Siirry pääsisältöön

Itselleen on tärkeää olla armollinen ja osoittaa myötätuntoa. Miten sitä oppia?


Miten olla itselle armollisempi ja myötätuntoisempi?
Siinäpä vasta kysymys, varsinkin minulle. Nämä ovat asioita joita minä en vielä niin osaa. Olen välillä todella armoton itseäni kohtaan mutta haluan muuttua.
Tästä syystä haluankin kirjoittaa armollisuudesta ja myötätunnosta itseään kohtaan.


Olen kyllästynyt siihen, että olen itseäni kohtaan usein armoton. Pohdin, että tämä armottomuus voi johtua omasta lapsuudesta jossa kuulin usein "Sinusta ei tule mitään" sekä vaadittiin tavoittelemaan täydellisyyttä esimerkiksi kokeista 9 ei riittänyt vaan tuli tavoitella 10. Nuoruudessakin kuulin usein, että minun tulisi sulautua massaan ja pukeutua normaalisti. Goottityylinen ei miellyttänyt ja kuulin siitä usein.

Nyt haluan opetella olemaan itselleni armollisempi ja myötätuntoisempi. Miten tämä siis onnistuu? 

Itse ajattelen, että kaikkein tärkeintä on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on! Sinä riität ja olet arvokas!
Etsi ympärillesi ihmisiä jotka välittävät sinusta sellaisena kuin olet. Löydät niitä varmasti. Esimerkiksi minä olen löytänyt ympärilleni ihmisiä netistä ja työpaikalta. Minulla ystäviä, jotka välittävät minusta tälläisenä kuin olen ja voin tarpeen tullen tukeutua heihin. Olen myös itse opetellut olemaan kärsivällinen elämänkumppanin löytämisen suhteen jonka kanssa voisin olla täysin oma itseni. Uskon, että se vielä jonakin päivänä löytyy kun vain on kärsivällinen. 

Tärkeää on myös opetella sanomaan "EI". Täytyy siis opetella tuntemaan omat rajansa jaksamisen suhteen ja mitä oikeasti haluaa tehdä. Kaikkeen ei tarvitse sanoa kyllä vain sen takia, että haluaa miellyttää muita. Vaikka sanookin "Ei" niin siitä ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa koska kyse on omasta hyvinvoinnista. Näin käy minulle valitettavasti liian usein.

Valitse sinulle tärkeät asiat ja toteuta/tavoittele niitä. Kaikkea ei tarvitse tehdä, kaikessa ei tarvitse olla mukana, kaikkia ei tarvitse pelastaa, kaikkeen ei tarvitse kommentoida jne. Listahan on loputon mitä kaikkea voidaankaan tehdä. Tarkoitan tällä sitä, että osaa ottaa itselleen aikaa ja omaa tilaa elämässä jotta jaksaa olla myös tukena muille. Tärkeää, on toteuttaa itseään ja tavoitella omia unelmaan.



Etsin eri lähteistä harjoituksia joiden avulla voin harjoitella armollisuutta ja itsemyötätuntoa kotona. Haluan jakaa nämä harjoitukset myös teille!

Rohkaisumalja
Kirjoita paperilapuille rohkaisevia kannustuslauseita. Taittele ne pieniksi ja aseta maljaan tai purkkiin. Nosta vaikeilla hetkillä lappu ja lue se ääneen.

Vinkkinä annan, että netin ihmeellisestä maailmasta löytyy hyviä kannustuslauseita!

Valokuva-albumi muutoksista ja elämästä
"Valokuva-albumin" tarkoituksena on havainnollistaa jonkin tietyn asian muutokset omassa elämässä. Ota joka päivä valokuva esimerkiksi itsestäsi, asiasta jota opettelet, kasvin hoidosta tai asioista jotka tekevät päivästäsi erityisen sinulle itsellesi. 
Tee puhelimeen oma kansio jonnekka tallennat kuvat niin sinun on helpompi seurata edistymistä. Muista, että tarkoituksena on olla itseään kohtaan armollinen ja epäonnistumisetkin on sallittuja.

Itse ajattelin, että ryhdyn ottamaan valokuvia joka päivä asioista jotka ovat minulle olleet sinä päivänä erityisiä ja merkittäviä.


Kannattaa myös miettiä asiaa niin, että puhuisitko toisella samalla tavalla kuin itselle? 
Itse vastaan kyllä, että en puhuisi! Opettelen puhumaan jatkossa itselleni kauniimmin.

Kannustavin terveisin
Piia


Lähteet:
Rohkaisumalja harjoitus Maaretta Tukiainen, "Hyvän mielen vuosi-tehtäväkirja"

"Valokuva-albumi"-harjoitus muokattu kirjasta "Tee itse ja löydä luovuutesi" 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

Minä selvisin- nyt haluan olla se, joka auttaa muita jaksamaan

Olen entinen mielenterveyskuntoutuja, nykyinen äiti, aviopuoliso ja tuoreen ADHD- diagnoosin omistaja. Valmistun pian tämän vuoden lopussa sosionomiksi (AMK). Elämäni ei ole ollut suoraviivaista ja helppoa, harvoin elämä sitä onkaan. Minulla on kuitenkin jotain erityistä annettavaa: ymmärrystä, joka ei synny kirjoista, vaan kokemuksesta. Olen ollut harjoittelussa 10 viikon ajan Aspa- säätiön ja Mielenterveyden keskusliiton yhteisessä Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Aloitin vuonna 2018 kokemustoimijan tehtävissä, kun toiminta oli vielä projekti ja nyt olen saanut suorittaa viimeisen harjoitteluni Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Eräänlainen ympyrä sulkeutuu harjoittelun päättymisen myötä ja se on hieman haikeaa. Harjoittelun aikana olen saanut käyttää luovia menetelmiä, ohjata ryhmiä ja kohdata ihmisiä matalalla kynnyksellä. Minun tarinani on muuttunut hyvin paljon näiden seitsemän vuoden aikana. Toimin edelleen satunnaisesti kokemustoimijana, mutta pääosassa puheenvuoroissani eivät ole...

Ajatuksia ja kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...