Siirry pääsisältöön

Omaa "väriterapiaa" -vapaata maalaamista ja luovuuteen heittäytymistä


Hei!

Minä olen Tuija ja työskentelen Omat avaimet -projektissa voimavaravalmentajana. Kerron mitä luovuus tarkoittaa minulle.

Sen sijaan, että olisin mennyt piirustus tai maalauskurssille ja opetellut, olen piirrellyt itsekseni. Ja manannut omaa keskinkertaisuuttani. Aika monet öljyvärit olen ostanut ja sitten ne ovat kuivuneet komerossa käyttökelvottomiksi. Enhän ole ainoa?

Sitten päätin, että tähän tulee muutos -lue ”asennemuutos”. 

Päätin luopua esittävästä tavasta maalata ja vaihdoin öljyvärit akryyli- ja akvarelliväreihin. Aloin valita värit tunnetilan mukaan ja maalasin vain väriyhdistelmiä. Se on todella vapauttavaa ja jotenkin puhdistavaa ja voimaannuttavaa. Olenkin sanonut sitä omaksi väriterapiakseni.



Se tunne, kun luopuu kontrollista, eikä edes tavoittele mitään ymmärrettävää, on jo itsessään kokeilemisen arvoista. Maalaamiseen aiemmin liittyvä suorittaminen ja epäonnistuminen eivät enää ole läsnä, koska aloittaessani värien sekoittamisen minulla ei ole mallia tai suunnitelmaa siitä, mitä kuvasta pitäisi tulla. Siitä tulee jotain, mitä värit minussa herättää ja se on hyvä niin.

Luovuus tarkoittaa minulle tällä hetkellä suurta voimavaraa, iloa ja keinoa jäsentää ollutta, nykyistä ja tulevaa. 

Koen, että se on tietoisen ja tiedostamattoman ajattelun virtaa. Vapaan maalaamisen myötä, olen oppinut olemaan itseäni kohtaan lempeämpi. Pystyn nyt maalaamaan esittäviäkin juttuja enkä enää vähättele itseäni, vaan pohdin, miten voisin oppia maalaamaan teknisesti paremmin.

Ja näin se minun ”väriterapia” menee noin niin kun suunnilleen. Ajattelen, että valkoinen puhdas paperi on uusi alku ja mahdollisuus. Mille? Se selviää, kun istun hetken värejä katsellen. Otan sen värin/värit mikä tuntuu jotenkin kutsuvan ja annan mennä!




Olisi mukava kuulla, mitä luovuus tarkoittaa ja merkitsee Sinulle???

-Tuija-



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ja kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...

Vaikuttaminen osana elämää

Hei, Kerron ensin jotakin minusta itsestäni, joten sinun on ehkä helpompi ymmärtää lähtökohtiani tehdä sitä mitä minä teen tänä päivänä. Takanani on pitkä polku mielenterveyskuntoutujana. Diagnooseja on löytynyt vakavasta masennuksesta laajaan ahdistuneisuushäiriön kirjoon. Eikä minulla ole ollut kymmeneen vuoteen äitini kuoleman jälkeen käytännön tukea lähipiirissäni asioideni hoitoon. Olin kuitenkin onnekas, että törmäsin kymmenen vuotta takaperin apua hakiessani oman työnsä huippu osaajiin, jotka etsivät ja kulkivat kanssani polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Koin tuolloin vahvaa epäreiluuden tunnetta ja jopa vihaa siitä, että yhteiskunta unohti minut ja pääsin tippumaan siihen kuuluisaan väliin, jota ei pitäisi olla. Minua olisi voitu pompottaa luukulta toiselle näin työntekijöiden halutessa ja kuten alkuun tapahtuikin, kunnes minulla kävi tuuri. Isoin oppi näistä ajoista oli se, että moni asia on edelleen yhteiskunnassamme huonosti varsinkin heikoimmassa asemassa olevan...

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...