Siirry pääsisältöön

Mistä löydät sä ystävän?

Katsoin kun serkkuni kolmevuotias lapsi meni rohkeasti leikkimään toisten lasten kanssa ja ystävyys syntyi heti. Ala-asteella kaverit valikoituivat sen mukaan keitä sattui kanssani samalle luokalle. Lapsena ei tullut pohdittua ystävyyttä liian monimutkaisesti; tässä on kanssani samanikäinen ihminen joka tykkää barbeilla leikkimisestä, niin kuin minäkin. Ollaan ikuisesti parhaita ystäviä. Joillakin kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että lapsuuden ystävyydet pysyivät aikuisuuteen, toisten, kuten minun, piti aloittaa jokaisessa koulussa ja uudessa elämäntilanteessa alusta. 

Yksinäisyys on yhteiskunnassamme liian yleistä. Suomessa yksinäisyyttä kokee noin joka viides väestöstä. Eniten yksinäisyyttä kokevat 15-34 vuotiaat. Miksi yksinäisyys on niin yleistä ja kuinka ystäviä voisi löytää lapsuuden jälkeenkin? 



Iän lisääntyessä kynnys ystävystymiseen kasvaa. Ystävien hankkiminen ei olekaan enää niin yksinkertaista kuin silloin kun vanhemmat järjestivät leikkihetkiä sinulle ja omien ystäviensä lapsille - ystävyyden eteen pitää tehdä enemmän työtä eikä vastauksia tule enää valmiina. Ystävät voivat löytyä vielä aikuisenakin sen mukaan, minkä työpaikan olet valinnut itsellesi tai missä koulussa opiskelet. Mutta varsinkin silloin, jos on aikuisena päätynyt tilanteeseen, jossa ei pysty syystä tai toisesta olemaan töissä tai koulussa, uusien ystävien löytäminen on erittäin haasteellista. Myös ihmisen tausta vaikuttaa siihen, kuinka rohkeita ja valmiita olemme tutustumaan uusiin ihmisiin. Omaan historiaani kuuluu vuosia kestänyttä koulukiusattuna oloa, yksin jätetyksi tuloa ja monia mielenterveysongelmia. Ei siis ihme, että minulla kesti kauan saada ystäviä, saati sitten sellaisia ystäviä, joiden kanssa tunnen, että voin olla oma itseni ja jotka eivät ole hylkäämässä minua.

Muuttaessani 4 vuotta sitten nykyiseen asuinkaupunkiini, minulla ei ollut paikkakunnalla yhtäkään tuttua. Tai oli, mutta entiset hyvät ystävät joiden kanssa yhteydenpito oli kadonnut ajat sitten tuntuivat liian etäisiltä, että olisin uskaltanut tai halunnut ottaa heihin yhteyttä. Aloitin siis kaiken jälleen alusta. Asuin kaupungissa vuoden murehtien yksinäisyyttä ja uskoen, etten tule enää koskaan löytämään uusia ystäviä. Minut pelasti työvoimatoimiston järjestämä kuntouttava työtoiminta. Löysin sieltä ihmisen, jolla oli samanlaisia vaikeuksia kuin itselläni. Myöhemmin löysin ystäviä Aspa-palvelun järjestämien ryhmien kautta. Älysin, että ystäviä on vielä mahdollisuus löytää, mutta tärkeä valaistuminen tuli myös siitä, mikä edellisissä ystävyyssuhteissani oli “mennyt pieleen” eli miksi kyseiset ystävyyssuhteet olivat loppuneet. Minulla ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi yhteistä tai samanlaista taustaa kuin heillä. Toki osa kaveruuksista loppui myös eri paikkakunnalle muuton takia tai erinäisistä muista elämäntilanteen vaihdoksista, mutta myös yhteenkuuluvuuden ja ymmärryksen puute vaikutti ystävien poisjäämiseen elämästäni. Yritin esimerkiksi lukion jälkeen olla vielä lukioaikaisten kavereideni kanssa ystäviä, mutta kaikki kaatui siihen, etteivät he ymmärtäneet mielenterveysongelmiani ja niitä huonoja kausia, jolloin en jaksanut pitää yhteyttä, vaan aika meni sängyssä itkiessä. Sain kuulla, että olen huono ystävä. Viimeisen kerran kun näin heitä, puheenaiheet eivät liikuttaneet minua ollenkaan ja olin ahdistunut koko tapaamisen ajan.



