Siirry pääsisältöön

Uusi vuosi uudet kujeet-tankotanssi!


Hei kaikille! Olen Piia ja toimin kokemustoimijana Omat avaimet toiminnassa. Tässä tekstissä kerron miltä tuntuu aloittaa uusi harrastus.


Aloitin siis ihan ennestään tuntemattoman lajin, nimittäin tankotanssin. Olin haaveillut monta vuotta siitä, tai että edes pääsisin kokeilemaan miltä tuntuu pyörähdellä tangolla. Nyt takana on kolme viikkoa, ja en voi sanoa muuta kuin, että rakastan tankotanssia! Kyllä, lihakset huutavat armoa seuraavat kaksi päivää, ja keho on mustelmilla, mutta pääasia on, että on hauskaa.

Jännitin aluksi ihan älyttömästi tunnille menoa, vaikka ryhmä ei edes ole iso. Olen vähän ihmisarka, koska olen viettänyt niin paljon aikaa yksin. Ja minun edellisistä ryhmäliikuntatunneistani on myös aikaa, ja tankotanssia voi teoriassa verrata telinevoimisteluun, ja siitä ei ole mitään kokemusta. Ainoa kokemus tanssiin on baletin ja nykytanssin alkeet vuodelta 2015, jos ei lasketa mukaan nuorena diskoissa hillumista.

Pelkäänkö olla tangolla? Suoraan sanottuna vähän, silloin kun pyörähdellään niin, että ollaan yhden käden varassa. Kahden käden varassa ei pelota niin paljoa. Mutta en ole vielä tippunut, eli hyvin menee toistaiseksi. Olen kyllä luisunut tankoa pitkin alas hitaasti, mutta en onneksi korkealta.

Sain innostuksen lähteä harrastamaan, koska edunvalvonta päättyi viime vuoden lopulla ja sen aikana en pystynyt harrastamaan mitään. Tammikuun alussa kyllästyin omaan olemukseeni, ja päätin tehdä muutoksia. Lähellä kotiani on kuntoilukeskus, jossa on kuntosalin lisäksi paljon erilaisia ryhmäliikuntatunteja. Ja siellä on suureksi ilokseni myös tankotanssi, jonne ilmoittauduin saman tien. Nyt odotan vielä ilmajoogan alkeistuntien alkamista.

Ennen tuntien alkua katselin YouTubesta videoita tankotanssista, aina kuvatuista kilpailuista tubettajien vinkkeihin. Halusin oppia ja tietää mihin olin taas ryhtymässä. Näin myös videon pluskokoisesta nuoresta naisesta, joka kertoi kuinka tankotanssi paransi hänen itsetuntoaan. Ja näin kolmen viikon päätteeksi, olen huomannut myös saman. Se ei ole ollut suurta (vielä), mutta edistysaskel muuten niin alhaiseen itsetuntoon.

En voi kuin ihmetellä, miten niinkin yksinkertainen asia kuin esim. piruetin onnistuminen tangolla saa olon hyväksi pitkäksi aikaa. Ja kuinka onnellinen olinkaan, kun onnistuin istumaan tangolla! Ja vielä se, että se ei tapahtunut lattiatasossa, vaan ilmassa! Olen siis kykeneväisempi kuin uskoinkaan.


Pienestä on ilonaiheet, mutta niistä on oppinut nauttimaan. Ja varsinkin kun ne ilonaiheet tekevät sinulle hyvää, kuten vaikka liikunta, niin aina vain parempi. Näköjään ei ollut potaskaa se väite, että liikunta saa aikaan hyvän mielen. Tosin olen sitä mieltä, että sen on oltava mielekästä.

Terveisin Piia


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luovuudella mielenrauhaa & iloa

Olen Piia, kohta 31- vuotias neitokainen Iisalmesta. Seuraa minulle pitävät kaksi kissaa ja vaikka olenkin pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin käyn ns. töissä tienaamassa muutaman euron ylimääräistä. En osaa soittaa, laulaa tai piirtää, joten minun luovat menetelmäni ovat valokuvaus, kirjottaminen ja käsitöiden tekeminen.  Minusta on tärkeää että ihminen saa toteuttaa itseään, oli kyseessä sitten maalaaminen tai soittaminen tai käsityöt. Olen huomannut, että kun valokuvaan niin saavutan eräänlaisen mielenrauhan, jonka aikaansaamiseksi on aikoinaan pitänyt joogata tunnin ajan. Minulla on kova halu luoda jotain kaunista ja kuvaamamalla luon omalta osaltani sitä tähän maailmaan. Minulla on myös ilonaiheet aika harvassa, mutta valokuvaamalla saavutan myös suurta iloa ja jonkinsortin tyydytystä kun kuvaamanani kohde välittyy linssin kautta juuri sellaisena kuin haluan sen esittää. Luovuus näkyy elämässäni pääosin valokuvaamisena ja kuvien muokkaamisena. T

Yksilövalmennus -Kohtaa nuori aidosti, empaattisesti ja kiireettömästi.

Olemme Omat avaimet-projektissa kehittäneen ryhmätyömenetelmän HEVARI:n rinnalle myös yksilövalmennuksen työmenetelmän.  Idea yksilövalmennuksesta syntyi, kun keskustelimme työyhteisössämme niistä nuorista aikuisista, jotka eivät osallistuneet tarjolla oleviin ryhmätoimintoihin. Yksilövalmennus työmenetelmä on suunnattu n. 18-29 -vuotiaille nuorille aikuisille mutta se on helposti sovellettavissa omaan työhön sopivaksi ja erilaisille kohderyhmille. Syitä ryhmätoimintaan osallistumattomuudelle voi olla monia, mutta erityisesti olemme havainneet, että syynä on usein sosiaalisten tilanteiden pelko, huono itsetunto sekä toivottomuuden tunne omaa elämää kohtaan.  Monet nuoret eivät koe myöskään ryhmämuotoista toimintaa heille sopivaksi. Halusimmekin lähteä vastaamaan näiden nuorten tarpeita ja kannustamaan kenties yksilövalmennuksen jälkeen osallistumista ryhmätoimintaan jossakin vaiheessa tulevaisuutta.  Yksilövalmennuksen työmenetelmää lähdettiin ideoimaan yhdessä myös meidän yhte

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun