Kipu
laskee usein mielialaa
Hei, olen Jonna, 30-vuotias kipukroonikko. Sairastan
Hortonin neuralgiaa (sarjoittaista päänsärkyä), sekä minulla on päässä
verisuonipullistuma, joka painaa hermostoa aiheuttaen jatkuvaa kipua ja
rajoitteita elämässäni. Sairauksien liitännäisoireina ilmenee unihäiriöitä,
väsymystä, ahdistuneisuutta ja mielialanlaskua. Krooninen kipu kuormittaa
kaikkia selviytymisen muotoja yli rajojen. Pitkäaikainen kipu herättää usein
huolta, hallinnan tunteen menetystä ja näköalattomuuden tunteita. Sosiaaliset
suhteet ovat karsiutuneet, työelämä on jäänyt taakse. Selviänkö tällä kertaa
kipukohtauksesta hengissä? Entä jos kipu ei enää hellitäkään? Kivun kanssa eläessä maailmasta katoaa kaikki
muu.
Selvisin
Horton kipukohtauksen jälkeen oloni on aina helpottunut:
selvisin jälleen hengissä enkä vahingoittanut itseäni. Kipu on nimittäin niin
kova, että vaikkapa jalan tai käden murtumista ei huomaisi. Useat kroonikot
päättävät itse elämänsä. Tästä syystä särkyä kutsutaan myös
itsemurhapäänsäryksi. Kohtauksen loputtua oloni on myös muuten normaali, särky
ei jää jomottamaan eikä muita fyysisiä tuntemuksia ole. Jos kohtaus on tullut
keskellä yötä, seuraavana päivänä olen normaalia väsyneempi. Toisaalta uni
kohtauksen jälkeen on syvää ja levollista. Jos olen ”onnekas”, saan elää
muutaman tasaisen kivuttoman päivän ennen seuraavan kohtauksen alkua.
Kipupotilaana minulle tavallisia masennusoireita ovat
uupuminen, univaikeudet ja keskittymishäiriöt. Depressiota ei aina tunnisteta
kipuoireilun alta, tai alkava ”sarja” mielletään masennuksen ensioireiluksi. Joskus
ajattelen, että mielialani korjautuu itsestään sen jälkeen, kun kipu on
lievittynyt. Masennus on kuitenkin häiriötila, joka vaatii erillistä hoitoa.
Kipua on myös huomattavasti vaikeampi hoitaa, jos taustalla on hoitamaton
masennus.
Vaikka kipu olisi laukaissut masennuksen, se ei välttämättä
myöhemmin enää ole pääsyy masennuksen jatkumiselle. Siksi masennusta tulee
hoitaa omana ongelmana kivun ohessa. Mielestäni ihmisten kokonaisvaltainen
hyvinvointi tulisi ottaa huomioon kipua hoidettaessa, koska aina kivun
taustalla ei ole fyysistä sairautta.
Vertaistuki
ja läheiset
Olen elänyt kipujeni kanssa jo yli 10-vuotta. Tällä hetkellä
elän positiivista elämänvaihdetta, kiitos läheisteni. Kivun tuntemus on
henkilökohtainen eikä toinen ihminen voi tietää, miltä kipua kokevasta
henkilöstä tuntuu, ellei hän ole itse kokenut juuri samanlaista kipua. Siltikin
koen, että vertaistuki eri kipukokemusten välillä on erityisen tärkeää.
Läheisten merkitys kivun kanssa elämisessä on myös korostunut. Kuinka
pärjäisinkään ilman läheisiäni kodin askareista, kun jo astianpesukoneen
tyhjennys vie minut aina kolmeksi päiväksi sängynpohjalle. Huonoinakin hetkinä
läheiseni ovat elämässäni läsnä.
Tunnetko sinä kipua? Etsitkö vertaista, joka voisi edes
jollakin tasolla ymmärtää kivun rajoitukset elämässäsi? Kipusi voi olla
henkistä, fyysistä, kroonista tai ohimenevää… Tule tapaamaan nuoria vertaisia,
kivun kanssa eläviä, Omat Avaimet tiloihin. Siellä voit tavata myös minut tapahtumassa josta tiedotamme Omat avaimet facebookissa ja Instassa.
Kommentit
Lähetä kommentti