Siirry pääsisältöön

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?



Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot. 

Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä?




Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä.

"Miksi tunnen näin?" 
"Voinko tehdä tälle asialle jotain?" 

Tunteiden säätely voi olla joskus hankalaa meillä kaikilla. Joskus käy niin, että jokin tunne ottaa meistä vallan ja tuntuu ettei siitä pääse irti. Tunteiden säätelyä voi kuitenkin opetella esim. hakeutumalla miellyttäviin paikkoihin, tekemällä jotain mistä pitää, puhumalla läheisen kanssa. Tärkeintä on löytää "the juttu" mikä sopii tunteiden säätelyssä itselle.

Myönnän itsekin, että tunteiden säätely voi olla vaikeaa. Varsinkin jos olen väsynyt tai stressaantunut niin en jaksa niin paljon "puuttua" omien tunteiden säätelyyn. Kuitenkin pidän erittäin tärkeänä sitä, että  tunnistan omat heikot kohtani ja teen niiden eteen töitä, että pystyisin paremmin (ainakin joskus) säätelemään tunteitani väsyneenäkin. Väsyneenä, stressaantuneena tai surullisena tunteet kun tuntuu sitten yleensä vahvemmin meissä...

Tunnetyöskentelyä (sanoittaminen, ilmaiseminen, tunnistaminen) voi kehittää läpi elämän ja sitä tarvitsee meistä jokainen. 
Joskus tunnetyöskentelyä voi olla haastavampaa tai tunnetyöskentelyyn ei ole saanut apua/tukea/valmiuksia erilaisista syistä johtuen. 

Valmennuksissa on mukana paljon erilaisia tunneharjoitteita.
Tunteet ja niiden kanssa työskentely nousee esille vahvasti HEVARIssa kuin myös yksilövalmennuksessakin. 
Myös nuoret ovat kokeneet tunteiden käsittelyn valmennuksissa erittäin tärkeäksi ja ne ovat olleet pidettyjä kertoja. Nuoret ovat kokeneet myös saaneensa kerroilta konkreettisia keinoja esim. negatiivisten tunteiden käsittelyyn. Tunnetyöskentelyn kautta myös itsetuntemus vahvistuu.



"Negatiivisten tunteiden käsittelyyn sai vahvuuksia ja apua." -Nuori, hevari ryhmästä.

Koska tunteiden käsittely ja niistä puhuminen herätti nuorissa niin kuin myös meissä suurta kiinnostusta ja pohdintaa niin halusimme myös tehdä videon tunteista. Videon tekeminen oli todella mielenkiintoinen ja antoisa kokemus! Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa vasta julkaistu video "Hellurei ja helkkarin tunteet".

Olemme myös työstämässä tunnekortteja jotka tulevat osaksi valmennuksia. Tunnekorttien avulla tunteiden ilmaiseminen ja sanoittaminen voi olla helpompaa. Joskus pelkkä kortin valinta riittää eikä siitä tarvitse sen kummemmin muille puhua. Tärkeää on, että itse tunnistaa omat tunteensa. Tunnekortteja on työstetty yhdessä Omat avaimet-projektissa mukana olleiden nuorten kanssa.

Me kaikki tunnemme tunteita. Älä pelkää tai jännitä niitä vaan opettele tarkkailemaan ja käsittelemään niitä. Tunteet tekee meistä omia ihania ainutlaatuisia immeisiä!






-Johanna-

Ps. Blogissa olevat kuvat ovat tulevia tunnekortteja. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä