Moi, mä oon Heidi.
Mulla on aistiyliherkkyyksiä, jotka on joka päiväisessä arjessa mukana.
Kirkkaat valot, kovat äänet sekä erilaiset hajut tekee pahaa. Kirkas halogeenivalo on epämiellyttävä ja se laittaa siristelemään silmiä. Se vaikuttaa keskittymiseen ja aiheuttaa joskus päänsärkyä. Väsyneenä vaikutus korostuu. Jos saisin päättää olisi vain lämpimän sävyisiä valoja.
Jos on paljon hälinää ja ääniä, kuulen ne kaikki ja on vaikea keskittyä, jos joku koettaa puhua minulle samaan aikaan. Katsekontakti puhujaan auttaa hieman bloggaamaan ympäristön ääniä.
Kaikki voimakkaat tuoksut tekevät pahaa ja on vaikea keskittyä mihinkään muuhun.Nämä tuntuvat koko kehossa ja ihan kuin keho olisi koko ajan ylikierroksilla, kun aistiärsykkeet vievät paljon voimia. 
Valokuvaus sekä musiikki auttavat, kun olo tuntuu ylikuormittuneelta laitan kuulokkeet korville ja lähden valokuvaamaan.
Luonnossa saa rauhassa mennä ilman ylimääräistä hälinää ja ilman kiirettä. Järvimaisema on minulle mieluisin paikka rauhoittua ja kevät tai alkukesä on lempi vuodenaikaa.Silloin ei ole liian kylmää tai kuumaa.Tykkään tuoksutella kissojani.
Aistiyliherkkyys on kulkenut mukana lapsuudesta asti. Ruokailutilanteisiin liittyviä haasteita tuli kun menin päiväkotiin. Olen kerran sujauttanut kiisselin roskakoriin sen rakenteen vuoksi. Menin sen jälkeen ulos toisten luokse, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Koulussa muistan tilanteen, kun porkkanaraaste oli yksi pelkoruuista, jota en vaan millään pystynyt sen rakenteen vuoksi syömään, lopulta jäin avustajan kanssa kahden ruokalaan ja hän painosti syömään sitä. Meni vuosia ennen kuin rohkaistuin maistamaan porkkanaraastetta uudelleen. Kiisseli menee nykyisin, jos se on tasaista rakenteeltaan.
Vaatteissa tärkeää on niiden mukavuus ja rentous, saumoja ei saa olla ja usein leikkaan pesuohjelaput pois. Materiaalin on tärkeää olla tasainen, ei liukas, samettinen tai liian pörröinen.
Nykyään olen asiaa tuonut esille, että minulla on aistiyliherkkyys. Osa ihmisistä ymmärtää ja osaa ei. Edelleen joudun perustelemaan miksi en pysty syömään kaikenlaisia ruokia. Harjoittelu tai altistaminen toistuvasti epämiellyttäviltä tuntuviin ruokiin tai muihin asioihin ei helpota tilannetta. En ole nirso ja söisin mielelläni kaikenlaisia ruokia- se ei vaan onnistu.
Olen löytänyt joitakin keinoja mitkä helpottavat. Vastamelukuulokkeet kulkevat arjessa mukana jos äänet alkavat ahdistamaan. Aurinkolasit suojaamaan kirkkailta valoilta.
Unelma maailma olisi sellainen, jossa ymmärrettäisiin aistiyliherkkyyksiä. Toivoisin, että tuoksuja käytettäisiin maltillisesti.
Ei vähäteltäisiin miksi ei pysty tiettyä ruokaa syömään tai miksi kovat äänet tai kirkkaat valot tuntuvat pahalta.
Läheisten tuki ja ymmärrys on ollut tärkeä osa siinä, kun olen tuonut aistiyliherkkyydet esiin keskustellessa.
Olen hyväksynyt sen että minulla on aistiyliherkkyyksiä, jotka vaikuttavat arjessa, mutta niiden kanssa voi myös pärjätä, kun löytää ne omat tavat mitkä auttavat ja ovat tukena. On vain uskallettava sanoa ääneen ja rohkaisen muitakin aistiyliherkkiä tekemään samoin. Myös vertaistuki on ollut minulle tärkeää. Se että on joku toinenkin joka ymmärtää miltä minusta tuntuu.
Heidi
Kommentit
Lähetä kommentti