Olen entinen mielenterveyskuntoutuja, nykyinen äiti, aviopuoliso ja tuoreen ADHD- diagnoosin omistaja. Valmistun pian tämän vuoden lopussa sosionomiksi (AMK). Elämäni ei ole ollut suoraviivaista ja helppoa, harvoin elämä sitä onkaan. Minulla on kuitenkin jotain erityistä annettavaa: ymmärrystä, joka ei synny kirjoista, vaan kokemuksesta. Olen ollut harjoittelussa 10 viikon ajan Aspa- säätiön ja Mielenterveyden keskusliiton yhteisessä Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Aloitin vuonna 2018 kokemustoimijan tehtävissä, kun toiminta oli vielä projekti ja nyt olen saanut suorittaa viimeisen harjoitteluni Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Eräänlainen ympyrä sulkeutuu harjoittelun päättymisen myötä ja se on hieman haikeaa. Harjoittelun aikana olen saanut käyttää luovia menetelmiä, ohjata ryhmiä ja kohdata ihmisiä matalalla kynnyksellä. Minun tarinani on muuttunut hyvin paljon näiden seitsemän vuoden aikana. Toimin edelleen satunnaisesti kokemustoimijana, mutta pääosassa puheenvuoroissani eivät ole...
Kirjoitan to do-listan sadannen kerran. Mietin, että nyt käytän pomodoro-menetelmää, nyt minä aikataulutan, nyt minä palastelen tehtävät asiat mahdollisimman pieniksi tavoitteiksi ja onnistun. Mietin, että tällä kertaa en jätä viime tippaan. Silti huomaan taas olevani joko deadlinessa melkein kiinni, tai jo siitä auttamatta myöhässä. Kyllä, tarkkaavaisuushäiriön kanssa on todella vaikeaa saada tiettyjä asioita aikaiseksi – kuten vaikkapa opiskelua. Opiskelu vaatii käytännössä aina järjestelmällistä aikatauluttamista, voimavarojen säätelyä, omien voimavarojen tunnistamista, oleellisen tunnistamista, asiassa pitäytymistä ja vireänä pysymistä vaikkei huvittaisi. Muun muassa näistä syistä opiskeleminen on usein vaikeaa ihmiselle, jolla on ADHD. Joskus voi myös käydä niin, että kun pystyy valtavan oppimisprosessin jälkeen pysymään opintojen vaatimissa aikatauluissa ja suuntaamaan energian kaikkein olennaisimpiin asioihin, yhtäkkiä jollakin muulla elämän osa-alueella alkaa mennä huonosti. O...