"Toivolla on taipumus tarttua."Matiaksen ajatuksia vapaaehtoistyöstä.

 Moi,olen Omat avaimet kokemustoimija

Matias ja tällä kertaa haluan jakaa ajatuksiani vapaaehtoistyöstä.

Viime viikolla 5.12. vietettiin kansainvälistä vapaaehtoistyön päivää. Tämä sai minut miettimään sitä, mitä vapaaehtoistyö minulle merkitsee. Siinä pähkäillessäni tulin huomanneeksi, että vapaaehtoistyöllähän on ollut minulle aivan valtava merkitys pitkin elämääni!

Minulla on ollut pitkin elämääni sellaisia jaksoja, joissa minusta on tuntunut siltä, etten voi itse vaikuttaa asioihini elämässä. Tuntui, että minä vain livuin ajopuun lailla toimistosta ja vastaanotosta toiseen. Tuntui, etten oikein itse osannut tehdä mitään muuta kuin totella parhaani mukaan sitä, mitä minua käskettiin tekemään.

Vapaaehtoistyötä tehdessä minusta tuntui ja tuntuu siltä, että minä itse valitsen, mitä teen. Yksi parhaita puolia vapaaehtoistyössä on sen herättämä toivon tunne – minusta tuntuu, että vaikka maailmassa on paljon kaikkea ikävää, eikä maailma tule valmiiksi koskaan, ainakin teen jotakin! Olen järjestänyt vertaisryhmän ja läksyntekohetkiä, olen toiminut oppilaitosten oppilaskunnan hallituksissa, olen soittanut ja laulanut, keittänyt kahvia, kantanut pöytiä ja tuolia, siivonnut – olen tehnyt vaikka ja mitä vapaaehtoisena. Eikä kyllä kaduta – minusta on ihana tietää, että olen antanut oman panokseni siihen, että yhdessä tekeminen, kulttuurin luominen ja niin edelleen on ollut mahdollista.

Vapaaehtoistyö on minulle voimavara. Minä olen masentunut, ja minulla on silloin tällöin jaksoja, jolloin koen asiat vähemmän mielekkäiksi ja epätoivo ja valtava väsymys uhkaa vallata minut. Silloin on hienoa, kun voin tavalla tai toisella auttaa jotakuta toista. Silloin minulle tulee sellainen olo, että annan toivoa toiselle, ja toivolla on usein taipumus tarttua. Minä uskon, että me ihmiset olemme ennen kaikkea osa yhteisöä, ja auttamalla muita tulee samalla pidettyä huolta siitä, että oma yhteisökin hyötyy.

Vapaaehtoistyö on antanut minulle valtavasti mahdollisuuksia. Vapaaehtoistyö on vienyt minut opiskelemaan sosionomiksi, koska ymmärsin haluavani tehdä hommia järjestökentällä ihan työkseni, ammattilaisena. Vapaaehtoisena tehnyt kulttuurialan työt ovat myös pikkuhiljaa antaneet minulle mahdollisuuksia kehittää sosiaalialan osaamistani luovien menetelmien osaamisen kautta, ja olen jo nyt voinut sosiaalialan tehtävissä voinut käyttää sellaista luovaa osaamista, jonka olen oppinut vapaaehtoistöistä.

Vapaaehtoistyö antaa piristysruiskeen, kun maailma tuntuu harmaalta. Se antaa toivoa. Mikä olisi sellaista vapaaehtoistyötä, jota sinä voisit kuvitella tekeväsi? Millaista vapaaehtoistyötä arvostat? Näitä kannattaa miettiä – ja tarttua toimeen!

Matias