Pohtiessani omaa toipumisen matkaani, huomaan palaavani yhä uudestaan yhteen asiaan: kohtaamisiin. Niitä on ollut matkallani monenlaisia: hyviä, vaikeita ja joskus satuttavia. Jokainen niistä jätti jäljen, joskus pienen ja joskus syvän. Yksi hetki on jäänyt erityisen kirkkaasti mieleen. Olin sairaalaosastolla uupunut ja tyhjä. Kärsin vaikeasta masennuksesta ja psykoottisista jaksoista. Minun oli vaikea luottaa ihmisiin enkä uskonut, että edes osastolla kukaan haluaa minua oikeasti auttaa. Mieleeni jäi pysyvästi hoitaja, joka pysähtyi vierelleni. Hän laski kätensä olkapäälleni ja kysyi: “Mitä sinulle kuuluu?” Hän pysähtyi tilanteeseen, puhutteli minua nimeltä ja jäi kuuntelemaan vastaukseni. Yksinkertainen kysymys, joka ei olisi välttämättä kenellekään toiselle merkinnyt paljon, mutta minulle se merkitsi valtavasti. Tuossa hetkessä koin, että minut huomattiin ihmisenä, ei vain potilaana. Se herätti toivon pilkahduksen: ehkä olen sittenkin arvokas ja merkityksellinen. Ehkä vo...
Hei Olen Emmi, helmikuussa 2025 päätin lähteä kokeilemaan vapaaehtoistyötä Iisalmen Seurakunnan Lähetyskirppuun, vaikka alussa epäilin, olisiko se minun juttuni. Ennen kuin aloitin vapaaehtoisena työskentelyn, pohdin opiskelua tai työkokeilua, mutta vapaaehtoistyö tuntui hyvältä vaihtoehdolta tähän hetkeen. Koen että tämä valinta tukee minun arkea ja voi antaa valmiuksia myöhemmin työelämään. Alussa töihin meno jännitti ja työpäivän jälkeen ajattelin, että huh selvisin siitä! Nyt tekeminen tuntuu mukavalta ja töiden jälkeen voi lähteä jatkamaan päivää hyvillä mielin ja tuntea, että on tehnyt parhaansa. Halusin näyttää itselleni, että pystyn tähän ja on tuntunut hyvältä huomata, että pärjään. Vapaaehtoistyö on auttanut arjessa eteenpäin ja tuonut itsestäni esille uusia puolia. Olen oppinut huomaamaan omia voimavaroja ja mitä jaksan tehdä ja mikä pitää jättää vähemmälle. Olen huomannut, että työssäni haluan tehdä asiat hyvin, olla täsmällinen, ahkera ja huomioon ottava. Joskus keskity...