Neljän eri kunta- ja järjestösektorin toimijan yhteiskehittämisen työryhmä toteutti Faija ja vekarat -ryhmän kanssa voimauttavan valokuvauksen tuokion, jonka myötä isät pääsivät jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan vanhemmuudesta. “Vanhempain vapaa oli siitä hyvä, että oppi tuntemaan lapsen paremmin ja sai ymmärrystä, millaista arki lapsen kanssa on.” ”Tukea olisi varmasti hyvä saada parisuhteeseenkin. Arki on aika kuormittavaa välillä.” Muun muassa nämä kommentit nousivat esiin Faija ja vekarat -ryhmän isien keskuudessa, kun ryhmässä keskusteltiin perhepalveluista ja vanhemmuuteen liittyvistä tuen tarpeista voimauttavan valokuvauksen jälkeen. Faija ja vekarat -ryhmä on Perhetupa Väkkärässä kehitettyä isä- ja lapsityöhön keskittyvää toimintaa. Kuusi isää lapsineen Faija ja vekarat -ryhmästä sekä avoimesta Vaunupysäkistä pääsi osallistumaan voimauttavaan valokuvaukseen osana eri kunta- ja järjestösektoreiden yhteiskehittämistyötä. Työryhmä koostui Ylä-Savon Ensi- ja turvakotiyhdistyks
Miksi juuri minun lapseni? Miksi meidän perheemme, miksi minä? Olen suurimman osan elämästäni kipuillut oman mielenterveyteni ja tunne-elämän haasteiden kanssa, käynyt läpi traumoja ja haavoja, ollut syvissä vesissä monia vuosia niin miksi vielä tämäkin? Miksi nyt tämäkin, kun vihdoin olin saanut elämäni järjestykseen ja kaikki piti vihdoin olla hyvin? Miksi elämä heittää toisille eteen jatkuvasti kuraa ja toiset pääsevät niin helpolla? Mikä minun lastani vaivaa? Mikä tarkoitus tälläkin oli? Näiden ajatusten ja katkeruuden alle meinasin kadota, kun lapseni alkoi oireilemaan rajusti 6- vuotiaana ja lopetti syömisen kokonaan. Siitä alkoi vuosien taistelu enkä niistä vuosista muista paljoakaan. Lasten psykiatrinen poliklinikka tuli tutuksi, mutta sieltä saimme todellista apua vasta viisi vuotta myöhemmin, syksyllä 2023, kun lapsen psykologi soitti ja kertoi, ettei näe syytä jatkaa terapiaa, sillä tässä on jotain muutakin. Hän ehdotti sairaalajaksoa, missä tehtäisiin laajat psykologin