Kokemusasiantuntija Jenni esittäytyy

Moi! 

Minä olen Jenni ja toimin Omat Avaimet-projektissa kokemusasiantuntijana. 

Olen 28-vuotias, asun Iisalmessa mutta olen kotoisin Lapinlahdelta.

Olen välillä liiankin ylpeä savolaisuudestani ja muutaman etelässä vietetyn vuoden jälkeen halusin palata kotikonnuilleni. 

Ammatiltani olen matkailupalvelujen tuottaja.

Olen ollut masentunut ja ahdistunut niin kauan kuin muistan. Nyt, kun diagnoosit eivät enää huuda vakavaa, olen oppinut kääntämään sairastumiseni voimavaraksi. Masennus tulee aina olemaan osa elämääni, ja vaikka siitä toipuminen on pitkä ja raskas matka kulkea, on se mahdollista.

Ei elämäni vieläkään ole jatkuvaa linnunlaulua ja ruusuilla tanssahtelua, mutta nyt vaikeat päivät eivät tunnu niin ylitsepääsemättömiltä. Niihin osaa suhtautua eri tavalla.

Päädyin mukaan Omat Avaimet-projektiin ystäväni kautta. Minulla oli jotenkin ihan kauhea jumi elämässä päällä, tuntui ettei mikään asia etene mihinkään suuntaan ja jokainen päivä oli samanlaista mössöä. Ystäväni huomasi tämän ja vinkkasi, että projektissa voisi olla minulle töitä. Rohkaistuin kysymään asiasta projektin työntekijöiltä, ja  pääsin mukaan voimavaravalmennusryhmään kokemusasiantuntijaksi. Projektin kautta löysin myös nykyisen työpaikkani.

Halusin mukaan tähän blogin kirjoittamiseen, koska olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Lapsena rustasin pitkiä tarinoita heppatytöistä ja tein näytelmäversioita vanhoista lastensaduista. Kirjoittaminen jäi pitkäksi aikaa, kunnes hakeuduttuani ensimmäistä kertaa sairaalahoitoon masennuksen takia aloitin kirjoittamisen uudelleen. Silloin kirjoitin paljon runoja ja lyhyitä tarinoita.

Omissa Avaimissa huomasin myös, miten tärkeää asioista puhuminen on. Aikaisemmin tuppasin ajattelemaan, että jokainen pärjätköön yksin. En halunnut kuormittaa läheisiäni omilla asioillani, olihan heillä omiakin vaivoja mietittävänään. Mutta kun saa kerrottua edes pienen itseä vaivaavan asian, niin se voi helpottaa todella paljon. 

Kannustan myös kokeilemaan kirjoittamista, jos kavereille, perheelle tai esimerkiksi sairaanhoitajalle jutteleminen ei tunnu luontevalta. Voi vaikka kirjoittaa pahat tunteet paperille ja sen jälkeen polttaa paperin. Ei niitä tekstejä ole pakko kenellekään näyttää.

Odotan innolla blogiin kirjoittamista. Vuosien varrella minulle on kertynyt paljon ajatuksia sairastumisestani, sekä kokemuksia kohtaamisistani terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. On hienoa, että pääsen tämän blogin kautta ilmaisemaan itseäni kirjoittamisen kautta. Toivottavasti kirjoitukseni herättävät ajatuksia tai tunteita, ihan mihin suuntaan vaan. Mielestäni se on onnistuneen tekstin merkki.

-Jenni-