Siirry pääsisältöön

Kuuleminen, kertominen, kannustaminen, kunnioittaminen, kysyminen ja kiittäminen kulkee käsi kädessä.


Hei, olen Laitisen Tuula ja työskentelen vielä reilun 4 kuukautta kouluttajana ennen eläkkeelle siirtymistä. Koulutan lähinnä vertaisohjaajia ja kokemusasiantuntijoita sekä kokemusasiantuntijoiden kouluttajia nyt viimeisimpänä MTKL:n valtakunnalliseen toimintaan ja jäsenyhdistyksiin.




Kokemusasiantuntijuuden tulevaisuuden näen varsinkin tästä potilasjärjestön näkökulmasta aivan erityisen tärkeänä. Itse sairauden kokeneiden mukana olo on todella tärkeää. Yhdessä ammattilaisten kanssa asiat avautuvat ja menevät ymmärrettävässä muodossa, ihan vaikeissakin tilanteissa, perille asti. Silloin tieto ja inhimillisyys muodostavat hyvän kokonaisuuden ja kynnys madaltuu.
 Ajattelen, että tässä on jo mahdollisuuksia ennaltaehkäisemisen ja nopeammin avun piirin hakeutumisen näkökulmista.
 Oman tarinan kirjoittaminen, mikä on oleellisin työvälinekokemusasiantuntijalle, on myös se tärkein pointti,että elämäntarina kirjoitetaan aina kuitenkin ensisijaisesti oman kuntoutumisen tueksi. Sen jälkeen on helpompi kertoa mikä auttoi, mitä olisi toivonut.

Luovien menetelmien mukaan tulo, yhä enenevässä määrin, laventaa myös tarinoita. Luovuus tekee myös tarinoista entistä henkilökohtaisempia ja kiinnostavampia, erottaa tarinat toisistaan.
Tässä ajassa on mielestäni murroksen vaihe pienesti tekemisestä laajaan julkisuuteen esimerkkinä  podcastit ja MTKL:n uudet verkkokurssit. Muutos on aina mahdollisuus!
Kokemusasiantuntijuus ei ole ylitietämistä vaan siinä on oman kokemuksen tuomaa tietoa josta jokainen saa ottaa vinkkejä tai innostusta, voi vaikka kysyä itseltään ;mikähän minua auttaisi? Se ei ole tiedolla tai kokemuksella mestaroimista vaan se on kannustamista, innostamista ja toiveikkuuden herättämistä! Se on myös ammattilaisen kokemustiedon arvostamista, tässäkin tulee se kolme asiantuntijaa.
Kokemusasiatuntijan iällä ei mielestäni ole merkitystä. Joskus olen ihan ihmetellyt miten suuntaan tai toiseen on ollut todella merkittäviä kokemustiedon ympärille tapahtuneita vuorovaikkutteisia kohtaamisia ja niistä on poikinut hyviä uusien polkujen alkuaja. Polut ovat voineet avautua nuorelle että vanhemmalle, ehkä erilailla. Tässä on sitä vertaisuutta parhaimmillaan. Ajattelen syvien asioiden yhtymäkohdan olevan ikää merkittävämpi.
On elämäni yksi suuri onni, että olen todella saanut nähdä ihan uskomattomia arjen sankaritarinoita näitten 23 vuoden aikana jonka olen tässä Mtkl;n toiminnassa saanut olla mukana. Joku on saanut jo ensimmäisellä kurssilla kipinän, idean mitä kohti lähteä kulkemaan, ja todellakin siitä on polku johtanut monenlaisiin arjen sankaruuksiin, koti, tasapaino, harrastus, vertaisuus, uusi koulutus, työ. Yksi asia on johtanut toiseen ja kokonaisuudesta on ihmiselle muodostunut aivan uusi elämä. Se ei välttämättä ole tarkoittanut, että on kokonaan terve vaan esim, lääkkeet, terapia, vertaistoiminta ovat auttaneet ja on löytynyt arjen tasapaino. On suuri ilo myös katsoa miten hyvät asiat antavat tässä toiminnassa välitteistä hyvää mieltä ja rohkaisua sekä innostusta koko ryhmälle, sekin siis hyvä tarttuu!

Mietinpä tarkkaan mitkä ovat 3 tärkeintä ominaisuutta kokemusasiantuntijaksi aikovalla.. 

1. halu auttaa lähimmäistä
2. kuuntelun taito
3.oman tarinan jakaminen

Olemme puhuneet k-hoidosta, siinä kohtaamisessa on läsnä kuuntelu, kuuleminen, kertominen,  kannustaminen, kunnioittaminen, kysyminen ja kiittäminen kulkee käsi kädessä. Tulihan noita nyt kolmea enemmän, noista aineksista syntyy hyvä kokemusasiantuntija, joka osaa katsoa ammatilaiseen ja vertaiseensa noilla evästeillä. Kokemusasiantuntijan tehtävä on olla osa kokonaisuutta. 😊

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä