Siirry pääsisältöön

Kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä 10.9.

Tänään vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää. Päivän tarkoituksena on levittää tietoa ja lisätä avointa puhumista itsemurhasta niin, että itsemurhiin liittyvä häpeänleima lievittyy. Päivällä halutaan myös kannustaa ihmisiä kysymään läheisiltään mitä heille kuuluu ja ottamaan omaa huoltaan rohkeasti esille. 

Täytyy sanoa, että moni varmasti kokee asian vaikeaksi, haluaa mieluummin olla asiasta puhumatta mitään kuin keskustella siitä vaikka asiasta ei olisi sen suuremmin läheisenä kokemusta tai sitä ei olisi pohtinut itse koskaan.
Tunnustan, aihe on myös itselle hyvin vaikea mutta ehkä juuri sen takia siitä haluan tänään kirjoittaa koska se herätti paljon ajatuksia ja tunteita, juuri tässä hetkessä!



Törmäsin tänään heti aamulla facebookissa MIELI Suomen mielenterveys ry:n kyselytutkimuksen faktoihin.
Tuoreen kyselyn mukaan lähes joka viides on harkinnut vakavasti itsemurhaa (kaikenikäisistä) ja joka kolmas nuori aikuinen on harkinnut itsemurhaa. Pysähdyin tähän jo heti, miten niin moni miettii elämänsä aikana vakavasti itsemurhaa? Miksi? Miten heitä voi auttaa? Mieleen alkoi putkahdella monia, monia kysymyksiä... niin kuin varmasti myös sinulla.
Suuria tunteita asia nostattaa myös sen takia, että olen viikon sisällä kuullut kahden nuoren tehneen itsemurhan. Näistä toisen tiesin ja joskus nuoruudessani hänen kanssaan hengailin samassa porukassa. Asia koskettaa siis tällä hetkellä omassa henkilökohtaisessa elämässäkin vaikkakaan en enää kyseisen ihmisen kanssa ollut tekemisissä moneen vuoteen. Silti asia järkyttää ja mietityttää.

Tilastojen mukaan itsemurha määrät ovat vähentyneet Suomessa pitkällä aika välillä mutta nuorten aikuisten itsemurhat eivät ole missään vaiheessa vähentyneet. Nuorten tilanne on herättänyt jo pitkään huolta ja se on herättänyt paljon keskustelua miksi nuorten hyvinvointi on mennyt huonompaan suuntaan ja mitä tulisi tehdä, että tilannetta saadaan muutettua? Yhtä ainoaa vastausta tähän ei varmastikaan ole olemassa koska jokaisen tarina on aina omanlaisensa. Mutta ennaltaehkäisevään työhön lasten ja nuorten parissa tulisi antaa enemmän resursseja. Puututaan asioihin varhaisessa vaiheessa, kannustetaan ja tuetaan löytämään omia vahvuuksia ja voimavaroja, koulukiusaamiseen puututaan jämäkästi, mielenterveydestä puhutaan avoimesti ja annetaan keinoja oman mielenterveyden hoitamiseen (sitähän siis voi hoitaa/kehittää ihan niin kuin fyysistäkin puolta). Myös terapiaan pääsyä tulisi helpottaa ja nopeuttaa meidän terveyspalveluissa. 

Yli 40 prosenttia itsetuhoisia ajatuksia kokeneet eivät ole hakeneet ollenkaan apua näihin ajatuksiin ja tuntemuksiin. MIELI ry:n kriisiauttamistoimintojen johtaja Outi Ruishalme tuo jutussa esille, että apua kannattaa aina hakea vaikka se tuntuukin vaikealta ja, että vaihtoehtoja on kyllä. Apua voi saada nopeastikin ja matalan kynnyksen palveluista, kuten kriisipuhelimesta tai Sekasin-chatissa, jossa voi keskustella nimettömästi. 

Mieli Ry:n aloitti vuosi sitten #mitäkuuluu-kampanjan, jolla kannustetaan kysymään rohkeasti läheisiltä, tuttavilta, perheenjäseniltä, naapurilta, ihan keneltä vaan, että "MITÄ KUULUU?". Miten usein sinä kysyt oikeasti toiselta "mitä sinulle kuuluu?" Ja odotammeko, että toinen vastaa siihen "No eipä mitään kummempaa, ihan tavallista"? Tai vastaatko sinä pinnallisesti tähän kysymykseen takaisin? 

Kuva on otettu Suomen mielenterveys ry instagramista @mielenterveys

Tutkimukset osoittavat, että kuulumisten kysyminen voi vielä samana päivänäkin muuttaa itsemurhasuunnitelmien suuntaa.

