Siirry pääsisältöön

Mielenterveys on jokaisen oikeus. Mutta saammeko kaikki tasavertaisesti tukea ja apua kun sitä tarvitsisi?

Viime viikolla vietimme 10.10. Maailman mielenterveyspäivää. Tätä päivää vietetään joka vuosi ja päivän tarkoituksena on nostaa ihmisten tietoisuuteen mielenterveysongelmat ympäri maailmaa ja laittaa liikkeelle erilaisia toimia mielenterveyden tukemiseksi. Maailmanlaajuinen päivä antaa mahdollisuuden mielenterveysasioiden parissa työskenteleville keskustella ja tuoda esille omaa työtään, jotta ymmärrys työstä ja merkityksestä lisääntyisi. Samalla päivä antaa mahdollisuuden meille jokaiselle tuoda esille tukensa mielenterveystyölle mutta myös samalla jakaa toisille omakohtaisia kokemuksia mielenterveydestä tai siitä, että pitää tärkeänä sitä, että huolehdimme omasta mielenterveydestä. 

Tänä vuonna teemana oli "mielenterveys on jokaisen oikeus." Tällä haluttiin tuoda esille, että jokaisella on oikeus yhdenvertaisesti hyvään mielenterveyteen kuin myös oikeus saada tukea silloin, kun sitä tarvitsee (ja vieläpä matalalla kynnyksellä). Kyseessä ei ole pelkästään yksilön oma asia vaan koko yhteiskunnan asia, koska pahoinvointi tulee kalliiksi jos siihen ei saa apua kun sitä tarvitsee. Suomessakin on arvioitu, että mielenterveyden ongelmien kustannukset ovat 11 miljardia vuodessa. Eikä tämä summa tule ainakaan lähi vuosina pienenemään koska mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet ja samaan aikaan palveluita supistetaan ja avun saamista hankaloitetaan.


Annan ensin hieman tilastollista pohjaa siihen minkälainen tilanne tällä hetkellä meillä Suomessa on. Kelan tekemän julkaisun mukaan jopa 70 prosenttia kuntoutukseen hakeutumisen syistä johtui mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä vuonna 2022. Tämä on yleisin syy hakeutua kuntoutukseen. Ja lähes tuloon tästä luvusta kokonaisuudestaan koostuu mielenterveyskuntoutujista. Määrä on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa! Kyllä, kolminkertaistunut! 

Kyse ei siis ole mistään pienestä muutoksesta vaan todella merkittävästi muutoksesta. 

Samaan aikaan kun mielenterveydelliset ongelmat ja haasteet lisääntyvät meillä niin valitettavaa on, että meidän palvelut mielenterveysongelmien hoitamisessa eivät ole muuttuneet tai parantuneet. Voisi jopa sanoa, että päinvastoin. Palvelut ovat jääneet niin sanotusti vähälle muutokselle ja palveluiden saaminen koetaan vaikeaksi ja haastavaksi. Monet apua tarvitsevat joutuvat odottamaan avun saamista tarpeettoman pitkään, jopa puolikin vuotta pahimmillaan. Mielenterveyspalvelut pitäisi lähtökohtaisesti olla oikea aikaisia, kun ihminen hakee apua on hän tehnyt jo suuren ponnistuksen itse siinä, että hän on pyytänyt apua ammattilaiselta. Kun avun saaminen kestää voi olla, että oma toimintakyky heikkenee merkittävästi tai apua ei enää oteta vastaan kun sitä on saatavilla. 




Tällä hetkellä olemme myös hyvin eriarvoisessa asemassa avun saamisen suhteen. Nyt hyvä tuloiset ihmiset saavat nopeasti ja helposti apua kun taas heikommassa asemassa olevat eivät saa. Luomme nykyisellä palvelujärjestelmä paljon eriarvoisuutta ja pahennamme jo heikommassa asemassa olevia sekä luomme sukupolvisuutta huono-osaisuudessa. Mikä siis on, että palvelumme ei voi muuttua vastaamaan tarvetta joka meidän yhteiskunnassamme on tällä hetkellä?

Uuden luominen on aina työlästä, vaatii pitkäjänteistä työskentelyä sekä tottakai, tämä vaatii myös paljon resursseja eli lähtökohtaisesti rahaa. On kuitenkin tutkittu, että muuttamalla mielenterveyspalveluita yhteiskuntaamme tulisikin lopulta säästöjä reilussa kymmenessä vuodessa. Vaikka tämä aika voi tuntua pitkältä on se loppujen lopuksi kuitenkin lyhyt ja tällä aika välillä saatu hyöty on merkittävä. Jo rahallisesti on arvioitu, että yksi euro toisi melkein kuuden euron hyödyn takaisin. 

