Siirry pääsisältöön

Isät haluavat olla tasavertaisia vanhempia

Neljän eri kunta- ja järjestösektorin toimijan yhteiskehittämisen työryhmä toteutti Faija ja vekarat -ryhmän kanssa voimauttavan valokuvauksen tuokion, jonka myötä isät pääsivät jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan vanhemmuudesta.
“Vanhempain vapaa oli siitä hyvä, että oppi tuntemaan lapsen paremmin ja sai ymmärrystä, millaista arki lapsen kanssa on.” ”Tukea olisi varmasti hyvä saada parisuhteeseenkin. Arki on aika kuormittavaa välillä.” Muun muassa nämä kommentit nousivat esiin Faija ja vekarat -ryhmän isien keskuudessa, kun ryhmässä keskusteltiin perhepalveluista ja vanhemmuuteen liittyvistä tuen tarpeista voimauttavan valokuvauksen jälkeen. Faija ja vekarat -ryhmä on Perhetupa Väkkärässä kehitettyä isä- ja lapsityöhön keskittyvää toimintaa. Kuusi isää lapsineen Faija ja vekarat -ryhmästä sekä avoimesta Vaunupysäkistä pääsi osallistumaan voimauttavaan valokuvaukseen osana eri kunta- ja järjestösektoreiden yhteiskehittämistyötä. Työryhmä koostui Ylä-Savon Ensi- ja turvakotiyhdistyksen Perhetupa Väkkärän, Päiväkeskus Pysäkin, Pohjois-Savon hyvinvointialueen perhetyön ja sosiaalityönohjaajista sekä Mielenterveyden keskusliiton ja Aspa-säätiön Omat avaimet 4You -toiminnan työntekijöistä. Isät jäävät paitsioon, kun palvelut ja tuki kohdistetaan äideille Voimauttava valokuvaus isille ja lapsille päädyttiin toteuttamaan yhteiskehittämisen tuloksena. Yhteiskehittämistä tehtiin työpajatyöskentelynä, johon osallistui laajasti henkilöitä ja toimijoita sekä kunta- että järjestösektoreilta. Masennusoireisten perheiden isien tuki -ohjelman vastaava työntekijä Henri Hyttinen Miessakit ry:stä vieraili ensimmäisessä työpajassa kertomassa yhdistyksen toiminnasta ja kokemuksista miestyön kentällä. Hyttinen nosti esille muun muassa isien tuen tarpeen, jos äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Palvelut ja tuki kohdentuvat tällä hetkellä pääosin äitiin, jolloin isä jää yleensä ajatustensa ja tunteidensa kanssa yksin. Hyttinen muistutti myös siitä, että isä- ja miestyön tulee pohjautua asiakaslähtöisyyteen ja vastata aidosti kohderyhmän tarpeisiin. Toteutetun valokuvauksen lisäksi työpajoissa nousi esiin ideoita muun muassa isän ja lapsen omasta neuvolakäynnistä, isältä isälle tai mieheltä miehelle -toiminnasta, kokemusasiantuntijoiden kohtaamisista ja ammattilaisten kouluttamisesta miestyöhön. Valokuvaus herätti hyvää keskustelua Jokainen voimauttavaan valokuvaukseen osallistunut isä sai valita kuvauksen jälkeen yhden teetettävän kuvan, josta pääsi kertomaan ryhmätapaamisessa haluamallaan tavalla. Vaikka kuvaukset olivatkin päivän päätteeksi, ja väsymystäkin oli havaittavissa, kaikki sujui hyvin. Keskustelussa nousi esiin arjen hektisyys, erilaiset elämäntilanteet, erilaiset vanhemmuuden muodot sekä oma ja kumppanin jaksaminen. Isät kertoivat myös kokemuksistaan lapsiperhearjesta, vanhemmuudesta ja sen jakamisesta. Isäksi tuleminen koettiin ryhmässä hienona ja tärkeänä asiana. Monet kertoivat haluavansa tulla kohdatuksi tasavertaisina vanhempina esimerkiksi neuvolassa. Tämä tunne vahvistuisi jo sillä, että tieto neuvolakäynneistä ilmoitettaisiin kummallekin vanhemmalle, ei pelkästään lapsen äidille. ”Molemmat vanhemmat olisivat tasa-arvoisia huoltajia alusta asti, että tietäisi oikeasti olevansa isä eikä vaan sivullinen siinä.”
Iso kiitos Valokuvassa Faija ja vekara toimintaan osallistuneille isille ja lapsille sekä yhteiskehittämiseen osallistuneille. Tuija sekä Omat avaimet 4You toiminnan tiimi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

Minä selvisin- nyt haluan olla se, joka auttaa muita jaksamaan

Olen entinen mielenterveyskuntoutuja, nykyinen äiti, aviopuoliso ja tuoreen ADHD- diagnoosin omistaja. Valmistun pian tämän vuoden lopussa sosionomiksi (AMK). Elämäni ei ole ollut suoraviivaista ja helppoa, harvoin elämä sitä onkaan. Minulla on kuitenkin jotain erityistä annettavaa: ymmärrystä, joka ei synny kirjoista, vaan kokemuksesta. Olen ollut harjoittelussa 10 viikon ajan Aspa- säätiön ja Mielenterveyden keskusliiton yhteisessä Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Aloitin vuonna 2018 kokemustoimijan tehtävissä, kun toiminta oli vielä projekti ja nyt olen saanut suorittaa viimeisen harjoitteluni Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Eräänlainen ympyrä sulkeutuu harjoittelun päättymisen myötä ja se on hieman haikeaa. Harjoittelun aikana olen saanut käyttää luovia menetelmiä, ohjata ryhmiä ja kohdata ihmisiä matalalla kynnyksellä. Minun tarinani on muuttunut hyvin paljon näiden seitsemän vuoden aikana. Toimin edelleen satunnaisesti kokemustoimijana, mutta pääosassa puheenvuoroissani eivät ole...

Ajatuksia ja kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...