Siirry pääsisältöön

Itselleen on tärkeää olla armollinen ja osoittaa myötätuntoa. Miten sitä oppia?


Miten olla itselle armollisempi ja myötätuntoisempi?
Siinäpä vasta kysymys, varsinkin minulle. Nämä ovat asioita joita minä en vielä niin osaa. Olen välillä todella armoton itseäni kohtaan mutta haluan muuttua.
Tästä syystä haluankin kirjoittaa armollisuudesta ja myötätunnosta itseään kohtaan.


Olen kyllästynyt siihen, että olen itseäni kohtaan usein armoton. Pohdin, että tämä armottomuus voi johtua omasta lapsuudesta jossa kuulin usein "Sinusta ei tule mitään" sekä vaadittiin tavoittelemaan täydellisyyttä esimerkiksi kokeista 9 ei riittänyt vaan tuli tavoitella 10. Nuoruudessakin kuulin usein, että minun tulisi sulautua massaan ja pukeutua normaalisti. Goottityylinen ei miellyttänyt ja kuulin siitä usein.

Nyt haluan opetella olemaan itselleni armollisempi ja myötätuntoisempi. Miten tämä siis onnistuu? 

Itse ajattelen, että kaikkein tärkeintä on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on! Sinä riität ja olet arvokas!
Etsi ympärillesi ihmisiä jotka välittävät sinusta sellaisena kuin olet. Löydät niitä varmasti. Esimerkiksi minä olen löytänyt ympärilleni ihmisiä netistä ja työpaikalta. Minulla ystäviä, jotka välittävät minusta tälläisenä kuin olen ja voin tarpeen tullen tukeutua heihin. Olen myös itse opetellut olemaan kärsivällinen elämänkumppanin löytämisen suhteen jonka kanssa voisin olla täysin oma itseni. Uskon, että se vielä jonakin päivänä löytyy kun vain on kärsivällinen. 

Tärkeää on myös opetella sanomaan "EI". Täytyy siis opetella tuntemaan omat rajansa jaksamisen suhteen ja mitä oikeasti haluaa tehdä. Kaikkeen ei tarvitse sanoa kyllä vain sen takia, että haluaa miellyttää muita. Vaikka sanookin "Ei" niin siitä ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa koska kyse on omasta hyvinvoinnista. Näin käy minulle valitettavasti liian usein.

Valitse sinulle tärkeät asiat ja toteuta/tavoittele niitä. Kaikkea ei tarvitse tehdä, kaikessa ei tarvitse olla mukana, kaikkia ei tarvitse pelastaa, kaikkeen ei tarvitse kommentoida jne. Listahan on loputon mitä kaikkea voidaankaan tehdä. Tarkoitan tällä sitä, että osaa ottaa itselleen aikaa ja omaa tilaa elämässä jotta jaksaa olla myös tukena muille. Tärkeää, on toteuttaa itseään ja tavoitella omia unelmaan.



Etsin eri lähteistä harjoituksia joiden avulla voin harjoitella armollisuutta ja itsemyötätuntoa kotona. Haluan jakaa nämä harjoitukset myös teille!

Rohkaisumalja
Kirjoita paperilapuille rohkaisevia kannustuslauseita. Taittele ne pieniksi ja aseta maljaan tai purkkiin. Nosta vaikeilla hetkillä lappu ja lue se ääneen.

Vinkkinä annan, että netin ihmeellisestä maailmasta löytyy hyviä kannustuslauseita!

Valokuva-albumi muutoksista ja elämästä
"Valokuva-albumin" tarkoituksena on havainnollistaa jonkin tietyn asian muutokset omassa elämässä. Ota joka päivä valokuva esimerkiksi itsestäsi, asiasta jota opettelet, kasvin hoidosta tai asioista jotka tekevät päivästäsi erityisen sinulle itsellesi. 
Tee puhelimeen oma kansio jonnekka tallennat kuvat niin sinun on helpompi seurata edistymistä. Muista, että tarkoituksena on olla itseään kohtaan armollinen ja epäonnistumisetkin on sallittuja.

Itse ajattelin, että ryhdyn ottamaan valokuvia joka päivä asioista jotka ovat minulle olleet sinä päivänä erityisiä ja merkittäviä.


Kannattaa myös miettiä asiaa niin, että puhuisitko toisella samalla tavalla kuin itselle? 
Itse vastaan kyllä, että en puhuisi! Opettelen puhumaan jatkossa itselleni kauniimmin.

Kannustavin terveisin
Piia


Lähteet:
Rohkaisumalja harjoitus Maaretta Tukiainen, "Hyvän mielen vuosi-tehtäväkirja"

"Valokuva-albumi"-harjoitus muokattu kirjasta "Tee itse ja löydä luovuutesi" 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä