Siirry pääsisältöön

"Toivolla on taipumus tarttua."Matiaksen ajatuksia vapaaehtoistyöstä.

 Moi,olen Omat avaimet kokemustoimija



Matias ja tällä kertaa haluan jakaa ajatuksiani vapaaehtoistyöstä.

Viime viikolla 5.12. vietettiin kansainvälistä vapaaehtoistyön päivää. Tämä sai minut miettimään sitä, mitä vapaaehtoistyö minulle merkitsee. Siinä pähkäillessäni tulin huomanneeksi, että vapaaehtoistyöllähän on ollut minulle aivan valtava merkitys pitkin elämääni!

Minulla on ollut pitkin elämääni sellaisia jaksoja, joissa minusta on tuntunut siltä, etten voi itse vaikuttaa asioihini elämässä. Tuntui, että minä vain livuin ajopuun lailla toimistosta ja vastaanotosta toiseen. Tuntui, etten oikein itse osannut tehdä mitään muuta kuin totella parhaani mukaan sitä, mitä minua käskettiin tekemään.

Vapaaehtoistyötä tehdessä minusta tuntui ja tuntuu siltä, että minä itse valitsen, mitä teen. Yksi parhaita puolia vapaaehtoistyössä on sen herättämä toivon tunne – minusta tuntuu, että vaikka maailmassa on paljon kaikkea ikävää, eikä maailma tule valmiiksi koskaan, ainakin teen jotakin! Olen järjestänyt vertaisryhmän ja läksyntekohetkiä, olen toiminut oppilaitosten oppilaskunnan hallituksissa, olen soittanut ja laulanut, keittänyt kahvia, kantanut pöytiä ja tuolia, siivonnut – olen tehnyt vaikka ja mitä vapaaehtoisena. Eikä kyllä kaduta – minusta on ihana tietää, että olen antanut oman panokseni siihen, että yhdessä tekeminen, kulttuurin luominen ja niin edelleen on ollut mahdollista.

Vapaaehtoistyö on minulle voimavara. Minä olen masentunut, ja minulla on silloin tällöin jaksoja, jolloin koen asiat vähemmän mielekkäiksi ja epätoivo ja valtava väsymys uhkaa vallata minut. Silloin on hienoa, kun voin tavalla tai toisella auttaa jotakuta toista. Silloin minulle tulee sellainen olo, että annan toivoa toiselle, ja toivolla on usein taipumus tarttua. Minä uskon, että me ihmiset olemme ennen kaikkea osa yhteisöä, ja auttamalla muita tulee samalla pidettyä huolta siitä, että oma yhteisökin hyötyy.

Vapaaehtoistyö on antanut minulle valtavasti mahdollisuuksia. Vapaaehtoistyö on vienyt minut opiskelemaan sosionomiksi, koska ymmärsin haluavani tehdä hommia järjestökentällä ihan työkseni, ammattilaisena. Vapaaehtoisena tehnyt kulttuurialan työt ovat myös pikkuhiljaa antaneet minulle mahdollisuuksia kehittää sosiaalialan osaamistani luovien menetelmien osaamisen kautta, ja olen jo nyt voinut sosiaalialan tehtävissä voinut käyttää sellaista luovaa osaamista, jonka olen oppinut vapaaehtoistöistä.

Vapaaehtoistyö antaa piristysruiskeen, kun maailma tuntuu harmaalta. Se antaa toivoa. Mikä olisi sellaista vapaaehtoistyötä, jota sinä voisit kuvitella tekeväsi? Millaista vapaaehtoistyötä arvostat? Näitä kannattaa miettiä – ja tarttua toimeen!

Matias

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

Haluan herättää toivon kipinän takaisin elämään ja auttaa toisia!

Olen kirjoittanut alla olevan tekstin vuonna 2015 juuri ennen kuin hakeuduin osastolle. Tekstissä tuon esille sen hetkistä olotilaani ja omia ajatuksiani. Näin jälkeen päin kun olen tekstejäni lukenut synkimmiltä ajanjaksoiltani olen monesti miettinyt sitä miten toivoton olen ollut ja teksteistä huokuu epätoivoisuuteni elämääni kohtaan. Haluan jakaa vanhoja tekstejä sen takia, että haluan auttaa toisia, jotka ovat kokeneet tai kokevat tällä hetkellä samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin minä olen kokenut! Haluan herättää toivon kipinää siitä, että lopulta olo helpottuu! Avun hakeminen ei ole koskaan väärin ja kannustankin hakemaan apua heti kun siltä tuntuu!   Olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut noin kymmenen vuoden ajan. Masennus ja ahdistus kulkevat kuin aaltoina, välillä oloni on parempi, välillä taas huonompi. Koskaan en ole kohdannut tällaista masennusta ja valtavaa ahdistusta, jota olen tuntenut jo parin kuukauden ajan... Tuntuu, kuin selkäni katkeai...

Luovuudella mielenrauhaa & iloa

Olen Piia, kohta 31- vuotias neitokainen Iisalmesta. Seuraa minulle pitävät kaksi kissaa ja vaikka olenkin pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin käyn ns. töissä tienaamassa muutaman euron ylimääräistä. En osaa soittaa, laulaa tai piirtää, joten minun luovat menetelmäni ovat valokuvaus, kirjottaminen ja käsitöiden tekeminen.  Minusta on tärkeää että ihminen saa toteuttaa itseään, oli kyseessä sitten maalaaminen tai soittaminen tai käsityöt. Olen huomannut, että kun valokuvaan niin saavutan eräänlaisen mielenrauhan, jonka aikaansaamiseksi on aikoinaan pitänyt joogata tunnin ajan. Minulla on kova halu luoda jotain kaunista ja kuvaamamalla luon omalta osaltani sitä tähän maailmaan. Minulla on myös ilonaiheet aika harvassa, mutta valokuvaamalla saavutan myös suurta iloa ja jonkinsortin tyydytystä kun kuvaamanani kohde välittyy linssin kautta juuri sellaisena kuin haluan sen esittää. Luovuus näkyy elämässäni pääosin valokuvaamisena ja kuvien muokkaamisen...