Siirry pääsisältöön

Elämää kipujen kanssa


Kipu laskee usein mielialaa

Hei, olen Jonna, 30-vuotias kipukroonikko. Sairastan Hortonin neuralgiaa (sarjoittaista päänsärkyä), sekä minulla on päässä verisuonipullistuma, joka painaa hermostoa aiheuttaen jatkuvaa kipua ja rajoitteita elämässäni. Sairauksien liitännäisoireina ilmenee unihäiriöitä, väsymystä, ahdistuneisuutta ja mielialanlaskua. Krooninen kipu kuormittaa kaikkia selviytymisen muotoja yli rajojen. Pitkäaikainen kipu herättää usein huolta, hallinnan tunteen menetystä ja näköalattomuuden tunteita. Sosiaaliset suhteet ovat karsiutuneet, työelämä on jäänyt taakse. Selviänkö tällä kertaa kipukohtauksesta hengissä? Entä jos kipu ei enää hellitäkään?  Kivun kanssa eläessä maailmasta katoaa kaikki muu.

Selvisin
Horton kipukohtauksen jälkeen oloni on aina helpottunut: selvisin jälleen hengissä enkä vahingoittanut itseäni. Kipu on nimittäin niin kova, että vaikkapa jalan tai käden murtumista ei huomaisi. Useat kroonikot päättävät itse elämänsä. Tästä syystä särkyä kutsutaan myös itsemurhapäänsäryksi. Kohtauksen loputtua oloni on myös muuten normaali, särky ei jää jomottamaan eikä muita fyysisiä tuntemuksia ole. Jos kohtaus on tullut keskellä yötä, seuraavana päivänä olen normaalia väsyneempi. Toisaalta uni kohtauksen jälkeen on syvää ja levollista. Jos olen ”onnekas”, saan elää muutaman tasaisen kivuttoman päivän ennen seuraavan kohtauksen alkua.
Kipupotilaana minulle tavallisia masennusoireita ovat uupuminen, univaikeudet ja keskittymishäiriöt. Depressiota ei aina tunnisteta kipuoireilun alta, tai alkava ”sarja” mielletään masennuksen ensioireiluksi. Joskus ajattelen, että mielialani korjautuu itsestään sen jälkeen, kun kipu on lievittynyt. Masennus on kuitenkin häiriötila, joka vaatii erillistä hoitoa. Kipua on myös huomattavasti vaikeampi hoitaa, jos taustalla on hoitamaton masennus.
Vaikka kipu olisi laukaissut masennuksen, se ei välttämättä myöhemmin enää ole pääsyy masennuksen jatkumiselle. Siksi masennusta tulee hoitaa omana ongelmana kivun ohessa. Mielestäni ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi tulisi ottaa huomioon kipua hoidettaessa, koska aina kivun taustalla ei ole fyysistä sairautta.

Vertaistuki ja läheiset
Olen elänyt kipujeni kanssa jo yli 10-vuotta. Tällä hetkellä elän positiivista elämänvaihdetta, kiitos läheisteni. Kivun tuntemus on henkilökohtainen eikä toinen ihminen voi tietää, miltä kipua kokevasta henkilöstä tuntuu, ellei hän ole itse kokenut juuri samanlaista kipua. Siltikin koen, että vertaistuki eri kipukokemusten välillä on erityisen tärkeää. Läheisten merkitys kivun kanssa elämisessä on myös korostunut. Kuinka pärjäisinkään ilman läheisiäni kodin askareista, kun jo astianpesukoneen tyhjennys vie minut aina kolmeksi päiväksi sängynpohjalle. Huonoinakin hetkinä läheiseni ovat elämässäni läsnä.
Tunnetko sinä kipua? Etsitkö vertaista, joka voisi edes jollakin tasolla ymmärtää kivun rajoitukset elämässäsi? Kipusi voi olla henkistä, fyysistä, kroonista tai ohimenevää… Tule tapaamaan nuoria vertaisia, kivun kanssa eläviä, Omat Avaimet tiloihin. Siellä voit tavata myös minut tapahtumassa josta tiedotamme  Omat avaimet facebookissa ja Instassa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

"Muiden auttaminen on pääsyy olla kokemusasiantuntija"- Kokemusasiantuntija Piia esittäytyy

Hei kaikille!   Olen Piia, 1988 syntynyt nuori aikuinen. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta tällä hetkellä sairauteni on remissiossa ( = taantumisvaiheessa, eli olen niin terve kuin voin olla tällä diagnoosilla.) Olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, eläkkeen sain 2018 alussa. Minulla on kaksi kissaa, Sirius ja Luna, jotka pitävät minulle seuraa kotona. Vapaa-ajalla tykkään käydä valokuvaamassa. Pitkä suhteeni päättyi lokakuussa 2017 ja paria kuukautta myöhemmin muutin Iisalmeen. Käyn eräällä säätiöllä tienaamassa muutaman euron eläkkeen päälle, ja tulin mukaan Omat avaimet- projektiin huhtikuussa 2019 kokemusasiantuntijaksi. Olin aiemmin osallistunut projektin tarjoamaan yksilövalmennukseen, hevariryhmään ja ikkunatarinassa on tällä hetkellä minun ottamia valokuvia.  Kokemusasiantuntijan roolissa olen tähän mennessä päässyt kertomaan kokemuksiani hevariryhmästä ammattilaisten koulutuksessa Iisalmessa sekä olin mukana ohjausryhmässä Joensuussa. Olen ...

Yksilövalmennus -Kohtaa nuori aidosti, empaattisesti ja kiireettömästi.

Olemme Omat avaimet-projektissa kehittäneen ryhmätyömenetelmän HEVARI:n rinnalle myös yksilövalmennuksen työmenetelmän.  Idea yksilövalmennuksesta syntyi, kun keskustelimme työyhteisössämme niistä nuorista aikuisista, jotka eivät osallistuneet tarjolla oleviin ryhmätoimintoihin. Yksilövalmennus työmenetelmä on suunnattu n. 18-29 -vuotiaille nuorille aikuisille mutta se on helposti sovellettavissa omaan työhön sopivaksi ja erilaisille kohderyhmille. Syitä ryhmätoimintaan osallistumattomuudelle voi olla monia, mutta erityisesti olemme havainneet, että syynä on usein sosiaalisten tilanteiden pelko, huono itsetunto sekä toivottomuuden tunne omaa elämää kohtaan.  Monet nuoret eivät koe myöskään ryhmämuotoista toimintaa heille sopivaksi. Halusimmekin lähteä vastaamaan näiden nuorten tarpeita ja kannustamaan kenties yksilövalmennuksen jälkeen osallistumista ryhmätoimintaan jossakin vaiheessa tulevaisuutta.  Yksilövalmennuksen työmenetelmää lähdettiin ideoimaan yhdessä my...