Uusi vuosi uudet kujeet-tankotanssi!

Hei kaikille! Olen Piia ja toimin kokemustoimijana Omat avaimet toiminnassa. Tässä tekstissä kerron miltä tuntuu aloittaa uusi harrastus.

Aloitin siis ihan ennestään tuntemattoman lajin, nimittäin tankotanssin. Olin haaveillut monta vuotta siitä, tai että edes pääsisin kokeilemaan miltä tuntuu pyörähdellä tangolla. Nyt takana on kolme viikkoa, ja en voi sanoa muuta kuin, että rakastan tankotanssia! Kyllä, lihakset huutavat armoa seuraavat kaksi päivää, ja keho on mustelmilla, mutta pääasia on, että on hauskaa.

Jännitin aluksi ihan älyttömästi tunnille menoa, vaikka ryhmä ei edes ole iso. Olen vähän ihmisarka, koska olen viettänyt niin paljon aikaa yksin. Ja minun edellisistä ryhmäliikuntatunneistani on myös aikaa, ja tankotanssia voi teoriassa verrata telinevoimisteluun, ja siitä ei ole mitään kokemusta. Ainoa kokemus tanssiin on baletin ja nykytanssin alkeet vuodelta 2015, jos ei lasketa mukaan nuorena diskoissa hillumista.

Pelkäänkö olla tangolla? Suoraan sanottuna vähän, silloin kun pyörähdellään niin, että ollaan yhden käden varassa. Kahden käden varassa ei pelota niin paljoa. Mutta en ole vielä tippunut, eli hyvin menee toistaiseksi. Olen kyllä luisunut tankoa pitkin alas hitaasti, mutta en onneksi korkealta.

Sain innostuksen lähteä harrastamaan, koska edunvalvonta päättyi viime vuoden lopulla ja sen aikana en pystynyt harrastamaan mitään. Tammikuun alussa kyllästyin omaan olemukseeni, ja päätin tehdä muutoksia. Lähellä kotiani on kuntoilukeskus, jossa on kuntosalin lisäksi paljon erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Ja siellä on suureksi ilokseni myös tankotanssi, jonne ilmoittauduin saman tien. Nyt odotan vielä ilmajoogan alkeistuntien alkamista.

Ennen tuntien alkua katselin YouTubesta videoita tankotanssista, aina kuvatuista kilpailuista tubettajien vinkkeihin. Halusin oppia ja tietää mihin olin taas ryhtymässä. Näin myös videon pluskokoisesta nuoresta naisesta, joka kertoi kuinka tankotanssi paransi hänen itsetuntoaan. Ja näin kolmen viikon päätteeksi, olen huomannut myös saman. Se ei ole ollut suurta (vielä), mutta edistysaskel muuten niin alhaiseen itsetuntoon.

En voi kuin ihmetellä, miten niinkin yksinkertainen asia kuin esim. piruetin onnistuminen tangolla saa olon hyväksi pitkäksi aikaa. Ja kuinka onnellinen olinkaan, kun onnistuin istumaan tangolla! Ja vielä se, että se ei tapahtunut lattiatasossa, vaan ilmassa! Olen siis kykeneväisempi kuin uskoinkaan.

Pienestä on ilonaiheet, mutta niistä on oppinut nauttimaan. Ja varsinkin kun ne ilonaiheet tekevät sinulle hyvää, kuten vaikka liikunta, niin aina vain parempi. Näköjään ei ollut potaskaa se väite, että liikunta saa aikaan hyvän mielen. Tosin olen sitä mieltä, että sen on oltava mielekästä.

Terveisin Piia