Kukaan meistä ei voi ennustaa tulevaisuuteen, mutta tilastojen valossa voisin todeta, että näyttää siltä, että mielenterveyden haasteet eivät tule vähenemään. Yhteiskuntaamme pitäisi luoda vahvempi malli ennaltaehkäisevän mielenterveystyön tekemiseen ja tätä pitäisi lähteä toteuttamaan jo päiväkodista saakka. Olen ollut itse luomassa Kiuruvedellä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön toimintamallia osaksi paikallisen mielenterveysyhdistyksen toimintaa. Toimintamalli kehitettiin alunperin koskettamaan Kiuruveden lukion opiskelijoita mutta jo kehittämisvaiheessa sain yhteydenottoja, että toimintamallia halutaan laajentamaan koskemaan myös yläkoulun oppilaita. Samaan aikaan päiväkodin puolella kehitettiin tunneseikkailu menetelmää. Tarvetta tälläiselle toimintamallille todellakin on, ja jo olemassa olevia käytänteitä pitäisi saada jalkautumaan laajemmin.

Tärkeää olisi huomioida kolmannen sektorin vaikuttava ja ammattitaitoinen työ jota he jo tällä hetkellä tekevät monella alueella ympäri Suomea mielenterveyden edistämiseksi ja tukemiseksi. Hyvinvointialue muutokset antavat nyt todellisen mahdollisuuden lähteä rakentamaan tiivistä ja toimivaa yhteistyötä hyte-alueen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Nämä muutoksen hetket ovat ratkaisevia ja nämä on niitä hetkiä, kun uusia toimintamalleja ja -käytänteitä on helppo lähteä rakentamaan uudella tavalla. Mielenterveys on meidän jokaisen oikeus. Pidetään siis yhdessä huoli, että tämä oikeus myös toteutuu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

Luovuudella mielenrauhaa & iloa

Olen Piia, kohta 31- vuotias neitokainen Iisalmesta. Seuraa minulle pitävät kaksi kissaa ja vaikka olenkin pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin käyn ns. töissä tienaamassa muutaman euron ylimääräistä. En osaa soittaa, laulaa tai piirtää, joten minun luovat menetelmäni ovat valokuvaus, kirjottaminen ja käsitöiden tekeminen.  Minusta on tärkeää että ihminen saa toteuttaa itseään, oli kyseessä sitten maalaaminen tai soittaminen tai käsityöt. Olen huomannut, että kun valokuvaan niin saavutan eräänlaisen mielenrauhan, jonka aikaansaamiseksi on aikoinaan pitänyt joogata tunnin ajan. Minulla on kova halu luoda jotain kaunista ja kuvaamamalla luon omalta osaltani sitä tähän maailmaan. Minulla on myös ilonaiheet aika harvassa, mutta valokuvaamalla saavutan myös suurta iloa ja jonkinsortin tyydytystä kun kuvaamanani kohde välittyy linssin kautta juuri sellaisena kuin haluan sen esittää. Luovuus näkyy elämässäni pääosin valokuvaamisena ja kuvien muokkaamisen...

HEVARI -henkilökeskeinen voimavaravalmennus nuorille aikuisille

Aivan ensimmäisessä blogitekstissä kerroimme, että Omat avaimet -projektin tavoitteena on luoda ja kehittää uudenlainen työmenetelmä nuorten aikuisten kanssa työskentelyyn. Tässä blogi tekstissä kerromme tästä uudesta työmenetelmästä, HEVARIsta. HEVARIssa on yhdistetty Aspassa kehitetty henkilökeskeinen työote (erityisesti emotionaalinen tuki) ja Mielenterveyden keskusliitossa kehitetty voimavaravalmennus toimivaksi kokonaisuudeksi.   Ensisijaisesti työmenetelmää lähdettiin luomaan asumispalvelunyöntekijöiden työvälineeksi mutta olemme huomanneet, että HEVARI soveltuu kaikille, jotka työskentelevät nuorten aikuisten kanssa. Tärkeintä on oma halu ja into vetää ryhmää. HEVARI ei ole mikään "tavallinen" ryhmätyömenetelmä. Tällä tarkoitan sitä, että kun ensimmäisenä puhutaan ryhmätoiminnasta niin ajatuksiin tulee heti mieleen jonkinlaista pajatoimintaa, askartelua, käsitöitä tms. HEVARI ei ole tällaistä, ei alkuunkaan. HEVARI koostuu 10 kokoontumisesta. Jokaisella kerral...