Ehkä meidän on aika opetella kysymään ja vastaamaan niin, että olemme aidosti kiinnostuneita kuulemaan toisen hyvinvoinnista kuin myös uskallamme avoimesti puhua omasta hyvinvoinnista. Meidän jokaisen on kuitenkin tärkeää puhua omista ajatuksista ja tunteista. Jos tuntuu ettet lähipiiristäsi löydä tälläistä ihmistä jolle puhu niin muista, että on myös olemassa nimettömiä palveluita joihin voi olla yhteydessä.

Käy ehdottomasti tutustumassa kampanjan sivuille www.mitakuuluu.fi Kampanjan sivuilta löydät apua ja tukea jos sitä tällä hetkellä tarvitset. Sivuilta löydät tietoa myös siitä, jos olet läheisesti huolissaan ja kaipaan neuvoa mitä tehdä asialle. 

Instagramissa on myös @selviytyneidengalleria  jossa ihmiset jakavat omia tarinoitaan siitä miten he ovat selviytyneet itsetuhoisista ajatuksista eroon. 

Kysy suoraan, auta avun hakemisessa.

Jos epäilet jonkun suunnittelevan itsemurhaa:
  • Kysy rohkeasti onko hänellä itsemurhaajatuksia.
  • Kuuntele ja anna tilaa toisen tunteille – luo turvallinen ilmapiiri asiasta puhumiselle.
  • Ole oma itsesi – se riittää.
  • Auta arjesta selviytymisessä ja avun hakemisessa.
Älä:
  • tuomitse itsemurha-ajatuksista
  • kyseenalaista toisen kokemia tunteita
  • korjaa toisen mietteitä
  • keksi selityksiä toisen tunteille
  • välttele aihetta tai ihmistä, josta olet huolissasi.

MIELI ry:n kriisipuhelin: 09 2525 0111. Päivystys arkisin klo 09.00-07.00. Päivystys viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00-07.00.
Apua erityisesti nuorille: Sekasin.fi(siirryt toiseen palveluun) (Sekasin-chat)

Muista siis kysyä "Mitä kuuluu?"
Ja hei, mitä sinulle oikeasti kuuluu tänään?
-Johanna-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luovuudella mielenrauhaa & iloa

Olen Piia, kohta 31- vuotias neitokainen Iisalmesta. Seuraa minulle pitävät kaksi kissaa ja vaikka olenkin pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin käyn ns. töissä tienaamassa muutaman euron ylimääräistä. En osaa soittaa, laulaa tai piirtää, joten minun luovat menetelmäni ovat valokuvaus, kirjottaminen ja käsitöiden tekeminen.  Minusta on tärkeää että ihminen saa toteuttaa itseään, oli kyseessä sitten maalaaminen tai soittaminen tai käsityöt. Olen huomannut, että kun valokuvaan niin saavutan eräänlaisen mielenrauhan, jonka aikaansaamiseksi on aikoinaan pitänyt joogata tunnin ajan. Minulla on kova halu luoda jotain kaunista ja kuvaamamalla luon omalta osaltani sitä tähän maailmaan. Minulla on myös ilonaiheet aika harvassa, mutta valokuvaamalla saavutan myös suurta iloa ja jonkinsortin tyydytystä kun kuvaamanani kohde välittyy linssin kautta juuri sellaisena kuin haluan sen esittää. Luovuus näkyy elämässäni pääosin valokuvaamisena ja kuvien muokkaamisena. T

Yksilövalmennus -Kohtaa nuori aidosti, empaattisesti ja kiireettömästi.

Olemme Omat avaimet-projektissa kehittäneen ryhmätyömenetelmän HEVARI:n rinnalle myös yksilövalmennuksen työmenetelmän.  Idea yksilövalmennuksesta syntyi, kun keskustelimme työyhteisössämme niistä nuorista aikuisista, jotka eivät osallistuneet tarjolla oleviin ryhmätoimintoihin. Yksilövalmennus työmenetelmä on suunnattu n. 18-29 -vuotiaille nuorille aikuisille mutta se on helposti sovellettavissa omaan työhön sopivaksi ja erilaisille kohderyhmille. Syitä ryhmätoimintaan osallistumattomuudelle voi olla monia, mutta erityisesti olemme havainneet, että syynä on usein sosiaalisten tilanteiden pelko, huono itsetunto sekä toivottomuuden tunne omaa elämää kohtaan.  Monet nuoret eivät koe myöskään ryhmämuotoista toimintaa heille sopivaksi. Halusimmekin lähteä vastaamaan näiden nuorten tarpeita ja kannustamaan kenties yksilövalmennuksen jälkeen osallistumista ryhmätoimintaan jossakin vaiheessa tulevaisuutta.  Yksilövalmennuksen työmenetelmää lähdettiin ideoimaan yhdessä myös meidän yhte

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun