Siirry pääsisältöön

Kokemusasiantuntija Jenni esittäytyy


Moi! 

Minä olen Jenni ja toimin Omat Avaimet-projektissa kokemusasiantuntijana. 
Olen 28-vuotias, asun Iisalmessa mutta olen kotoisin Lapinlahdelta.

Olen välillä liiankin ylpeä savolaisuudestani ja muutaman etelässä vietetyn vuoden jälkeen halusin palata kotikonnuilleni. 
Ammatiltani olen matkailupalvelujen tuottaja.


Olen ollut masentunut ja ahdistunut niin kauan kuin muistan. Nyt, kun diagnoosit eivät enää huuda vakavaa, olen oppinut kääntämään sairastumiseni voimavaraksi. Masennus tulee aina olemaan osa elämääni, ja vaikka siitä toipuminen on pitkä ja raskas matka kulkea, on se mahdollista.




Ei elämäni vieläkään ole jatkuvaa linnunlaulua ja ruusuilla tanssahtelua, mutta nyt vaikeat päivät eivät tunnu niin ylitsepääsemättömiltä. Niihin osaa suhtautua eri tavalla.


Päädyin mukaan Omat Avaimet-projektiin ystäväni kautta. Minulla oli jotenkin ihan kauhea jumi elämässä päällä, tuntui ettei mikään asia etene mihinkään suuntaan ja jokainen päivä oli samanlaista mössöä. Ystäväni huomasi tämän ja vinkkasi, että projektissa voisi olla minulle töitä. Rohkaistuin kysymään asiasta projektin työntekijöiltä, ja  pääsin mukaan voimavaravalmennusryhmään kokemusasiantuntijaksi. Projektin kautta löysin myös nykyisen työpaikkani.


Halusin mukaan tähän blogin kirjoittamiseen, koska olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Lapsena rustasin pitkiä tarinoita heppatytöistä ja tein näytelmäversioita vanhoista lastensaduista. Kirjoittaminen jäi pitkäksi aikaa, kunnes hakeuduttuani ensimmäistä kertaa sairaalahoitoon masennuksen takia aloitin kirjoittamisen uudelleen. Silloin kirjoitin paljon runoja ja lyhyitä tarinoita.


Omissa Avaimissa huomasin myös, miten tärkeää asioista puhuminen on. Aikaisemmin tuppasin ajattelemaan, että jokainen pärjätköön yksin. En halunnut kuormittaa läheisiäni omilla asioillani, olihan heillä omiakin vaivoja mietittävänään. Mutta kun saa kerrottua edes pienen itseä vaivaavan asian, niin se voi helpottaa todella paljon. 

Kannustan myös kokeilemaan kirjoittamista, jos kavereille, perheelle tai esimerkiksi sairaanhoitajalle jutteleminen ei tunnu luontevalta. Voi vaikka kirjoittaa pahat tunteet paperille ja sen jälkeen polttaa paperin. Ei niitä tekstejä ole pakko kenellekään näyttää.


Odotan innolla blogiin kirjoittamista. Vuosien varrella minulle on kertynyt paljon ajatuksia sairastumisestani, sekä kokemuksia kohtaamisistani terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. On hienoa, että pääsen tämän blogin kautta ilmaisemaan itseäni kirjoittamisen kautta. Toivottavasti kirjoitukseni herättävät ajatuksia tai tunteita, ihan mihin suuntaan vaan. Mielestäni se on onnistuneen tekstin merkki.


-Jenni-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

Luovuudella mielenrauhaa & iloa

Olen Piia, kohta 31- vuotias neitokainen Iisalmesta. Seuraa minulle pitävät kaksi kissaa ja vaikka olenkin pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin käyn ns. töissä tienaamassa muutaman euron ylimääräistä. En osaa soittaa, laulaa tai piirtää, joten minun luovat menetelmäni ovat valokuvaus, kirjottaminen ja käsitöiden tekeminen.  Minusta on tärkeää että ihminen saa toteuttaa itseään, oli kyseessä sitten maalaaminen tai soittaminen tai käsityöt. Olen huomannut, että kun valokuvaan niin saavutan eräänlaisen mielenrauhan, jonka aikaansaamiseksi on aikoinaan pitänyt joogata tunnin ajan. Minulla on kova halu luoda jotain kaunista ja kuvaamamalla luon omalta osaltani sitä tähän maailmaan. Minulla on myös ilonaiheet aika harvassa, mutta valokuvaamalla saavutan myös suurta iloa ja jonkinsortin tyydytystä kun kuvaamanani kohde välittyy linssin kautta juuri sellaisena kuin haluan sen esittää. Luovuus näkyy elämässäni pääosin valokuvaamisena ja kuvien muokkaamisen...

HEVARI -henkilökeskeinen voimavaravalmennus nuorille aikuisille

Aivan ensimmäisessä blogitekstissä kerroimme, että Omat avaimet -projektin tavoitteena on luoda ja kehittää uudenlainen työmenetelmä nuorten aikuisten kanssa työskentelyyn. Tässä blogi tekstissä kerromme tästä uudesta työmenetelmästä, HEVARIsta. HEVARIssa on yhdistetty Aspassa kehitetty henkilökeskeinen työote (erityisesti emotionaalinen tuki) ja Mielenterveyden keskusliitossa kehitetty voimavaravalmennus toimivaksi kokonaisuudeksi.   Ensisijaisesti työmenetelmää lähdettiin luomaan asumispalvelunyöntekijöiden työvälineeksi mutta olemme huomanneet, että HEVARI soveltuu kaikille, jotka työskentelevät nuorten aikuisten kanssa. Tärkeintä on oma halu ja into vetää ryhmää. HEVARI ei ole mikään "tavallinen" ryhmätyömenetelmä. Tällä tarkoitan sitä, että kun ensimmäisenä puhutaan ryhmätoiminnasta niin ajatuksiin tulee heti mieleen jonkinlaista pajatoimintaa, askartelua, käsitöitä tms. HEVARI ei ole tällaistä, ei alkuunkaan. HEVARI koostuu 10 kokoontumisesta. Jokaisella kerral...