Mielenterveys on jokaisen oikeus. Mutta saammeko kaikki tasavertaisesti tukea ja apua kun sitä tarvitsisi?

Viime viikolla vietimme 10.10. Maailman mielenterveyspäivää. Tätä päivää vietetään joka vuosi ja päivän tarkoituksena on nostaa ihmisten tietoisuuteen mielenterveysongelmat ympäri maailmaa ja laittaa liikkeelle erilaisia toimia mielenterveyden tukemiseksi. Maailmanlaajuinen päivä antaa mahdollisuuden mielenterveysasioiden parissa työskenteleville keskustella ja tuoda esille omaa työtään, jotta ymmärrys työstä ja merkityksestä lisääntyisi. Samalla päivä antaa mahdollisuuden meille jokaiselle tuoda esille tukensa mielenterveystyölle mutta myös samalla jakaa toisille omakohtaisia kokemuksia mielenterveydestä tai siitä, että pitää tärkeänä sitä, että huolehdimme omasta mielenterveydestä. 

Tänä vuonna teemana oli "mielenterveys on jokaisen oikeus." Tällä haluttiin tuoda esille, että jokaisella on oikeus yhdenvertaisesti hyvään mielenterveyteen kuin myös oikeus saada tukea silloin, kun sitä tarvitsee (ja vieläpä matalalla kynnyksellä). Kyseessä ei ole pelkästään yksilön oma asia vaan koko yhteiskunnan asia, koska pahoinvointi tulee kalliiksi jos siihen ei saa apua kun sitä tarvitsee. Suomessakin on arvioitu, että mielenterveyden ongelmien kustannukset ovat 11 miljardia vuodessa. Eikä tämä summa tule ainakaan lähi vuosina pienenemään koska mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet ja samaan aikaan palveluita supistetaan ja avun saamista hankaloitetaan.

Annan ensin hieman tilastollista pohjaa siihen minkälainen tilanne tällä hetkellä meillä Suomessa on. Kelan tekemän julkaisun mukaan jopa 70 prosenttia kuntoutukseen hakeutumisen syistä johtui mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöistä vuonna 2022. Tämä on yleisin syy hakeutua kuntoutukseen. Ja lähes tuloon tästä luvusta kokonaisuudestaan koostuu mielenterveyskuntoutujista. Määrä on kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa! Kyllä, kolminkertaistunut! 

Kyse ei siis ole mistään pienestä muutoksesta vaan todella merkittävästi muutoksesta. 

Samaan aikaan kun mielenterveydelliset ongelmat ja haasteet lisääntyvät meillä niin valitettavaa on, että meidän palvelut mielenterveysongelmien hoitamisessa eivät ole muuttuneet tai parantuneet. Voisi jopa sanoa, että päinvastoin. Palvelut ovat jääneet niin sanotusti vähälle muutokselle ja palveluiden saaminen koetaan vaikeaksi ja haastavaksi. Monet apua tarvitsevat joutuvat odottamaan avun saamista tarpeettoman pitkään, jopa puolikin vuotta pahimmillaan. Mielenterveyspalvelut pitäisi lähtökohtaisesti olla oikea aikaisia, kun ihminen hakee apua on hän tehnyt jo suuren ponnistuksen itse siinä, että hän on pyytänyt apua ammattilaiselta. Kun avun saaminen kestää voi olla, että oma toimintakyky heikkenee merkittävästi tai apua ei enää oteta vastaan kun sitä on saatavilla. 

Tällä hetkellä olemme myös hyvin eriarvoisessa asemassa avun saamisen suhteen. Nyt hyvä tuloiset ihmiset saavat nopeasti ja helposti apua kun taas heikommassa asemassa olevat eivät saa. Luomme nykyisellä palvelujärjestelmä paljon eriarvoisuutta ja pahennamme jo heikommassa asemassa olevia sekä luomme sukupolvisuutta huono-osaisuudessa. Mikä siis on, että palvelumme ei voi muuttua vastaamaan tarvetta joka meidän yhteiskunnassamme on tällä hetkellä?

Uuden luominen on aina työlästä, vaatii pitkäjänteistä työskentelyä sekä tottakai, tämä vaatii myös paljon resursseja eli lähtökohtaisesti rahaa. On kuitenkin tutkittu, että muuttamalla mielenterveyspalveluita yhteiskuntaamme tulisikin lopulta säästöjä reilussa kymmenessä vuodessa. Vaikka tämä aika voi tuntua pitkältä on se loppujen lopuksi kuitenkin lyhyt ja tällä aika välillä saatu hyöty on merkittävä. Jo rahallisesti on arvioitu, että yksi euro toisi melkein kuuden euron hyödyn takaisin. 

Kukaan meistä ei voi ennustaa tulevaisuuteen, mutta tilastojen valossa voisin todeta, että näyttää siltä, että mielenterveyden haasteet eivät tule vähenemään. Yhteiskuntaamme pitäisi luoda vahvempi malli ennaltaehkäisevän mielenterveystyön tekemiseen ja tätä pitäisi lähteä toteuttamaan jo päiväkodista saakka. Olen ollut itse luomassa Kiuruvedellä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön toimintamallia osaksi paikallisen mielenterveysyhdistyksen toimintaa. Toimintamalli kehitettiin alunperin koskettamaan Kiuruveden lukion opiskelijoita mutta jo kehittämisvaiheessa sain yhteydenottoja, että toimintamallia halutaan laajentamaan koskemaan myös yläkoulun oppilaita. Samaan aikaan päiväkodin puolella kehitettiin tunneseikkailu menetelmää. Tarvetta tälläiselle toimintamallille todellakin on, ja jo olemassa olevia käytänteitä pitäisi saada jalkautumaan laajemmin.

Tärkeää olisi huomioida kolmannen sektorin vaikuttava ja ammattitaitoinen työ jota he jo tällä hetkellä tekevät monella alueella ympäri Suomea mielenterveyden edistämiseksi ja tukemiseksi. Hyvinvointialue muutokset antavat nyt todellisen mahdollisuuden lähteä rakentamaan tiivistä ja toimivaa yhteistyötä hyte-alueen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Nämä muutoksen hetket ovat ratkaisevia ja nämä on niitä hetkiä, kun uusia toimintamalleja ja -käytänteitä on helppo lähteä rakentamaan uudella tavalla. Mielenterveys on meidän jokaisen oikeus. Pidetään siis yhdessä huoli, että tämä oikeus myös toteutuu.

-Johanna Kainulainen

Lähteet:

Word mental health day

Tilastotietoa mielenterveydestä