiminta on muutakin. Kokoukset meillä kulkevat kuuden viikon välein ja näissä käsitellään, annetaan erilaisia lausuntoja, joita kaupunki meiltä pyytänyt. Meillä on käy myös vierailijoita esittelemässä omaa toimintaansa, näistä viimeisimpänä mainittakoon WALK-IN terapian esittely. Meidän Nuvamme on myös siinä suhteessa hyvässä asemassa, että meidän on mahdollista ideoida ja toteuttaa tapahtumia ja osallistua myös muiden toimijoiden tapahtumiin omalla panoksellamme. Minun osallistumiseni aikana on järjestetty kaksi mopomiittiä, Priden yhteydessä musavisaa nuorille ja olimme mukana ideoimassa ja toteuttamassa maksutonta musiikki tapahtumaa nuorille uudelle vuodelle.
NUVA toiminnan isointa antia on ehdottomasti ollut se, että tunnen saaneeni oman ääneni kuuluviin, ja itseluottamukseni tuoda omia ajatuksiani ja näkökulmiani on noussut. Olen päässyt myös oppimaan hurjasti uutta ja saanut tukea. Vaikka ajattelisit että haasteiden ja ongelmien takia sinulla ei olisi tallaiseen toimintaan annettavaa, usko pois kyllä sinulla on. Haluan kannustaa tuomaan omia kokemuksianne ja näkemyksiänne myös päätöksen tekijöiden tietoisuuteen, johon tämä toiminta on loistava alusta ja voit toimia oman jaksamisesi mukaan. Kuitenkin jos toimintaan sitoutuminen mietittää, voi ainakin meidän nuvalle kuka tahansa lähettää aihe-ehdotuksia aloitteisiin. Suosittelen tutustumaan alueesi toimintaan ja vaikutus mahdollisuuksiin. Jokaisella äänellä ja kokemuksella on yhteiskunnassamme merkitystä myös sinun.
Rebekka Kauppinen
Kommentit
Lähetä kommentti