Avoimet ikkunat -Kurkistuksia ja kokemuksia mielenterveydestä

Listasimme asioita, mitä meille on sanottu masennuksen eri vaiheissa. Kommentoimme möläytysten alle, mitä mieltä me niistä olemme. 1. " Kuuntele iloista musiikkia ja ajattele iloisia ajatuksia!" Mikä on iloista musiikkia? Kuka sen määrittelee? Miksi en saisi kuunnella sellaista musiikkia, mikä minua koskettaa? Surullinen tai melankolinen musiikki ja lyriikat auttoivat huomaamaan että muutkin ovat kokeneet saman, että en ole yksin. 2. "Mut sun asiat ei ole niin huonosti kuin tällä toisella ihmisellä,sua ei ole sentään kirveen kanssa ajettu lumihankeen." Pahoja asioita ja tunteita ei voi vertailla toisen kanssa eikä toisen tunteita pidä vähätellä. Jokainen kokee omat tunteensa eri tavalla. Toiselle pieni juttu, voi olla toiselle valtava asia. Jokaisella meistä on oma tarina ja sen on aina ainutlaatuinen. 3. "Ethän sä voi olla masentunut kun oot meikannut ja laittanut hiukset!" Meikkaaminen saattoi plla päivän ainoa asia,mitä j

Opiskelijoiden mielenterveyspäivää vietetään nyt toista kertaa! Tämän vuoden teemana on stressi. Nyyti ry haluaa nostaa esille opiskelijoiden mielenterveyteen liittyviä asioita ja ennaltaehkäistä tälläisellä toiminnalla ongelmien kasaantumista sekä tukea opiskelijoiden mielenterveyttä. Teemavalinnalla halutaan nostaa esiin stressin tunnistamisen ja siihen vaikuttamisen merkitystä mielenterveydelle. Sillä miten käsittelemme stressiä, on suunnaton vaikutus hyvinvointiimme. Stressi ei ole vain yksilöstä kiinni, vaan yhteisöllä on suuri rooli. -Nyyti ry Itse vuosi sitten sosionomiksi valmistuneena osaan kyllä samaistua tämän vuoden teemaan... stressi.. se oli läsnä kyllä itsellä reilun kolmen vuoden ajan aikalailla koko ajan, enemmän tai vähemmän. Onneksi stressitaso kuitenkin pysyi aina hallinnassa mutta sen eteen sai kyllä tehdä töitä. Joutui tekemään paljon tasapainoilua ajankäytön kanssa ja joutui oppimaan myös paljon uusia piirteitä itsestä. Jokainen meistä kokee stre

Tämän blogitekstin sisältö käsittelee vaikeita ja tunteita herättäviä aiheita. Kerron tekstissä omista kokemuksistani koskien masennusta, viiltelyä ja itsetuhoisista ajatuksista. Joten teksti on synkkää luettavaa. Olen kirjoittanut tekstin vuonna 2012 jolloin elämässäni oli synkkä vaihe menossa! Haluankin tekstillä muistuttaa, että vaikeuksista selviää kuhan annat aikaa toipumiselle! Älä unohda, että olet tärkeä ja ainutlaatuinen! Olen taistellut masennuksen kanssa lähes 10 vuotta. Masennus on jotain, minkä kuvailemiselle on vaikea löytää sanoja. Kymmenen vuotta elämästäni uhkaavassa pimeydessä, yksinäisyydessä, demoni väijymässä olkapäälläni. Joinakin päivinä tummat pilvet läpäisee valonsäde, elämä tuntuu siedettävältä. Päivät ovat kirkkaampia, pystyn taas tuntemaan asioita. Tunnen nälän tunteen, ja syödessäni ruoka maistuu taas joltakin. Kun nauran, se ei ole pakotettua.  Hetken kuvittelen, että ehkä minulla sittenkin on tulevaisuus. Sitten jotain tapahtuu. Sen

