Siirry pääsisältöön

Kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä 10.9.

Tänään vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Päivän tarkoituksena on levittää tietoa ja lisätä avointa puhumista itsemurhasta niin, että itsemurhiin liittyvä häpeänleima lievittyy. Päivällä halutaan myös kannustaa ihmisiä kysymään läheisiltään mitä heille kuuluu ja ottamaan omaa huoltaan rohkeasti esille. 

Täytyy sanoa, että moni varmasti kokee asian vaikeaksi, haluaa mieluummin olla asiasta puhumatta mitään kuin keskustella siitä vaikka asiasta ei olisi sen suuremmin läheisenä kokemusta tai sitä ei olisi pohtinut itse koskaan.
Tunnustan, aihe on myös itselle hyvin vaikea mutta ehkä juuri sen takia siitä haluan tänään kirjoittaa koska se herätti paljon ajatuksia ja tunteita, juuri tässä hetkessä!



Törmäsin tänään heti aamulla facebookissa MIELI Suomen mielenterveys ry:n kyselytutkimuksen faktoihin.
Tuoreen kyselyn mukaan lähes joka viides on harkinnut vakavasti itsemurhaa (kaikenikäisistä) ja joka kolmas nuori aikuinen on harkinnut itsemurhaa. Pysähdyin tähän jo heti, miten niin moni miettii elämänsä aikana vakavasti itsemurhaa? Miksi? Miten heitä voi auttaa? Mieleen alkoi putkahdella monia, monia kysymyksiä... niin kuin varmasti myös sinulla.
Suuria tunteita asia nostattaa myös sen takia, että olen viikon sisällä kuullut kahden nuoren tehneen itsemurhan. Näistä toisen tiesin ja joskus nuoruudessani hänen kanssaan hengailin samassa porukassa. Asia koskettaa siis tällä hetkellä omassa henkilökohtaisessa elämässäkin vaikkakaan en enää kyseisen ihmisen kanssa ollut tekemisissä moneen vuoteen. Silti asia järkyttää ja mietityttää.

Tilastojen mukaan itsemurha määrät ovat vähentyneet Suomessa pitkällä aika välillä mutta nuorten aikuisten itsemurhat eivät ole missään vaiheessa vähentyneet. Nuorten tilanne on herättänyt jo pitkään huolta ja se on herättänyt paljon keskustelua miksi nuorten hyvinvointi on mennyt huonompaan suuntaan ja mitä tulisi tehdä, että tilannetta saadaan muutettua? Yhtä ainoaa vastausta tähän ei varmastikaan ole olemassa koska jokaisen tarina on aina omanlaisensa. Mutta ennaltaehkäisevään työhön lasten ja nuorten parissa tulisi antaa enemmän resursseja. Puututaan asioihin varhaisessa vaiheessa, kannustetaan ja tuetaan löytämään omia vahvuuksia ja voimavaroja, koulukiusaamiseen puututaan jämäkästi, mielenterveydestä puhutaan avoimesti ja annetaan keinoja oman mielenterveyden hoitamiseen (sitähän siis voi hoitaa/kehittää ihan niin kuin fyysistäkin puolta). Myös terapiaan pääsyä tulisi helpottaa ja nopeuttaa meidän terveyspalveluissa. 

Yli 40 prosenttia itsetuhoisia ajatuksia kokeneet eivät ole hakeneet ollenkaan apua näihin ajatuksiin ja tuntemuksiin. MIELI ry:n kriisiauttamistoimintojen johtaja Outi Ruishalme tuo jutussa esille, että apua kannattaa aina hakea vaikka se tuntuukin vaikealta ja, että vaihtoehtoja on kyllä. Apua voi saada nopeastikin ja matalan kynnyksen palveluista, kuten kriisipuhelimesta tai Sekasin-chatissa, jossa voi keskustella nimettömästi. 

Mieli Ry:n aloitti vuosi sitten #mitäkuuluu-kampanjan, jolla kannustetaan kysymään rohkeasti läheisiltä, tuttavilta, perheenjäseniltä, naapurilta, ihan keneltä vaan, että "MITÄ KUULUU?". Miten usein sinä kysyt oikeasti toiselta "mitä sinulle kuuluu?" Ja odotammeko, että toinen vastaa siihen "No eipä mitään kummempaa, ihan tavallista"? Tai vastaatko sinä pinnallisesti tähän kysymykseen takaisin? 

Kuva on otettu Suomen mielenterveys ry instagramista @mielenterveys

Tutkimukset osoittavat, että kuulumisten kysyminen voi vielä samana päivänäkin muuttaa itsemurhasuunnitelmien suuntaa.

Ehkä meidän on aika opetella kysymään ja vastaamaan niin, että olemme aidosti kiinnostuneita kuulemaan toisen hyvinvoinnista kuin myös uskallamme avoimesti puhua omasta hyvinvoinnista. Meidän jokaisen on kuitenkin tärkeää puhua omista ajatuksista ja tunteista. Jos tuntuu ettet lähipiiristäsi löydä tälläistä ihmistä jolle puhu niin muista, että on myös olemassa nimettömiä palveluita joihin voi olla yhteydessä.

Käy ehdottomasti tutustumassa kampanjan sivuille www.mitakuuluu.fi Kampanjan sivuilta löydät apua ja tukea jos sitä tällä hetkellä tarvitset. Sivuilta löydät tietoa myös siitä, jos olet läheisesti huolissaan ja kaipaan neuvoa mitä tehdä asialle. 

Instagramissa on myös @selviytyneidengalleria  jossa ihmiset jakavat omia tarinoitaan siitä miten he ovat selviytyneet itsetuhoisista ajatuksista eroon. 

Kysy suoraan, auta avun hakemisessa.

Jos epäilet jonkun suunnittelevan itsemurhaa:
  • Kysy rohkeasti onko hänellä itsemurhaajatuksia.
  • Kuuntele ja anna tilaa toisen tunteille – luo turvallinen ilmapiiri asiasta puhumiselle.
  • Ole oma itsesi – se riittää.
  • Auta arjesta selviytymisessä ja avun hakemisessa.
Älä:
  • tuomitse itsemurha-ajatuksista
  • kyseenalaista toisen kokemia tunteita
  • korjaa toisen mietteitä
  • keksi selityksiä toisen tunteille
  • välttele aihetta tai ihmistä, josta olet huolissasi.

MIELI ry:n kriisipuhelin: 09 2525 0111. Päivystys arkisin klo 09.00-07.00. Päivystys viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00.
Apua erityisesti nuorille: Sekasin.fi(siirryt toiseen palveluun) (Sekasin-chat)

Muista siis kysyä "Mitä kuuluu?"
Ja hei, mitä sinulle oikeasti kuuluu tänään?
-Johanna-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä