Siirry pääsisältöön

Itselleen on tärkeää olla armollinen ja osoittaa myötätuntoa. Miten sitä oppia?


Miten olla itselle armollisempi ja myötätuntoisempi?
Siinäpä vasta kysymys, varsinkin minulle. Nämä ovat asioita joita minä en vielä niin osaa. Olen välillä todella armoton itseäni kohtaan mutta haluan muuttua.
Tästä syystä haluankin kirjoittaa armollisuudesta ja myötätunnosta itseään kohtaan.


Olen kyllästynyt siihen, että olen itseäni kohtaan usein armoton. Pohdin, että tämä armottomuus voi johtua omasta lapsuudesta jossa kuulin usein "Sinusta ei tule mitään" sekä vaadittiin tavoittelemaan täydellisyyttä esimerkiksi kokeista 9 ei riittänyt vaan tuli tavoitella 10. Nuoruudessakin kuulin usein, että minun tulisi sulautua massaan ja pukeutua normaalisti. Goottityylinen ei miellyttänyt ja kuulin siitä usein.

Nyt haluan opetella olemaan itselleni armollisempi ja myötätuntoisempi. Miten tämä siis onnistuu? 

Itse ajattelen, että kaikkein tärkeintä on hyväksyä itsensä sellaisena kuin on! Sinä riität ja olet arvokas!
Etsi ympärillesi ihmisiä jotka välittävät sinusta sellaisena kuin olet. Löydät niitä varmasti. Esimerkiksi minä olen löytänyt ympärilleni ihmisiä netistä ja työpaikalta. Minulla ystäviä, jotka välittävät minusta tälläisenä kuin olen ja voin tarpeen tullen tukeutua heihin. Olen myös itse opetellut olemaan kärsivällinen elämänkumppanin löytämisen suhteen jonka kanssa voisin olla täysin oma itseni. Uskon, että se vielä jonakin päivänä löytyy kun vain on kärsivällinen. 

Tärkeää on myös opetella sanomaan "EI". Täytyy siis opetella tuntemaan omat rajansa jaksamisen suhteen ja mitä oikeasti haluaa tehdä. Kaikkeen ei tarvitse sanoa kyllä vain sen takia, että haluaa miellyttää muita. Vaikka sanookin "Ei" niin siitä ei pitäisi tuntea huonoa omatuntoa koska kyse on omasta hyvinvoinnista. Näin käy minulle valitettavasti liian usein.

Valitse sinulle tärkeät asiat ja toteuta/tavoittele niitä. Kaikkea ei tarvitse tehdä, kaikessa ei tarvitse olla mukana, kaikkia ei tarvitse pelastaa, kaikkeen ei tarvitse kommentoida jne. Listahan on loputon mitä kaikkea voidaankaan tehdä. Tarkoitan tällä sitä, että osaa ottaa itselleen aikaa ja omaa tilaa elämässä jotta jaksaa olla myös tukena muille. Tärkeää, on toteuttaa itseään ja tavoitella omia unelmaan.



Etsin eri lähteistä harjoituksia joiden avulla voin harjoitella armollisuutta ja itsemyötätuntoa kotona. Haluan jakaa nämä harjoitukset myös teille!

Rohkaisumalja
Kirjoita paperilapuille rohkaisevia kannustuslauseita. Taittele ne pieniksi ja aseta maljaan tai purkkiin. Nosta vaikeilla hetkillä lappu ja lue se ääneen.

Vinkkinä annan, että netin ihmeellisestä maailmasta löytyy hyviä kannustuslauseita!

Valokuva-albumi muutoksista ja elämästä
"Valokuva-albumin" tarkoituksena on havainnollistaa jonkin tietyn asian muutokset omassa elämässä. Ota joka päivä valokuva esimerkiksi itsestäsi, asiasta jota opettelet, kasvin hoidosta tai asioista jotka tekevät päivästäsi erityisen sinulle itsellesi. 
Tee puhelimeen oma kansio jonnekka tallennat kuvat niin sinun on helpompi seurata edistymistä. Muista, että tarkoituksena on olla itseään kohtaan armollinen ja epäonnistumisetkin on sallittuja.

Itse ajattelin, että ryhdyn ottamaan valokuvia joka päivä asioista jotka ovat minulle olleet sinä päivänä erityisiä ja merkittäviä.


Kannattaa myös miettiä asiaa niin, että puhuisitko toisella samalla tavalla kuin itselle? 
Itse vastaan kyllä, että en puhuisi! Opettelen puhumaan jatkossa itselleni kauniimmin.

Kannustavin terveisin
Piia


Lähteet:
Rohkaisumalja harjoitus Maaretta Tukiainen, "Hyvän mielen vuosi-tehtäväkirja"

"Valokuva-albumi"-harjoitus muokattu kirjasta "Tee itse ja löydä luovuutesi" 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

"Muiden auttaminen on pääsyy olla kokemusasiantuntija"- Kokemusasiantuntija Piia esittäytyy

Hei kaikille!   Olen Piia, 1988 syntynyt nuori aikuinen. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta tällä hetkellä sairauteni on remissiossa ( = taantumisvaiheessa, eli olen niin terve kuin voin olla tällä diagnoosilla.) Olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, eläkkeen sain 2018 alussa. Minulla on kaksi kissaa, Sirius ja Luna, jotka pitävät minulle seuraa kotona. Vapaa-ajalla tykkään käydä valokuvaamassa. Pitkä suhteeni päättyi lokakuussa 2017 ja paria kuukautta myöhemmin muutin Iisalmeen. Käyn eräällä säätiöllä tienaamassa muutaman euron eläkkeen päälle, ja tulin mukaan Omat avaimet- projektiin huhtikuussa 2019 kokemusasiantuntijaksi. Olin aiemmin osallistunut projektin tarjoamaan yksilövalmennukseen, hevariryhmään ja ikkunatarinassa on tällä hetkellä minun ottamia valokuvia.  Kokemusasiantuntijan roolissa olen tähän mennessä päässyt kertomaan kokemuksiani hevariryhmästä ammattilaisten koulutuksessa Iisalmessa sekä olin mukana ohjausryhmässä Joensuussa. Olen ...

Kirje menneisyyteen

Mietin toisinaan että jos voisin mennä aikakoneella menneisyyteen tapaamaan itseäni teini-ikäisenä mitä haluaisin sanoa tai kertoa nuorelle Titalle. Valitettavasti (ja toisaalta myös onneksi) meillä ei ole aikakonetta, mutta leikittelin ajatuksella ja kirjoitin kirjeen menneisyyden minulle. Kesä 2011.                Heippa täältä tulevaisuudesta! Uskoisitko jos sanon, että tulevaisuudessa sinun asiat on paremmin kuin hyvin? Todennäköisesti et. Muistan miten vaikeaa sen paskan keskellä oli yrittää toivoa ja luottaa tulevaan.  Muistan kyllä, miten kovasti yritin nähdä hyvät asiat ja kuinka yritin löytää pieniä toivon palasia siellä pimeässä, jossa sinä nyt olet. Vaikka se oli toivotonta, jatka yrittämistä.  Se palkitaan vielä!  Uskoititko minua jos kertoisin, että tulevaisuudessa sinun ympärillä on aivan uskomattoman ihania ihmisiä, jotka hyväksyy sinut just sellaisena kun olet? Tuskin tätäkään purematta nieli...