Siirry pääsisältöön

Kirjoittaminen on oiva tapa purkaa tuntojaan paperille.

Tekijä
Innostus kirjoittamiseen alkoi koulusta eli aloitin kirjoittamisen jo lapsena. Pidin äidinkielestä ja tarinoiden kirjoittamisesta. Sain ihan hyviä numeroita äidinkielestä ja se tuntui hyvältä. Yläasteikäisenä kirjoitin myös päiväkirjaa, mutta se on nyt jäänyt. Kirjoittaminen auttaa mieltä jäsentelemään asioita, niin hyviä kuin huonojakin.
Esimerkiksi ihan vain omasta päivästään parin hyvän asian listaaminen vihkoon kirjoittamalla, voi lisätä kiitollisuutta ja auttaa huomaamaan positiivisia asioita ympärillään. Asioiden ei tarvitse olla isoja, voin listata vaikka: ”aurinko paistaa tänään” ja ”söin hyvää ruokaa”. Minä pidän asioiden kirjoittamisesta käsin paperille. En ole ikinä tykännyt tietokoneella kirjoittamisesta. Kirjoitan lyijykynällä, koska virheet voi tarvittaessa pyyhkiä. Olen huomannut, että minulle on helpompaa työskennellä fyysisillä kynä, paperi ja kirja meiningillä, kuin että kaikki olisi tietokoneella ja netissä tehtävänä. Itse pidän runojen kirjoittamisesta. Minun mieleni lepää, kun keksin uusia runoja ja ei tarvitse ajatella siinä hetkessä muuta. Useimmin runoja saattaa syntyä enemmän vaikeina hetkinä.
Kannustan jokaista kokeilemaan kirjoittamista koneella tai käsin. Helppo tapa aloittaa, voisi olla hyvien asioiden listaaminen päivittäin.Toinen tapa voisi olla lyhyiden runojen kirjoittaminen. Ja tekstit voi kirjoittaa vain itselleen, niitä ei ole pakko julkaista tai näyttää kenellekkään, jos ei halua.
"Kaunis kuin kukkanen, ruusun nuppunen. Kuin syksyn punainen lehti. Olet hyvä kaikessa mihin vain ehdit. Älä heitä toivoa koskaan pois, älä luule, ettei sinulla sitä ois." Jasmin

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ja kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Tekijä
Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vaikuttaminen osana elämää

Tekijä
Hei, Kerron ensin jotakin minusta itsestäni, joten sinun on ehkä helpompi ymmärtää lähtökohtiani tehdä sitä mitä minä teen tänä päivänä. Takanani on pitkä polku mielenterveyskuntoutujana. Diagnooseja on löytynyt vakavasta masennuksesta laajaan ahdistuneisuushäiriön kirjoon. Eikä minulla ole ollut kymmeneen vuoteen äitini kuoleman jälkeen käytännön tukea lähipiirissäni asioideni hoitoon. Olin kuitenkin onnekas, että törmäsin kymmenen vuotta takaperin apua hakiessani oman työnsä huippu osaajiin, jotka etsivät ja kulkivat kanssani polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Koin tuolloin vahvaa epäreiluuden tunnetta ja jopa vihaa siitä, että yhteiskunta unohti minut ja pääsin tippumaan siihen kuuluisaan väliin, jota ei pitäisi olla. Minua olisi voitu pompottaa luukulta toiselle näin työntekijöiden halutessa ja kuten alkuun tapahtuikin, kunnes minulla kävi tuuri. Isoin oppi näistä ajoista oli se, että moni asia on edelleen yhteiskunnassamme huonosti varsinkin heikoimmassa asemassa olevan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Tekijä
Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...
Lähetä kommentti
Lue lisää