Innostus kirjoittamiseen alkoi koulusta eli aloitin kirjoittamisen jo lapsena. Pidin äidinkielestä ja tarinoiden kirjoittamisesta.
Sain ihan hyviä numeroita äidinkielestä ja se tuntui hyvältä. Yläasteikäisenä kirjoitin myös päiväkirjaa, mutta se on nyt jäänyt.
Kirjoittaminen auttaa mieltä jäsentelemään asioita, niin hyviä kuin huonojakin.
Esimerkiksi ihan vain omasta päivästään parin hyvän asian listaaminen vihkoon kirjoittamalla, voi lisätä kiitollisuutta ja auttaa huomaamaan positiivisia asioita ympärillään.
Asioiden ei tarvitse olla isoja, voin listata vaikka:
”aurinko paistaa tänään” ja ”söin hyvää ruokaa”.
Minä pidän asioiden kirjoittamisesta käsin paperille. En ole ikinä tykännyt tietokoneella kirjoittamisesta.
Kirjoitan lyijykynällä, koska virheet voi tarvittaessa pyyhkiä. Olen huomannut, että minulle on helpompaa työskennellä fyysisillä kynä, paperi ja kirja meiningillä, kuin että kaikki olisi tietokoneella ja netissä tehtävänä.
Itse pidän runojen kirjoittamisesta. Minun mieleni lepää, kun keksin uusia runoja ja ei tarvitse ajatella siinä hetkessä muuta. Useimmin runoja saattaa syntyä enemmän vaikeina hetkinä.
Kannustan jokaista kokeilemaan kirjoittamista koneella tai käsin. Helppo tapa aloittaa, voisi olla hyvien asioiden listaaminen päivittäin.Toinen tapa voisi olla lyhyiden runojen kirjoittaminen. Ja tekstit voi kirjoittaa vain itselleen, niitä ei ole pakko julkaista tai näyttää kenellekkään, jos ei halua.
"Kaunis kuin kukkanen,
ruusun nuppunen.
Kuin syksyn punainen lehti.
Olet hyvä kaikessa
mihin vain ehdit.
Älä heitä toivoa koskaan pois,
älä luule, ettei
sinulla sitä ois."
Jasmin
Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...



Kommentit
Lähetä kommentti