Avoimet ikkunat -Kurkistuksia ja kokemuksia mielenterveydestä

Neljän eri kunta- ja järjestösektorin toimijan yhteiskehittämisen työryhmä toteutti Faija ja vekarat -ryhmän kanssa voimauttavan valokuvauksen tuokion, jonka myötä isät pääsivät jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan vanhemmuudesta. “Vanhempain vapaa oli siitä hyvä, että oppi tuntemaan lapsen paremmin ja sai ymmärrystä, millaista arki lapsen kanssa on.” ”Tukea olisi varmasti hyvä saada parisuhteeseenkin. Arki on aika kuormittavaa välillä.” Muun muassa nämä kommentit nousivat esiin Faija ja vekarat -ryhmän isien keskuudessa, kun ryhmässä keskusteltiin perhepalveluista ja vanhemmuuteen liittyvistä tuen tarpeista voimauttavan valokuvauksen jälkeen. Faija ja vekarat -ryhmä on Perhetupa Väkkärässä kehitettyä isä- ja lapsityöhön keskittyvää toimintaa. Kuusi isää lapsineen Faija ja vekarat -ryhmästä sekä avoimesta Vaunupysäkistä pääsi osallistumaan voimauttavaan valokuvaukseen osana eri kunta- ja järjestösektoreiden yhteiskehittämistyötä. Työryhmä koostui Ylä-Savon Ensi- ja turvakotiyhdistyks...

  Miksi juuri minun lapseni? Miksi meidän perheemme, miksi minä? Olen suurimman osan elämästäni kipuillut oman mielenterveyteni ja tunne-elämän haasteiden kanssa, käynyt läpi traumoja ja haavoja, ollut syvissä vesissä monia vuosia niin miksi vielä tämäkin? Miksi nyt tämäkin, kun vihdoin olin saanut elämäni järjestykseen ja kaikki piti vihdoin olla hyvin? Miksi elämä heittää toisille eteen jatkuvasti kuraa ja toiset pääsevät niin helpolla? Mikä minun lastani vaivaa? Mikä tarkoitus tälläkin oli? Näiden ajatusten ja katkeruuden alle meinasin kadota, kun lapseni alkoi oireilemaan rajusti 6- vuotiaana ja lopetti syömisen kokonaan. Siitä alkoi vuosien taistelu enkä niistä vuosista muista paljoakaan. Lasten psykiatrinen poliklinikka tuli tutuksi, mutta sieltä saimme todellista apua vasta viisi vuotta myöhemmin, syksyllä 2023, kun lapsen psykologi soitti ja kertoi, ettei näe syytä jatkaa terapiaa, sillä tässä on jotain muutakin. Hän ehdotti sairaalajaksoa, missä tehtäisiin laajat psykolo...

Muistan, kuinka äidiksi tultuani pelkäsin suunnilleen kaikkea. Olin todella hyvä ennakoimaan ja varautumaan; ei ollut sellaista asiaa, mitä en olisi ajatellut ehkä tapahtuvaksi — ja ne asiat olivat yleensä negatiivisia, kaikenlaisia katastrofeja.     Kun vaihdoin vauvalle vaippaa hoitopöydällä, en kääntänyt selkääni sekunniksikaan — ja jos käännyin poispäin, vaikkapa ottamaan vaippaa sivupöydältä, pidin toista kättäni vauvan masulla, jotta tuntisin ajoissa, mikäli hän päättäisi kääntyä ympäri.     Vauvan kylvetys oli aina hirveän pelottava kokemus — lähinnä minulle. Pelkäsin, että otteeni vauvasta lipsahtaa ja hän molskahtaa veden alle ja vetää keuhkonsa täyteen vettä. Pelkäsin että siinä pelossani puristan häntä liian kovaa ja häneen sattuu.     Vaunulenkille lähtiessäni pelkäsin, että vastaan tulee vapaana juokseva iso koira, joka haluaa kurkistaa vaunuihin tai on aggressiivinen. Pelkäsin myös, että kesken lenkin alkaa sataa ja lapsi kastuu ja saa kuumeen...

Moikka ja hyvää opiskelijoiden mielenterveysviikkoa just sulle! Tänä vuonna viikon teemana on tärkeät aiheet: yhdenvertaisuus ja sosiaalinen saavutettavuus erityisesti oppilaitoksissa ja opiskeluyhteisöissä. Yhdenvertaisuus on varmasti kaikille tuttu teema. Mutta mitä tarkoittaa sosiaalinen saavutettavuus? Sosiaalinen saavutettavuus liittyy yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen. Tavoitteena on siis, että jokaisella ihmisellä on tasa-arvoiset mahdollisuudet ja oikeudet osallistua ja toimia yhteisössään arvostusta ja hyväksyntää kokien.   Mitäpä ajattelet, miten nämä asiat toteutuvat sinun opiskelupaikassasi ja -yhteisössäsi? Toimin opinto-ohjaajana ammattiopistossa ja meidän oppilaitoksessamme yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa pyritään edistämään vuosi vuodelta moninaisemmilla keinoilla. Kaikkeen tietoomme tulevaan epäasialliseen toimintaan, kuten kiusaamiseen, puututaan määrätietoisesti. Parhaillaan ollaan laatimassa Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa opiskelijoiden ...

Kun vuonna 2004 sain kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosini, olin valmistumassa juuri lukiosta. Viimeisen kurssini suoritin psykiatriselta avo-osastolta käsin. Valkolakin kävin hakemassa rauhoittavan lääkkeen turvin ja ylioppilasjuhlien jälkeen palasin osaston arkeen ja keskityin toipumiseen. Lukioaika oli raskasta ja sekavaa aikaa. Olin nuori, psyykkisesti pahoinvoiva ja itseni kanssa hyvin hukassa. Parisuhteet olivat hyvin läheisriippuvaisia, ja riitaisia ja alkoholia kului paljon viikonloppuisin, joskus arkenakin. Olen monesti jälkikäteen miettinyt, että vaikka olin hyvin epävakaa ja huonovointinen tuohon aikaan, oli opiskelu juuri se asia, mikä piti minut edes jollain tapaa kaidalla tiellä ja arjessa kiinni. Se piti myös pääni kasassa. Minulle oli tärkeää saada suorittaa koulu loppuun, kuten kaikki muutkin. En halunnut erottua joukosta ja vaadin itseltäni paljon. Yritin parhaani ja suoriuduin lukiosta elämäntilanteeseeni nähden ihan hyvin arvosanoin. Nyt sanoisin nuorelle it...

Maailmassa ja yhteiskunnassa on tapahtunut paljon muutoksia viimeisen vuosikymmenen aikana. Nämä muutokset vaikuttavat väkisin meidän ihmisten toimintaan. Meidän on pitänyt sopeutua aivan uudenlaisiin tilanteisiin ja tapoihin toimia. Ensimmäisenä tässä tulee varmasti mieleen lähivuosien korona pandemia ja tällä hetkellä käynnissä olevan Ukrainan sota. Isojen asioiden rinnalla on kuitenkin asia, ilmiö, joka nousee esille hyvinkin useasti uutisvirrassamme. Se on nimittäin sosiaalinen media. Nyt haluankin omalta osaltani nostaa esille, minkälainen vaikutus sosiaalisella medialla on ollut meihin jokaiseen yksilönä mutta myös yhteiskuntamme rakenteisiin. Sosiaalinen media on muuttanut maailmaamme merkittävällä tavalla ja siinä tapahtuvat muutokset jatkavat vain vaikuttamista meidän elämäämme. Puhutaankin loppujen lopuksi hyvinkin isosta ja merkittävästä ilmiöstä, josta on nykypäivänä hyvin vaikea kenenkään meistä välttyä.   Sosiaaliseen mediaan liittyen on tehty paljon eri...