Hei kaikille! Olen Piia ja toimin kokemustoimijana
Omat avaimet toiminnassa. Tässä tekstissä kerron miltä tuntuu aloittaa uusi
harrastus.
Aloitin siis ihan ennestään tuntemattoman lajin, nimittäin tankotanssin. Olin haaveillut monta vuotta siitä, tai että edes pääsisin kokeilemaan miltä tuntuu pyörähdellä tangolla. Nyt takana on kolme viikkoa, ja en voi sanoa muuta kuin, että rakastan tankotanssia! Kyllä, lihakset huutavat armoa seuraavat kaksi päivää, ja keho on mustelmilla, mutta pääasia on, että on hauskaa.
Jännitin aluksi ihan älyttömästi tunnille menoa,
vaikka ryhmä ei edes ole iso. Olen vähän ihmisarka, koska olen viettänyt niin
paljon aikaa yksin. Ja minun edellisistä ryhmäliikuntatunneistani on myös
aikaa, ja tankotanssia voi teoriassa verrata telinevoimisteluun, ja siitä ei
ole mitään kokemusta. Ainoa kokemus tanssiin on baletin ja nykytanssin alkeet
vuodelta 2015, jos ei lasketa mukaan nuorena diskoissa hillumista.
Pelkäänkö olla tangolla? Suoraan sanottuna vähän,
silloin kun pyörähdellään niin, että ollaan yhden käden varassa. Kahden käden
varassa ei pelota niin paljoa. Mutta en ole vielä tippunut, eli hyvin menee
toistaiseksi. Olen kyllä luisunut tankoa pitkin alas hitaasti, mutta en onneksi
korkealta.
Sain innostuksen lähteä harrastamaan, koska
edunvalvonta päättyi viime vuoden lopulla ja sen aikana en pystynyt
harrastamaan mitään. Tammikuun alussa kyllästyin omaan olemukseeni, ja päätin
tehdä muutoksia. Lähellä kotiani on kuntoilukeskus, jossa on kuntosalin lisäksi
paljon erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Ja siellä on suureksi ilokseni myös
tankotanssi, jonne ilmoittauduin saman tien. Nyt odotan vielä ilmajoogan
alkeistuntien alkamista.
Ennen tuntien alkua katselin YouTubesta videoita tankotanssista,
aina kuvatuista kilpailuista tubettajien vinkkeihin. Halusin oppia ja tietää
mihin olin taas ryhtymässä. Näin myös videon pluskokoisesta nuoresta naisesta,
joka kertoi kuinka tankotanssi paransi hänen itsetuntoaan. Ja näin kolmen
viikon päätteeksi, olen huomannut myös saman. Se ei ole ollut suurta (vielä),
mutta edistysaskel muuten niin alhaiseen itsetuntoon.
En voi kuin ihmetellä, miten niinkin yksinkertainen asia kuin esim. piruetin onnistuminen tangolla saa olon hyväksi pitkäksi aikaa. Ja kuinka onnellinen olinkaan, kun onnistuin istumaan tangolla! Ja vielä se, että se ei tapahtunut lattiatasossa, vaan ilmassa! Olen siis kykeneväisempi kuin uskoinkaan.
Pienestä on ilonaiheet, mutta niistä on oppinut
nauttimaan. Ja varsinkin kun ne ilonaiheet tekevät sinulle hyvää, kuten vaikka
liikunta, niin aina vain parempi. Näköjään ei ollut potaskaa se väite, että
liikunta saa aikaan hyvän mielen. Tosin olen sitä mieltä, että sen on oltava
mielekästä.
Terveisin Piia
Kommentit
Lähetä kommentti