Nykyisissä ystävissäni olen kiitollinen siitä, että saan olla oma itseni, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, sillä löysin ystäviä, joihin voin samaistua ja jotka voivat samaistua minuun. On helpottavaa, että voin sanoa väsyneenä, etten jaksa nähdä ystävääni, vaikka meillä olisi yhdessä sovittua tekemistä. He ymmärtävät, ettei se tarkoita sitä, etten pitäisi heitä tärkeinä tai haluaisi nähdä heitä. Ymmärrys toimii myös toisinpäin; en pahastu jos joku ystävistäni peruu tapaamisen. On ollut onni löytää ystäviä joiden kanssa tunnen olevani “samalla aaltopituudella”.

Elämäntilanteet vaihtelevat suuresti ajan saatossa ja joskus myös jotkut kavereista jäävät pois elämästä. Itselläni on kestänyt kauan hyväksyä tämä asia ja se on edelleen vaikeaa. Pitää kuitenkin muistaa olla kiitollinen siitä, että kyseiset henkilöt ovat olleet osa elämää ja käyttää hyödyksi kokemuksia ja muistoja siitä, kuinka kavereiden saaminen on aiemmin onnistunut. Uusien ystävien löytäminen on mahdollista, jos vain on itse aktiivinen. Se, että uskaltaa sanoa vaikka yhdenkin lauseen päivän aikana on hyvä alku. 



-Suvi, Omat avaimet 4You -kokemustoimija



Mistä löydät sä ystävän? -webinaari
järjestetään 1.4.2025 teamsin välityksellä.

Lisätietoja webinaarista ja ilmoittautumaan mukaan pääset klikkaamalla tätä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

"Muiden auttaminen on pääsyy olla kokemusasiantuntija"- Kokemusasiantuntija Piia esittäytyy

Hei kaikille!   Olen Piia, 1988 syntynyt nuori aikuinen. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta tällä hetkellä sairauteni on remissiossa ( = taantumisvaiheessa, eli olen niin terve kuin voin olla tällä diagnoosilla.) Olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, eläkkeen sain 2018 alussa. Minulla on kaksi kissaa, Sirius ja Luna, jotka pitävät minulle seuraa kotona. Vapaa-ajalla tykkään käydä valokuvaamassa. Pitkä suhteeni päättyi lokakuussa 2017 ja paria kuukautta myöhemmin muutin Iisalmeen. Käyn eräällä säätiöllä tienaamassa muutaman euron eläkkeen päälle, ja tulin mukaan Omat avaimet- projektiin huhtikuussa 2019 kokemusasiantuntijaksi. Olin aiemmin osallistunut projektin tarjoamaan yksilövalmennukseen, hevariryhmään ja ikkunatarinassa on tällä hetkellä minun ottamia valokuvia.  Kokemusasiantuntijan roolissa olen tähän mennessä päässyt kertomaan kokemuksiani hevariryhmästä ammattilaisten koulutuksessa Iisalmessa sekä olin mukana ohjausryhmässä Joensuussa. Olen ...

Yksilövalmennus -Kohtaa nuori aidosti, empaattisesti ja kiireettömästi.

Olemme Omat avaimet-projektissa kehittäneen ryhmätyömenetelmän HEVARI:n rinnalle myös yksilövalmennuksen työmenetelmän.  Idea yksilövalmennuksesta syntyi, kun keskustelimme työyhteisössämme niistä nuorista aikuisista, jotka eivät osallistuneet tarjolla oleviin ryhmätoimintoihin. Yksilövalmennus työmenetelmä on suunnattu n. 18-29 -vuotiaille nuorille aikuisille mutta se on helposti sovellettavissa omaan työhön sopivaksi ja erilaisille kohderyhmille. Syitä ryhmätoimintaan osallistumattomuudelle voi olla monia, mutta erityisesti olemme havainneet, että syynä on usein sosiaalisten tilanteiden pelko, huono itsetunto sekä toivottomuuden tunne omaa elämää kohtaan.  Monet nuoret eivät koe myöskään ryhmämuotoista toimintaa heille sopivaksi. Halusimmekin lähteä vastaamaan näiden nuorten tarpeita ja kannustamaan kenties yksilövalmennuksen jälkeen osallistumista ryhmätoimintaan jossakin vaiheessa tulevaisuutta.  Yksilövalmennuksen työmenetelmää lähdettiin ideoimaan yhdessä my...