Siirry pääsisältöön

Luovuus näkyy arjessani koko ajan -on aina näkynyt ja tulee näkymään!

Nimeni on Sarita. Olen gootti/heavy henkinen taiteilijasielu, joka rakastaa eläimiä.

Olen aloittanut piirtämisen ja taiteen tekemisen heti kun olen vain osannut pitää kynää kädessä. Taide on ollut siis aina vahvasti osa elämääni. Lapsena harjoittelin ja opettelin piirtämistä ja maalaamisesta omatoimisesti. Taide vei kuitenkin vahvasti mukanaan ja hain Lapinlahden taidelukioon opiskelemaan. Siellä sain ensimmäistä kertaa opetusta taiteen tekemiselle. Ja näin jälkikäteen olen huomannut, että koulun päätyttyäkin olen tehnyt oivalluksia opeista joita sieltä olen saanut. Opiskelu ei siis mennyt hukkaan millään tavalla vaan voin edelleenkin ammentaa sieltä tietoa!


Olen käynyt kansalaisopiston järjestämällä taidemaalauskurssilla jo vuodesta 2014. Siellä opettajana toimii Timo Tolonen. Taidemaalaus kurssilla opetellaan uusia tekniikoita sekä siellä huomioidaan jokaisen osallistujan omat lähtökohdat joista lähdetään liikkeelle. Minä olen esimerkiksi opetellut tekemään erilaisia kerroksia/pintoja tauluille sekä palettiveitsen käyttöä. Kurssissa parasta on omasta mielestäni se, että sinne ei tarvitse mennä ammattilaisena vaan sinne saa tulla kuka tahansa opettelemaan maalausta.


Käytän paljon erilaisia luovia menetelmiä arjessani. Kaikkein eniten pidän maalaamisesta ja piirtämisestä. Tällä hetkellä keskityn enimmäkseni maalaamiseen. Maalaamisen kautta pystyn purkamaan tunteitani ja ajatuksiani, niin hyviä kuin huonojakin asioita. Maalaamisen kautta saan ne tuotua parhaiten esille. Maalaamisprosessi voi olla joskus monimutkaista, riippuen täysin siitä tunteesta millä sitä lähtee tekemään. Esimerkiksi vuoden vaihteen jälkeen maalasin taulun nimeltä "Feeniks lintu" josta ajattelin välillä, että se ei valmistu ikinä ja sen työstäminen oli todella haastavaa. Maalasin taulua paljon ja muutin sitä todella paljon mitä pidemmälle taulua työstin. Lopulta tauluun syntyi lintu jonka jälkeen loppu taulun maalaaminen oli huomattavasti helpompaa. Kun taulu oli valmis tunsin suurta helpotusta siitä.



Luovuus näkyy elämässäni ja arjessani koko ajan. Keksin todella paljon erilaisia ideoita joita lähteä toteuttamaan tai testaamaan. Luovuus näkyy myös minussa itsessäni, pukeutumistyylissä ja meikkaamisessa. Arkeeni kuuluu myös taidemaalauskurssin lisäksi lavastaiden tekeminen Williwision teatterin näytelmään "Liisa Ihmemaassa". Lavasteiden tekeminen ollut itselle erittäin mieluista hommaa. Lähden aina mielellään kaikkiin taideprojekteihin mukaan!

Tein ikkunatarinan Omat avaimet-projektin toimistolle syksyllä 2018. Toin esille omia maalauksiani toimiston ikkunaan sekä sisäpuolelle. Maalaukset valikoitu sen perusteella mitkä oli uusia ja vasta maalattuja. Olen saanut vaihtaa myös maalauksia sitä mukaan kun uusia on syntynyt. Sain maalauksia esille myös Kiuruvedelle helmikuussa 2019 pidettyyn, Avoimet ikkunat -kurkistuksia nuorten aikuisten elämään, taidenäyttelyyn. 

Omasta mielestäni oli todella huippu juttu, että maalauksia pääsi laittamaan esille! Se tuntui todella hyvälle! 

Pääsin myös tekemään visuaalista ilmettä Omat avaimet-projektissa luotuun yksilövalmennuksen oppaaseen. Oppaassa näkyy käden jälkeni kansikuvassa ja muutamissa harjotteissa. Niiden toteuttaminen oli itselleni helppoa ja mukavaa.


Vinkkinä annan, että kannattaa laittaa omia ideoitaan ja ajatuksiaan ylös esim. ranskalaisilla viivoilla niin se auttaa monesti pääsemään asiassa eteenpäin ja uppoutumaan luovuuden maailmaan. Kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan esimerkiksi maalausta jos yhtään siltä tuntuu ja siihen on kiinnostusta! Maalaamiseen ei välttämättä tarvitse olla edes mitään tiettyä ideaa kun sitä lähtee tekemään vaan voi lähteä vaan sekoittelemaan värejä ja kokeilemaan miten värit sulautuvat toisiin. Jos kaipaa enemmän ohjausta ja opastusta niin suosittelen lämpimästi tulemaan kansalaisopiston taidemaalauskurssille.

Löydät lisää taidettani #saritaart13 instasta.
-Sarita-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä