Hevari – henkilökeskeistä voimavaravalmennusta miehille, kokemuksia ja tuloksia Äijähevarista

 

Taustoja Hevarista ja Äijäryhmien toteutus

Omat avaimet-projektin aikana kehitimme yhdessä nuorten aikuisten ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten kanssa ryhmätyömenetelmän ammattilaisten käyttöön. Menetelmän nimeksi muodostui Hevari- henkilökeskeinen voimavaravalmennus. Jatkorahoituksen myötä lähdimme testaamaan Hevarin toimivuutta uusien kohderyhmien tarpeisiin. Vuonna 2020 testasimme, kuinka Hevari soveltuu työikäisten miesten eli ”äijien” tarpeisiin. Alkuvuodesta –20 aloimme kasaamaan ryhmiä Itä-Suomeen saaden kasaan kaksi ryhmää.

Koronarajoitusten myötä jouduimme laittamaan ryhmät tauolle heti ensimmäisten tapaamisten jälkeen, sillä kaikki miehet eivät halunneet osallistua ryhmiin verkossa. Rajoitusten keventyessä ryhmätapaamiset pääsivät uudelleen alkamaan syksyllä. Luultavasti pitkä tauko toteutuksessa vaikutti sitoutumiseen ja joitakin osallistujia jäi ryhmistä pois. Vuoden 2020 aikana ennätimme toteuttaa kuitenkin molemmat Äijähevari-ryhmät, joiden pohjalta voidaan todeta, että Hevari on menetelmänä soveltuva myös työikäisille miehille sellaisenaan. Niin nuorten kuin miestenkin kanssa käsiteltiin samat teemat: voimavarat/voimavarasyöpöt, tunteet, ystävyys, ajatusvääristymät, unelmat ja arvot.

 

Otteita ohjaajan ryhmäpäiväkirjasta

Ryhmäkerta, jolloin aiheena oli “Millaista elämä olisi ilman tunteita?”.

Istun olohuonemaisessa tilassa, joka ei kuitenkaan ole kenenkään kodissa, vaan kyseessä on erään työpaikan ryhmätila. Menossa on pienryhmä ja aiheena on tällä kertaa tunteet. Ryhmä on kokoontunut vasta kolme kertaa aiemmin. Epäilen, että tästä ryhmäkerrasta voi tulla aika hiljainen. Ja tokkopahan tämä kestää ajallisestikaan kovin pitkään. Olen henkisesti valmistautunut lopettamaan ryhmän sovittua aiemmin.

Aihetta alustetaan katsomalla “Hellurei ja helkkarin tunteet” -video. Keskustelu tunteista alkaa viritä pikkuhiljaa ja välillä tehdään harjoitus “Minä ja mun tunteet”. Tämän jälkeen keskustelu saa tuulta purjeisiin. Ryhmäläiset pohtivat erilaisia tunteita ja niiden merkitystä ja erityisesti kysymys “Mitä positiivisia asioita mahdollistuisi, jos olisin rentoutuneempi ja jos en olisi niin itsekriittinen”. Näiden aiheiden äärellä nousee ilmaan kysymyksiä, jotka haastaa minutkin ajattelemaan uudella tavalla. Seuraan keskustelua, joka on selvästi tärkeä ja herättää —­­ tunteita. Ryhmän lopussa minulle on selvää, että oli hienoa, kun tälle keskustelulle oli aika ja paikka.

 

Ryhmäkerta, jolloin aiheena oli “Miksi unelmat ovat tärkeitä?”.

Viikon kuluttua ryhmässä on tuttu ja turvallinen unelmakartta. Silti huomaan jopa hieman jännittäväni miten ryhmä ottaa unelmakartan tekemisen vastaan. Kaikki alkavat selata aikakausi lehtiä ja tehdä valintojaan karttaan. Poistun toiseen huoneeseen, jotta ryhmä saa työskennellä rauhassa. (Ehkä oikeasti pakenen paikalta, jos ryhmäläisiltä alkaakin tulla kyseenalaistavia kommentteja unelmoinnin järkevyyteen liittyen.) Pitkän tovin jälkeen minut pyydetään takaisin, kartat ovat valmiita. Jokainen ryhmän jäsen haluaa kertoa oman unelmakarttansa sisällön. Se saa minut tuntemaan itseni etuoikeutetuksi. Kuuntelemme jokaisen unelmiin liittyvän kertomuksen kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa. Useisiin valintoihin liittyy syvällistä pohdintaa, valintojen kuvausta ja oivalluksiakin. Huomaan hieman liikuttuvani. Toivon sydämestäni, että toiveet toteutuvat.

 

Nämä kaksi ”otetta ryhmäpäiväkirjasta” ovat meidän kokemuksiamme ja muistelua viime syksynä olleista Äijähevari ryhmistä. Ryhmään pääsi kriteerillä ”olet noin 30–45-vuotias mies.” Me sujahdimme naisina joukkoon, koska Omat avaimet tiimissä ei ole miehiä ja halusimme testata, taipuuko Hevari-henkilökeskeinen voimavaravalmennus miesten ryhmään. Ja taipuihan se. Korona tilanteen asettamista haasteista huolimatta, saimme vedettyä kaksi Äijäryhmää yhdessä kahden miehen kanssa. Heistä toinen on sosiaalialan ammattilainen ja toinen on kokemustoimija. Iso kiitos heille!

Oli hyvä huomata itsessä nousevia ennakko-oletuksia esimerkiksi, että miehet eivät halua puhua tunteista tai unelmakartan tekeminen on heistä typerää tai akryylimaaleilla maalaaminen on todella kaukana siitä mitä he haluavat tehdä! Oli hyvä huomata itsessä nousevia ennakko- oletuksia, odotuksia ja ajatuksia ja todeta ne yksi toisensa jälkeen vääriksi.

Kuinka usein oma asenne ja työote määrittää sen mitä tehdään, kenelle ja miten? Toistuvasti Omat avaimet tiiminä tulemme johtopäätökseen, että meidän ammattilaisten tulee tarjota mahdollisuuksia sen sijaan, että etukäteen päättäisimme ”ei se toimi kuitenkaan, turha edes kokeilla”. Aina kokeilu ei tarkoita, että me ammattilaiset olisimme omalla mukavuusalueella, vaan joskus on hyvä tehdä sellaistakin, mikä poikkeaa siitä. Se onko kokeilu onnistunut vai ei on sitten oma lukunsa ja sen määrittää osallistujat.

Meidän ohjaajien kokemuksen mukaan, keskeisin ero Äijähevari ryhmän ja nuorten ryhmän välillä oli elämänkokemuksen näkyminen teemojen käsittelyssä ja pohdinnoissa. Miehillä oli takanaan jo kokemusta monista eri asioista ja oma identiteetti oli vahvistunut vuosien varrella. Se ei kuitenkaan näyttänyt vähentävän tarvetta tai halua puhua omaan itseen ja elämään liittyvistä asioista. Sen sijaan miesten keskusteluissa oli ajoittain jopa filosofisia piirteitä, jollaista ei nuorten ryhmissä ole esiintynyt.

Tuloksia toteutuksesta

Toteutimme äijille, samoin kuin nuorillekin, aloitus – ja lopetuskyselyt. Loppukyselyjen perusteella miehistä:

·       71 % koki, että osallistuminen Hevariin oli hyödyllistä

·       71 % koki, että Hevari tarjosi mahdollisuuden oppia jotain uutta

·       85 % koki voineensa kokeilla uusia asioita

·       86 % koki saaneensa ryhmästä mielekästä sisältöä elämäänsä

·       100 % koki, että Hevari auttoi tunnistamaan omia vahvuuksia ja haasteita

·       100 % koki tulleensa ryhmässä hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Miehet kertoivat, että Hevari auttoi ymmärtämään omaa elämäänsä realistisemmin ja helpotti siten myös muutosten tekemistä omassa elämässä.