Aivan ensimmäisessä blogitekstissä kerroimme, että Omat avaimet -projektin tavoitteena on luoda ja kehittää uudenlainen työmenetelmä nuorten aikuisten kanssa työskentelyyn. Tässä blogi tekstissä kerromme tästä uudesta työmenetelmästä, HEVARIsta. HEVARIssa on yhdistetty Aspassa kehitetty henkilökeskeinen työote (erityisesti emotionaalinen tuki) ja Mielenterveyden keskusliitossa kehitetty voimavaravalmennus toimivaksi kokonaisuudeksi.   Ensisijaisesti työmenetelmää lähdettiin luomaan asumispalvelunyöntekijöiden työvälineeksi mutta olemme huomanneet, että HEVARI soveltuu kaikille, jotka työskentelevät nuorten aikuisten kanssa. Tärkeintä on oma halu ja into vetää ryhmää. HEVARI ei ole mikään "tavallinen" ryhmätyömenetelmä. Tällä tarkoitan sitä, että kun ensimmäisenä puhutaan ryhmätoiminnasta niin ajatuksiin tulee heti mieleen jonkinlaista pajatoimintaa, askartelua, käsitöitä tms. HEVARI ei ole tällaistä, ei alkuunkaan. HEVARI koostuu 10 kokoontumisesta. Jokaisella kerral

Luin Allianssin facebookista fakta tietoa nuorten äänestykäyttäytymisestä. Ja haluankin nyt tuoda esiin oman mielipiteeni tästä asiasta. Elikkäs Allianssi kertoi, että  Suomessa on 750 000 äänestysikäistä nuorta. Alle puolet nuorista äänesti vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vain 10 % nuorista äänesti eurovaaleissa. Eläkeläisiä on Suomessa 1 180 000. Eläkeläisistä kolme neljästä käytti äänioikeuttaan vuonna 2015. Jokaista nuoren ääntä kohden eduskuntavaaleissa annettiin 2,5 eläkeläisääntä. Se on surullisen vähän.   Mutta näin jonkin tasoisena syrjäytyneenä nuorena ymmärrän tämän ilmiön hyvin. Äänestäminen on periaatteessa helppoa. Ennakkoon äänestämässä voin käydä vaikka samalla reissulla kun käyn kaupassa.  Eihän se ole kuin äänestyskoppiin meneminen ja numeron laittaminen paperiin ja homma on sillä selvä.  Miksi nuoret siis eivät äänestä vaaleissa? Itse pohdin tätä asiaa paljon omista kokemuksista ja näkökulmista ja pohdin seuraavia asioita: 1. Tietämys po

Moikka! Minä oon Mykkäsen Titta. Olen 23- vuotias naisen alku iisalmesta ja olen huippu tyyppi (paitsi aamuisin ennen klo.9.00. Silloin olen lähinnä väsynyt ja vähän kärttyinen). Tuskailin ystävälleni tämän tekstin kirjoittamista. Koen itsestäni kirjoittamisen ja kertomisen jotenkin vaikeana asiana.  Helposti minulle tulee ajatus, että minä oon "vaan "tämmönen", ihan tavallinen, ei mitään ihmeellistä kerrottavaa". Ystäväni totesi, että minun lähtökohta on väärä. Kuulemma pitäisi aloittaa siitä että olen mahtava. Omat avaimet- projektiin eksyin kokemusasiantuntijaksi puolivahingossa jo ennen kuin hanke oli vielä käynistynytkään. Minut pyydettiin mukaan haastattelemaan tulevia työntekijöitä projektiin ja lopulta minuakin houkuteltiin mukaan.  Ja tässä sitä ollaan.   Omat avaimet käynnistyi ihan parhaaseen aikaan minun kannaltani. Olin jo pidemmän aikaan miettinyt, mitä alkaisin tehdä elämälläni, mutta mikään ei oikein tuntunut omal

Moi!  Minä olen Jenni ja toimin Omat Avaimet-projektissa kokemusasiantuntijana.  Olen 28-vuotias, asun Iisalmessa mutta olen kotoisin Lapinlahdelta. Olen välillä liiankin ylpeä savolaisuudestani ja muutaman etelässä vietetyn vuoden jälkeen halusin palata kotikonnuilleni.  Ammatiltani olen matkailupalvelujen tuottaja. Olen ollut masentunut ja ahdistunut niin kauan kuin muistan. Nyt, kun diagnoosit eivät enää huuda vakavaa, olen oppinut kääntämään sairastumiseni voimavaraksi . Masennus tulee aina olemaan osa elämääni, ja vaikka siitä toipuminen on pitkä ja raskas matka kulkea, on se mahdollista. Ei elämäni vieläkään ole jatkuvaa linnunlaulua ja ruusuilla tanssahtelua, mutta nyt vaikeat päivät eivät tunnu niin ylitsepääsemättömiltä. Niihin osaa suhtautua eri tavalla. Päädyin mukaan Omat Avaimet-projektiin ystäväni kautta. Minulla oli jotenkin ihan kauhea jumi elämässä päällä, tuntui ettei mikään asia etene mihinkään suuntaan ja jokainen päivä oli samanl