Siirry pääsisältöön

HEVARI -henkilökeskeinen voimavaravalmennus nuorille aikuisille

Aivan ensimmäisessä blogitekstissä kerroimme, että Omat avaimet -projektin tavoitteena on luoda ja kehittää uudenlainen työmenetelmä nuorten aikuisten kanssa työskentelyyn. Tässä blogi tekstissä kerromme tästä uudesta työmenetelmästä, HEVARIsta.

HEVARIssa on yhdistetty Aspassa kehitetty henkilökeskeinen työote (erityisesti emotionaalinen tuki) ja Mielenterveyden keskusliitossa kehitetty voimavaravalmennus toimivaksi kokonaisuudeksi. 


Ensisijaisesti työmenetelmää lähdettiin luomaan asumispalvelunyöntekijöiden työvälineeksi mutta olemme huomanneet, että HEVARI soveltuu kaikille, jotka työskentelevät nuorten aikuisten kanssa. Tärkeintä on oma halu ja into vetää ryhmää.

HEVARI ei ole mikään "tavallinen" ryhmätyömenetelmä. Tällä tarkoitan sitä, että kun ensimmäisenä puhutaan ryhmätoiminnasta niin ajatuksiin tulee heti mieleen jonkinlaista pajatoimintaa, askartelua, käsitöitä tms. HEVARI ei ole tällaistä, ei alkuunkaan.

HEVARI koostuu 10 kokoontumisesta. Jokaisella kerralla on oma teemansa ja niitä ovat mm. arjen voimavarat & voimavarasyöpöt, tunteet, ajatusvääristymät, unelmointi ja arvot. HEVARIlla halutaan käynnistää nuoren oman prosessin alkamista itseensä kuin myös toivon heräämistä oman tulevaisuuden ja elämän suhteen. HEVARIssa tuetaan nuorta löytämään omia vahvuuksia ja positiivisia asioita elämästä.Parhaimmillaan HEVARIssa käsiteltävät asiat käynnistävät nuoressa prosessin, joka johtaa identiteetin vahvistumiseen.


Muutamia kuvataidepajan tuotoksia. Kuvataidepajassa sukelletaan menneisyyteen ja heittäydytään myös tulevaisuuden haaveiluun.

Nuoressa itsessään on kaikki vastaukset mitä hän tarvitsee ja hänen tulee itse ne löytää. Ja tämän HEVARI mahdollistaa.

Ohjaajan rooli HEVARIssa on myös oleellinen. Ohjaajan tulee olla kannustava ja tukeva sekä luoda ryhmään turvallinen ilmapiiri kaikille. Ilmapiirin tulee myös mahdollistaa emotionaalisen tuen toteutuminen. Emotionaalisen tuen kautta nuori kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi sekä kohdatuksi tunnetasolla. Ohjaajan ei pidä olla "kaikki tietävä", joskus on hyvä vaan jättää asioita leijumaan ilmaan ja pohtia niitä sitten yhdessä. Ohjaajaa joutuu sietämään ajoittain hiljaisuutta ja malttaa mieltäsi juurikin niiden vastausten ja neuvojen antamiseen.. monesti kun me ammattilaiset haluamme mahdollisimman pian ratkaista haasteet ja ongelmat.. tärkeintä onkin oivaltaa, että pysyvät muutokset tapahtuu, kun ne sisäistää ja oivaltaa pohdintojen kautta aivan itse.

Nuorten ottamia voimakuvia HEVARIssa.
Tiimin kesken mietittiin tällä viikolla, että mikä meidän mielestä on HEVARIssa parasta. Meidän mielestä HEVARIssa on parasta vuorovaikutus nuorten kanssa, työmenetelmän monipuolisuus ja sen helppo muokattavuus sekä vaikka kyseessä on ryhmämuotoinen menetelmä niin nuori huomioidaan aina yksilöllisesti ryhmässä. 

On myös ollut mahtavaa huomata, että nuoret jotka ovat osallistuneet HEVARIin ovat saaneet sitä paljon itselleen. 

HEVARI on mm. vähentänyt nuorten yksinäisyyden tunnetta, he ovat kokeneet ryhmässä vertaistukea, saaneet rohkeutta sosiaalisiin tilanteisiin ja välineitä käsitellä omia tunteitaan uudella tavalla.

