Olen kirjoittanut alla olevan tekstin vuonna 2015 juuri ennen kuin hakeuduin osastolle. Tekstissä tuon esille sen hetkistä olotilaani ja omia ajatuksiani. Näin jälkeen päin kun olen tekstejäni lukenut synkimmiltä ajanjaksoiltani olen monesti miettinyt sitä miten toivoton olen ollut ja teksteistä huokuu epätoivoisuuteni elämääni kohtaan. Haluan jakaa vanhoja tekstejä sen takia, että haluan auttaa toisia, jotka ovat kokeneet tai kokevat tällä hetkellä samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin minä olen kokenut! Haluan herättää toivon kipinää siitä, että lopulta olo helpottuu! Avun hakeminen ei ole koskaan väärin ja kannustankin hakemaan apua heti kun siltä tuntuu! Olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut noin kymmenen vuoden ajan. Masennus ja ahdistus kulkevat kuin aaltoina, välillä oloni on parempi, välillä taas huonompi. Koskaan en ole kohdannut tällaista masennusta ja valtavaa ahdistusta, jota olen tuntenut jo parin kuukauden ajan... Tuntuu, kuin selkäni katkeaisi p
Blogi kertoo Omat avaimet -projektin vaiheista(17-19/STM) ja vuoden 2020 alusta Omat avaimet toiminnasta,mielen hyvinvoinnista ja siihen liittyvistä asioista nuorten ja ammattilaisten näkökulmista tarkastellen.