Avoimet ikkunat -Kurkistuksia ja kokemuksia mielenterveydestä

  Yläasteella olin umpikujassa. Elin pahinta aikaani koulukiusattuna, kun äidinkielen opettajamme antoi kotitehtäväksi kirjoittaa runo. En ollut oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut runoudesta, en lukenut, enkä kirjoittanut.   Palautuspäivää edeltävänä iltana rustasin paperille sanoja nousevasta kuu-ukosta ja kaipauksesta ajatellen, että onpahan ainakin kokeiltu. Muutamaa äidinkielentuntia myöhemmin en tiennyt mitä ajatella, kun opettajani pyysi saada laittaa runoni seinälle. Sain runosta hyvän palautteen. Tuon tehtävän jälkeen aloin kokeilla miltä tuntuisi kirjoittaa sisälläni vellonutta pahaa oloa sanoiksi paperille. Ostin Tiimarista paksun ruutuvihon, joka ei aluksi tuntunut lainkaan omalta. Kerrostaloasuntomme parvekkeella poltin kartonkikantisen vihon reunat ja liimasin taakse taustapaperin. Keksin itselleni nimimerkin, joka kylläkin on vuosien saatossa vaihtunut lukuisia kertoja ja nykyään kirjoitan runoja omalla nimelläni. Jo muutaman kuukauden kuluttua aloin huomata voin