Siirry pääsisältöön

Elämää kipujen kanssa


Kipu laskee usein mielialaa

Hei, olen Jonna, 30-vuotias kipukroonikko. Sairastan Hortonin neuralgiaa (sarjoittaista päänsärkyä), sekä minulla on päässä verisuonipullistuma, joka painaa hermostoa aiheuttaen jatkuvaa kipua ja rajoitteita elämässäni. Sairauksien liitännäisoireina ilmenee unihäiriöitä, väsymystä, ahdistuneisuutta ja mielialanlaskua. Krooninen kipu kuormittaa kaikkia selviytymisen muotoja yli rajojen. Pitkäaikainen kipu herättää usein huolta, hallinnan tunteen menetystä ja näköalattomuuden tunteita. Sosiaaliset suhteet ovat karsiutuneet, työelämä on jäänyt taakse. Selviänkö tällä kertaa kipukohtauksesta hengissä? Entä jos kipu ei enää hellitäkään?  Kivun kanssa eläessä maailmasta katoaa kaikki muu.

Selvisin
Horton kipukohtauksen jälkeen oloni on aina helpottunut: selvisin jälleen hengissä enkä vahingoittanut itseäni. Kipu on nimittäin niin kova, että vaikkapa jalan tai käden murtumista ei huomaisi. Useat kroonikot päättävät itse elämänsä. Tästä syystä särkyä kutsutaan myös itsemurhapäänsäryksi. Kohtauksen loputtua oloni on myös muuten normaali, särky ei jää jomottamaan eikä muita fyysisiä tuntemuksia ole. Jos kohtaus on tullut keskellä yötä, seuraavana päivänä olen normaalia väsyneempi. Toisaalta uni kohtauksen jälkeen on syvää ja levollista. Jos olen ”onnekas”, saan elää muutaman tasaisen kivuttoman päivän ennen seuraavan kohtauksen alkua.
Kipupotilaana minulle tavallisia masennusoireita ovat uupuminen, univaikeudet ja keskittymishäiriöt. Depressiota ei aina tunnisteta kipuoireilun alta, tai alkava ”sarja” mielletään masennuksen ensioireiluksi. Joskus ajattelen, että mielialani korjautuu itsestään sen jälkeen, kun kipu on lievittynyt. Masennus on kuitenkin häiriötila, joka vaatii erillistä hoitoa. Kipua on myös huomattavasti vaikeampi hoitaa, jos taustalla on hoitamaton masennus.
Vaikka kipu olisi laukaissut masennuksen, se ei välttämättä myöhemmin enää ole pääsyy masennuksen jatkumiselle. Siksi masennusta tulee hoitaa omana ongelmana kivun ohessa. Mielestäni ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi tulisi ottaa huomioon kipua hoidettaessa, koska aina kivun taustalla ei ole fyysistä sairautta.

Vertaistuki ja läheiset
Olen elänyt kipujeni kanssa jo yli 10-vuotta. Tällä hetkellä elän positiivista elämänvaihdetta, kiitos läheisteni. Kivun tuntemus on henkilökohtainen eikä toinen ihminen voi tietää, miltä kipua kokevasta henkilöstä tuntuu, ellei hän ole itse kokenut juuri samanlaista kipua. Siltikin koen, että vertaistuki eri kipukokemusten välillä on erityisen tärkeää. Läheisten merkitys kivun kanssa elämisessä on myös korostunut. Kuinka pärjäisinkään ilman läheisiäni kodin askareista, kun jo astianpesukoneen tyhjennys vie minut aina kolmeksi päiväksi sängynpohjalle. Huonoinakin hetkinä läheiseni ovat elämässäni läsnä.
Tunnetko sinä kipua? Etsitkö vertaista, joka voisi edes jollakin tasolla ymmärtää kivun rajoitukset elämässäsi? Kipusi voi olla henkistä, fyysistä, kroonista tai ohimenevää… Tule tapaamaan nuoria vertaisia, kivun kanssa eläviä, Omat Avaimet tiloihin. Siellä voit tavata myös minut tapahtumassa josta tiedotamme  Omat avaimet facebookissa ja Instassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä