Siirry pääsisältöön

Opiskelijoiden mielenterveyspäivä 25.4. #ruuhkakevät & stressi


Opiskelijoiden mielenterveyspäivää vietetään nyt toista kertaa! Tämän vuoden teemana on stressi. Nyyti ry haluaa nostaa esille opiskelijoiden mielenterveyteen liittyviä asioita ja ennaltaehkäistä tälläisellä toiminnalla ongelmien kasaantumista sekä tukea opiskelijoiden mielenterveyttä.


Teemavalinnalla halutaan nostaa esiin stressin tunnistamisen ja siihen vaikuttamisen merkitystä mielenterveydelle. Sillä miten käsittelemme stressiä, on suunnaton vaikutus hyvinvointiimme. Stressi ei ole vain yksilöstä kiinni, vaan yhteisöllä on suuri rooli. -Nyyti ry


Itse vuosi sitten sosionomiksi valmistuneena osaan kyllä samaistua tämän vuoden teemaan... stressi.. se oli läsnä kyllä itsellä reilun kolmen vuoden ajan aikalailla koko ajan, enemmän tai vähemmän. Onneksi stressitaso kuitenkin pysyi aina hallinnassa mutta sen eteen sai kyllä tehdä töitä. Joutui tekemään paljon tasapainoilua ajankäytön kanssa ja joutui oppimaan myös paljon uusia piirteitä itsestä.





Jokainen meistä kokee stressin eri tavalla ja toiset meistä sietävät enemmän stressaavia asioita kuin toiset.. toiset myös stressaavat aivan eri asioista kuin toiset. Stressi vaikuttaa siis hyvin yksilöllisesti meihin. Tunnistatko sinä sinun stressitason vaiheet ja asiat joista sinä stressaat? 


Joskus hyvänlainen stressi antaa lisä voimaa ja tehokkuutta tekemiseen. Huono stressi taas syö voimaa ja aiheuttaa ahdistusta, joskus jopa uupumusta. Stressi voi tuntua myös monesti jopa fyysisesti kehossa päänsärkynä, huimauksena tai huonovointisuutena. Kannattaa siis ajoittain "tarkkailla" itseään ja puuttua asioihin ajoissa. Muista myös reilusti sanoa läheiselle jos huomaat hänessä stressin oireita.



Itsellä opiskelun ohella pyöritin samalla perhe arkea ja kävin töissä. Siihen yhtälöön ainut sopivin opiskelumuoto oli monimuoto-opiskelu jossa opiskelu tehtiin aikalailla itsenäisesti ja itseohjautuvasti. Elämän kaikkien osa-alueiden tasapainottaminen on ajoittain haastavaa ja varsinkin jos muutoksia suunnitelmiin tuli niin täytyy luovia sitten vaan eteenpäin jollakin tavalla. Itsellä oli niin mahtava tilanne, että minulla oli paljon läheisiä jotka pystyivät tarvittaessa auttamaan jos oli tarvis. Opiskelu itsessään oli itselle myös tärkeä asia, halusin hoitaa sen hyvin ja ajallaan läpi!





Huomasin myös opiskelun lomassa olevani ehkä hieman täydellisyyden tavoittelija ja halusin tehdä asiat joskus liiankin tehokkaasti. Joskus tämä oli hyvä piirre, joskus taas tämä tuntui todella raskaalta.. silloin kun oma luonne tuntuu raskaalta niin täytyy osata myös olla itselle armollinen, "vähempikin riittää" ajatus on todella tärkeää! Vinkkinä kaikille opiskelijoille (pätee kyllä myös muuhunkin todella hyvin)! Ei ole mitään hyötyä itsensä polttamisesta loppuun vaan silloin täytyy antaa aikaa itselle, aikaa läheisille ja ottaa joskus pientä aikalisää opiskelusta. Oma hyvinvointi on ensiarvoista!


Haluan antaa myös kaikille seuraavat vinkit joista oli ainakin minulle hyötyä opiskellessa:

1. Palkitse itseäsi! Aseta itsellesi jokin tavoite esim. sitten kun olen saanut tämän tentin läpi niin menen kaverin kanssa leffaan tai tämän harjoittelun päätyttyä käyn ostamassa itselleni sen paidan mitä olen katsellut jo pitkään.

2. Tee selkeä suunnitelma kun kevät- tai syyslukukausi alkaa! Aikataulu tehtävien tekemiseen ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen helpottaa kummasti työskentelyä eikä silloin asiat kasaannu viime hetkille. Tentteihin lukeminenkin kannattaa aloittaa mieluummin heti kuin viime tingassa, silloin ei tarvitse yötä myöten lukea.

3. Järjestä itsellesi aikaa ottaa rennosti! Tee kaikkea mistä sinä saat voimaa ja lisä energiaa tekemiseen! Minulle se oli liikunnan harrastaminen, ruuan laitto ja perheen kesken ulkoilu.

4. Pidä mielessäsi se miksi sinä olet opiskelemassa! Minua ainakin helpotti se, kun tuntui että ei vaan jaksa tai kiinnosta, että miksi minä halusin päästä sosionomin kouluun ja mitä minä tutkinnolla tavoittelen.



Aurinkoista kevään (pian kesän) alkua kaikille!!


-Johanna-


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä