Katsoin kun serkkuni kolmevuotias lapsi meni rohkeasti leikkimään toisten lasten kanssa ja ystävyys syntyi heti. Ala-asteella kaverit valikoituivat sen mukaan keitä sattui kanssani samalle luokalle. Lapsena ei tullut pohdittua ystävyyttä liian monimutkaisesti; tässä on kanssani samanikäinen ihminen joka tykkää barbeilla leikkimisestä, niin kuin minäkin. Ollaan ikuisesti parhaita ystäviä. Joillakin kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että lapsuuden ystävyydet pysyivät aikuisuuteen, toisten, kuten minun, piti aloittaa jokaisessa koulussa ja uudessa elämäntilanteessa alusta.
Yksinäisyys on yhteiskunnassamme liian yleistä. Suomessa yksinäisyyttä kokee noin joka viides väestöstä. Eniten yksinäisyyttä kokevat 15-34 vuotiaat. Miksi yksinäisyys on niin yleistä ja kuinka ystäviä voisi löytää lapsuuden jälkeenkin?
Iän lisääntyessä kynnys ystävystymiseen kasvaa. Ystävien hankkiminen ei olekaan enää niin yksinkertaista kuin silloin kun vanhemmat järjestivät leikkihetkiä sinulle ja omien ystäviensä lapsille - ystävyyden eteen pitää tehdä enemmän työtä eikä vastauksia tule enää valmiina. Ystävät voivat löytyä vielä aikuisenakin sen mukaan, minkä työpaikan olet valinnut itsellesi tai missä koulussa opiskelet. Mutta varsinkin silloin, jos on aikuisena päätynyt tilanteeseen, jossa ei pysty syystä tai toisesta olemaan töissä tai koulussa, uusien ystävien löytäminen on erittäin haasteellista. Myös ihmisen tausta vaikuttaa siihen, kuinka rohkeita ja valmiita olemme tutustumaan uusiin ihmisiin. Omaan historiaani kuuluu vuosia kestänyttä koulukiusattuna oloa, yksin jätetyksi tuloa ja monia mielenterveysongelmia. Ei siis ihme, että minulla kesti kauan saada ystäviä, saati sitten sellaisia ystäviä, joiden kanssa tunnen, että voin olla oma itseni ja jotka eivät ole hylkäämässä minua.
Muuttaessani 4 vuotta sitten nykyiseen asuinkaupunkiini, minulla ei ollut paikkakunnalla yhtäkään tuttua. Tai oli, mutta entiset hyvät ystävät joiden kanssa yhteydenpito oli kadonnut ajat sitten tuntuivat liian etäisiltä, että olisin uskaltanut tai halunnut ottaa heihin yhteyttä. Aloitin siis kaiken jälleen alusta. Asuin kaupungissa vuoden murehtien yksinäisyyttä ja uskoen, etten tule enää koskaan löytämään uusia ystäviä. Minut pelasti työvoimatoimiston järjestämä kuntouttava työtoiminta. Löysin sieltä ihmisen, jolla oli samanlaisia vaikeuksia kuin itselläni. Myöhemmin löysin ystäviä Aspa-palvelun järjestämien ryhmien kautta. Älysin, että ystäviä on vielä mahdollisuus löytää, mutta tärkeä valaistuminen tuli myös siitä, mikä edellisissä ystävyyssuhteissani oli “mennyt pieleen” eli miksi kyseiset ystävyyssuhteet olivat loppuneet. Minulla ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi yhteistä tai samanlaista taustaa kuin heillä. Toki osa kaveruuksista loppui myös eri paikkakunnalle muuton takia tai erinäisistä muista elämäntilanteen vaihdoksista, mutta myös yhteenkuuluvuuden ja ymmärryksen puute vaikutti ystävien poisjäämiseen elämästäni. Yritin esimerkiksi lukion jälkeen olla vielä lukioaikaisten kavereideni kanssa ystäviä, mutta kaikki kaatui siihen, etteivät he ymmärtäneet mielenterveysongelmiani ja niitä huonoja kausia, jolloin en jaksanut pitää yhteyttä, vaan aika meni sängyssä itkiessä. Sain kuulla, että olen huono ystävä. Viimeisen kerran kun näin heitä, puheenaiheet eivät liikuttaneet minua ollenkaan ja olin ahdistunut koko tapaamisen ajan.
Nykyisissä ystävissäni olen kiitollinen siitä, että saan olla oma itseni, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, sillä löysin ystäviä, joihin voin samaistua ja jotka voivat samaistua minuun. On helpottavaa, että voin sanoa väsyneenä, etten jaksa nähdä ystävääni, vaikka meillä olisi yhdessä sovittua tekemistä. He ymmärtävät, ettei se tarkoita sitä, etten pitäisi heitä tärkeinä tai haluaisi nähdä heitä. Ymmärrys toimii myös toisinpäin; en pahastu jos joku ystävistäni peruu tapaamisen. On ollut onni löytää ystäviä joiden kanssa tunnen olevani “samalla aaltopituudella”.
Elämäntilanteet vaihtelevat suuresti ajan saatossa ja joskus myös jotkut kavereista jäävät pois elämästä. Itselläni on kestänyt kauan hyväksyä tämä asia ja se on edelleen vaikeaa. Pitää kuitenkin muistaa olla kiitollinen siitä, että kyseiset henkilöt ovat olleet osa elämää ja käyttää hyödyksi kokemuksia ja muistoja siitä, kuinka kavereiden saaminen on aiemmin onnistunut. Uusien ystävien löytäminen on mahdollista, jos vain on itse aktiivinen. Se, että uskaltaa sanoa vaikka yhdenkin lauseen päivän aikana on hyvä alku.
Kommentit
Lähetä kommentti