Nuorten palautetta ja ajatuksia on kerätty heiltä alku- ja loppuhaastatteluilla. Palautteista tehtiin yhden nuoren kanssa yhteistyössä video jonka voit käydä katsomassa meidän YouTube-kanavalta

HEVARIssa on ollut mukana myös nuori kokemusasiantuntija. Olemme kokeneet todella tärkeäksi sen, että kokemusasiantuntijana nuoret ovat mukana aktiivisena osallistujana ja tarjota nuorille mahdollisuutta ottaa suurempaa roolia ryhmässä, jos hän sitä itse haluaa. Pyysimme meidän projektissa aktiivisesti mukana olevaa kokemusasiantuntijaa Tittaa kertomaan omia ajatuksia HEVARIsta ja hän halusi kertoa seuraavaa:

"Minä osallistuin syksyllä 2017 ensimmäiseen hevari-ryhmään kokemusasiantuntijan roolissa. Jo silloin ryhmä oli oikein hyvä. On ollut hienoa päästä seuraamaan, miten hevari on muuttunut ja kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Salaisesti olen vähän kateellinen niille, jotka osallistuivat uusimpaan ryhmään, koska pienten kurkistuksieni perusteella se vaikutti entistäkin paremmalta ja "nuorekkaammalta". Huomaa, että omat avaimet- tiimi on aidosti kuunnellut nuorten toiveita ryhmän suhteen.

Ryhmän aiheet ovat monipuoliset ja uskon, että jokainen voi löytää jotain, johon tarttua ja jota jäädä pohtimaan. Ryhmää voisi suositella lähes kaikille, mutta ensisijaisesti ihmisille, joilla on joku "lukko" elämässä, jonka haluaisi avata. Itse koen saaneeni paljon rohkeutta ja varmuutta ryhmän myötä." 

Toukokuussa pidämme ensimmäiset HEVARI koulutukset Joensuussa ja Iisalmessa. Joensuun koulutuspaikat on jo täynnä mutta Iisalmen koulutukseen mahtuu vielä. Syksyllä järjestämme HEVARIsta neljä koulutusta joten kannattaa seurailla meitä sosiaalisen median puolella (insta, face ja twitter) ja osallistua koulutukseen!
Rohkeasti mukaan ottamaan HEVARIa haltuun!
-Johanna-
Ps. Olisi mahtavaa jos jättäisitte kommentteja, ajatuksia tai kysymyksiä liittyen HEVARIin. Vastailemme ja kerromme mielellään lisää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

Luovuudella mielenrauhaa & iloa

Olen Piia, kohta 31- vuotias neitokainen Iisalmesta. Seuraa minulle pitävät kaksi kissaa ja vaikka olenkin pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin käyn ns. töissä tienaamassa muutaman euron ylimääräistä. En osaa soittaa, laulaa tai piirtää, joten minun luovat menetelmäni ovat valokuvaus, kirjottaminen ja käsitöiden tekeminen.  Minusta on tärkeää että ihminen saa toteuttaa itseään, oli kyseessä sitten maalaaminen tai soittaminen tai käsityöt. Olen huomannut, että kun valokuvaan niin saavutan eräänlaisen mielenrauhan, jonka aikaansaamiseksi on aikoinaan pitänyt joogata tunnin ajan. Minulla on kova halu luoda jotain kaunista ja kuvaamamalla luon omalta osaltani sitä tähän maailmaan. Minulla on myös ilonaiheet aika harvassa, mutta valokuvaamalla saavutan myös suurta iloa ja jonkinsortin tyydytystä kun kuvaamanani kohde välittyy linssin kautta juuri sellaisena kuin haluan sen esittää. Luovuus näkyy elämässäni pääosin valokuvaamisena ja kuvien muokkaamisen...

Haluan herättää toivon kipinän takaisin elämään ja auttaa toisia!

Olen kirjoittanut alla olevan tekstin vuonna 2015 juuri ennen kuin hakeuduin osastolle. Tekstissä tuon esille sen hetkistä olotilaani ja omia ajatuksiani. Näin jälkeen päin kun olen tekstejäni lukenut synkimmiltä ajanjaksoiltani olen monesti miettinyt sitä miten toivoton olen ollut ja teksteistä huokuu epätoivoisuuteni elämääni kohtaan. Haluan jakaa vanhoja tekstejä sen takia, että haluan auttaa toisia, jotka ovat kokeneet tai kokevat tällä hetkellä samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin minä olen kokenut! Haluan herättää toivon kipinää siitä, että lopulta olo helpottuu! Avun hakeminen ei ole koskaan väärin ja kannustankin hakemaan apua heti kun siltä tuntuu!   Olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut noin kymmenen vuoden ajan. Masennus ja ahdistus kulkevat kuin aaltoina, välillä oloni on parempi, välillä taas huonompi. Koskaan en ole kohdannut tällaista masennusta ja valtavaa ahdistusta, jota olen tuntenut jo parin kuukauden ajan... Tuntuu, kuin selkäni katkeai...