Siirry pääsisältöön

Kokemusasiantuntija Jenni esittäytyy


Moi! 

Minä olen Jenni ja toimin Omat Avaimet-projektissa kokemusasiantuntijana. 
Olen 28-vuotias, asun Iisalmessa mutta olen kotoisin Lapinlahdelta.

Olen välillä liiankin ylpeä savolaisuudestani ja muutaman etelässä vietetyn vuoden jälkeen halusin palata kotikonnuilleni. 
Ammatiltani olen matkailupalvelujen tuottaja.


Olen ollut masentunut ja ahdistunut niin kauan kuin muistan. Nyt, kun diagnoosit eivät enää huuda vakavaa, olen oppinut kääntämään sairastumiseni voimavaraksi. Masennus tulee aina olemaan osa elämääni, ja vaikka siitä toipuminen on pitkä ja raskas matka kulkea, on se mahdollista.




Ei elämäni vieläkään ole jatkuvaa linnunlaulua ja ruusuilla tanssahtelua, mutta nyt vaikeat päivät eivät tunnu niin ylitsepääsemättömiltä. Niihin osaa suhtautua eri tavalla.


Päädyin mukaan Omat Avaimet-projektiin ystäväni kautta. Minulla oli jotenkin ihan kauhea jumi elämässä päällä, tuntui ettei mikään asia etene mihinkään suuntaan ja jokainen päivä oli samanlaista mössöä. Ystäväni huomasi tämän ja vinkkasi, että projektissa voisi olla minulle töitä. Rohkaistuin kysymään asiasta projektin työntekijöiltä, ja  pääsin mukaan voimavaravalmennusryhmään kokemusasiantuntijaksi. Projektin kautta löysin myös nykyisen työpaikkani.


Halusin mukaan tähän blogin kirjoittamiseen, koska olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Lapsena rustasin pitkiä tarinoita heppatytöistä ja tein näytelmäversioita vanhoista lastensaduista. Kirjoittaminen jäi pitkäksi aikaa, kunnes hakeuduttuani ensimmäistä kertaa sairaalahoitoon masennuksen takia aloitin kirjoittamisen uudelleen. Silloin kirjoitin paljon runoja ja lyhyitä tarinoita.


Omissa Avaimissa huomasin myös, miten tärkeää asioista puhuminen on. Aikaisemmin tuppasin ajattelemaan, että jokainen pärjätköön yksin. En halunnut kuormittaa läheisiäni omilla asioillani, olihan heillä omiakin vaivoja mietittävänään. Mutta kun saa kerrottua edes pienen itseä vaivaavan asian, niin se voi helpottaa todella paljon. 

Kannustan myös kokeilemaan kirjoittamista, jos kavereille, perheelle tai esimerkiksi sairaanhoitajalle jutteleminen ei tunnu luontevalta. Voi vaikka kirjoittaa pahat tunteet paperille ja sen jälkeen polttaa paperin. Ei niitä tekstejä ole pakko kenellekään näyttää.


Odotan innolla blogiin kirjoittamista. Vuosien varrella minulle on kertynyt paljon ajatuksia sairastumisestani, sekä kokemuksia kohtaamisistani terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. On hienoa, että pääsen tämän blogin kautta ilmaisemaan itseäni kirjoittamisen kautta. Toivottavasti kirjoitukseni herättävät ajatuksia tai tunteita, ihan mihin suuntaan vaan. Mielestäni se on onnistuneen tekstin merkki.


-Jenni-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

"Muiden auttaminen on pääsyy olla kokemusasiantuntija"- Kokemusasiantuntija Piia esittäytyy

Hei kaikille!   Olen Piia, 1988 syntynyt nuori aikuinen. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta tällä hetkellä sairauteni on remissiossa ( = taantumisvaiheessa, eli olen niin terve kuin voin olla tällä diagnoosilla.) Olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, eläkkeen sain 2018 alussa. Minulla on kaksi kissaa, Sirius ja Luna, jotka pitävät minulle seuraa kotona. Vapaa-ajalla tykkään käydä valokuvaamassa. Pitkä suhteeni päättyi lokakuussa 2017 ja paria kuukautta myöhemmin muutin Iisalmeen. Käyn eräällä säätiöllä tienaamassa muutaman euron eläkkeen päälle, ja tulin mukaan Omat avaimet- projektiin huhtikuussa 2019 kokemusasiantuntijaksi. Olin aiemmin osallistunut projektin tarjoamaan yksilövalmennukseen, hevariryhmään ja ikkunatarinassa on tällä hetkellä minun ottamia valokuvia.  Kokemusasiantuntijan roolissa olen tähän mennessä päässyt kertomaan kokemuksiani hevariryhmästä ammattilaisten koulutuksessa Iisalmessa sekä olin mukana ohjausryhmässä Joensuussa. Olen ...

Kirje menneisyyteen

Mietin toisinaan että jos voisin mennä aikakoneella menneisyyteen tapaamaan itseäni teini-ikäisenä mitä haluaisin sanoa tai kertoa nuorelle Titalle. Valitettavasti (ja toisaalta myös onneksi) meillä ei ole aikakonetta, mutta leikittelin ajatuksella ja kirjoitin kirjeen menneisyyden minulle. Kesä 2011.                Heippa täältä tulevaisuudesta! Uskoisitko jos sanon, että tulevaisuudessa sinun asiat on paremmin kuin hyvin? Todennäköisesti et. Muistan miten vaikeaa sen paskan keskellä oli yrittää toivoa ja luottaa tulevaan.  Muistan kyllä, miten kovasti yritin nähdä hyvät asiat ja kuinka yritin löytää pieniä toivon palasia siellä pimeässä, jossa sinä nyt olet. Vaikka se oli toivotonta, jatka yrittämistä.  Se palkitaan vielä!  Uskoititko minua jos kertoisin, että tulevaisuudessa sinun ympärillä on aivan uskomattoman ihania ihmisiä, jotka hyväksyy sinut just sellaisena kun olet? Tuskin tätäkään purematta nieli...