Avoimet ikkunat -Kurkistuksia ja kokemuksia mielenterveydestä

Moi, mä oon Heidi. Mulla on aistiyliherkkyyksiä, jotka on joka päiväisessä arjessa mukana. Kirkkaat valot, kovat äänet sekä erilaiset hajut tekee pahaa. Kirkas halogeenivalo on epämiellyttävä ja se laittaa siristelemään silmiä. Se vaikuttaa keskittymiseen ja aiheuttaa joskus päänsärkyä. Väsyneenä vaikutus korostuu. Jos saisin päättää olisi vain lämpimän sävyisiä valoja. Jos on paljon hälinää ja ääniä, kuulen ne kaikki ja on vaikea keskittyä, jos joku koettaa puhua minulle samaan aikaan. Katsekontakti puhujaan auttaa hieman bloggaamaan ympäristön ääniä. Kaikki voimakkaat tuoksut tekevät pahaa ja on vaikea keskittyä mihinkään muuhun.Nämä tuntuvat koko kehossa ja ihan kuin keho olisi koko ajan ylikierroksilla, kun aistiärsykkeet vievät paljon voimia. Valokuvaus sekä musiikki auttavat, kun olo tuntuu ylikuormittuneelta laitan kuulokkeet korville ja lähden valokuvaamaan. Luonnossa saa rauhassa mennä ilman ylimääräistä hälinää ja ilman kiirettä. Järvimaisema on minulle mieluisin paikka ...

Olemme kuluneen viikon aikana viettäneet mielenterveysviikkoa ja tänä vuonna teemaksi on nostettu toipumisrauha. Äärimmäisen tärkeä teema, josta puhutaan valitettavan vähän. Tämä nousee hyvin paljon esille keskusteluissa joita mekin Omat avaimet 4You -toiminnassa käymme osallistujien kanssa. Pohdimme myös sitä, että viime vuosina puhe tästä on ollut vain kasvava. Ja tämä suunta ei ole se oikea suunta vaan päinvastoin. Meillä pitäisi olla rakenteet yhteiskunnassa siihen, että ihminen, olipa syy mikä tahansa, saa aikaa toipumiselle ja omaan kuntoutumisen prosessiin. Me emme voi määritellä yksilöllisiä aikoja tai etenemistahtia vaan näiden pitäisi aina muotoutua yksilön mukaan. Meidän tulee yhdessä rakentaa askeleet etenemiselle ja luoda sitä oman näköistä elämää. Meidän pitäisi pystyä sote-alalla vahvistamaan tätä tapaa työskennellä, mutta.. meidän rakenteet eivät valitettavasti muovaudu tähän. Olavi Sydänmaanlakka kiteyttää upeasti tämän hetkistä tilannetta joka on toipumiseen liittyen...

 Toipuminen ei aina ole näkyvää. Se ei  välttämättä näytä sankaritarinalta, jossa vaikeudet voitetaan ja palataan nopeasti normaaliin arkeen. Usein toipuminen on hiljaista, hidasta ja epätasaista, kuin pienten aaltojen liikettä rannassa.  Toipumisrauha antaa luvan olla keskeneräinen ja arvokas. Se on tila, jossa ihminen saa hengittää vapaasti, ilman suorituspaineita tai kysymyksiä siitä, “milloin olet taas kunnossa?”.  Se voi olla myös konkreettista, aikaa pois arjen vaatimuksista, lepoa, terapiaa ja hiljaisia päiviä. Mutta se on myös asenne: myötätuntoa itseään kohtaan, halua kuunnella omia rajojaan ja tarpeitaan. Se on ymmärrystä siitä, että toipuminen ei ole kilpailu, eikä millään muotoa aikataulutettu projekti.  Toipuminen etenee jokaisella omaan tahtiin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, ei valmista polkua jota kulkea. Yhdelle toipuminen tarkoittaa lepoa ja hiljaisuutta, toiselle pieniä arjen tekoja tai uuden suunnan etsimistä.  Tärkeintä kuitenkin on, et...