Olemme kuluneen viikon aikana viettäneet mielenterveysviikkoa ja tänä vuonna teemaksi on nostettu toipumisrauha. Äärimmäisen tärkeä teema, josta puhutaan valitettavan vähän. Tämä nousee hyvin paljon esille keskusteluissa joita mekin Omat avaimet 4You -toiminnassa käymme osallistujien kanssa. Pohdimme myös sitä, että viime vuosina puhe tästä on ollut vain kasvava.
Ja tämä suunta ei ole se oikea suunta vaan päinvastoin. Meillä pitäisi olla rakenteet yhteiskunnassa siihen, että ihminen, olipa syy mikä tahansa, saa aikaa toipumiselle ja omaan kuntoutumisen prosessiin. Me emme voi määritellä yksilöllisiä aikoja tai etenemistahtia vaan näiden pitäisi aina muotoutua yksilön mukaan. Meidän tulee yhdessä rakentaa askeleet etenemiselle ja luoda sitä oman näköistä elämää. Meidän pitäisi pystyä sote-alalla vahvistamaan tätä tapaa työskennellä, mutta.. meidän rakenteet eivät valitettavasti muovaudu tähän.
Olavi Sydänmaanlakka kiteyttää upeasti tämän hetkistä tilannetta joka on toipumiseen liittyen valloillaan: "yhteiskunnassamme vallitsee melko armoton tahti, mikä ei kohtele sairastunutta hänen tarvitsemallaan tavalla. Mielenterveyden ongelmista toipumista ei voi kiirehtiä. Jokainen ansaitsee toipumisrauhan, tilan ja ajan olla rauhassa myös rikkinäinen."
Keskustelimme useamman osallistujan kanssa siitä mitä heille toipumisrauha tarkoittaa, mitä siitä tulee heille mieleen. Tällaisia vastauksia muun muassa saimme:
"Ei ole kiire toipua, omassa tahdissa."
"Ei pakoteta tiettyyn muottiin."
"Ei paineita töihin menemiseen."
"Antakaa mennä pienin askelin eteenpäin ettei tule suuria takapakkeja."
"On tärkeää huomata itsekin omat edistymiset, ne pienetkin askeleet ovat todella merkittäviä."
"Omien rajojen tunnistaminen ja tiedostaminen on tärkeä osa toipumista."
Yhteisenä ytimenä vastauksissa piilee se, että aikaa on liian vähän toipumiselle, painetta tulee monelta eri taholta, pitäisi tehdä asioita joihin ei ole valmis jonka takia tulee pettymyksiä ja mennään paljon enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Suorittamisen kulttuuri iskee toipumiseen ja monesti ihmiseltä vaaditaan aivan liikoja hankalissa ja haastavissa elämäntilanteissa tai sairastumisen keskellä. Tällöin suurena riskinä on se, että unohdamme sanoittaa myös ne pienet onnistumiset ja hyvät asiat kun useimmin puhe keskittyy siihen, että mitä pitää vielä saavuttaa ja missä on epäonnistuttu.
Onko meillä valmiuksia aidosti tukea ihmisiä heidän toipumisen matkalla vai onko meillä armoton tahti saada heitä niin sanotusti yhteiskuntakelpoisiksi jotka menevät tiettyyn malliin?
Toipuminen hyvin harvoin tapahtuu niin, että sillä on selkeä suoralinjainen alku ja loppu, vaan se sisältää takapakkeja kuin myös mutkia ja uusien polkujen kartoittamista. Meidän tulisikin oppia kääntämään ajatusta enemmän tähän suuntaan, jotta meillä voisi olla aitoa yksilöä tukevaa palvelua ja rakenteita, josta hän hyötyisi parhaalla mahdollisella tavalla.
Jotta toipumisrauhaa saataisiin lisätty meidän rakenteisiimme, ei se vaatisi isoja palvelurakenteiden muutoksia tai uudistuksia, eikä se vaadi miljoonia. Meillä on jo avaimet käsissämme, kun huomaamme ne. Me olemme ne avaimet ja me voimme tehdä muutoksen. Meidän yhteiskunnallisissa rakenteissa tulee tehdä asennemuutosta siihen, että huomaamme yksilön ja lopetamme puheen "toipujasta ja toipuneesta", matkasta, josta täytyy selviytyä mahdollisimman nopeasti. Meidän tulee siirtää ajatusta suorituskeskeisyydestä enemmän yksilöön sekä yhteisöllisyyden lisäämiseen. Tuetaan, autetaan, kannustetaan ja tehdään yhdessä.
Toki tarvitsemme tähän rinnalle eri palveluiden tuottajia ja tahoja mutta voimme pysähtyä myös pohtimaan sitä, mitä kaikkea meiltä jo löytyy? Voisimmeko tehdä vielä enemmän yhteistyötä, jotta yksilö saa parhaan mahdollisen tuen? Voisimmeko rakentaa palvelupolkuja vielä tiiviimmäksi, jotta kukaan ei jää ilman apua ja tarvitsemaansa tukea? Olemmeko kääntäneet kaikki kortit yhdessä jotta tämän hetkisillä toimilla voimme tukea yksilöä hänen toipumisessa?
Pysytään avoimina ja uteliaina. Kuullaan ja kohdataan.
Ollaan mahdollistajia jokaiselle ja siihen heidän oman näköiselle matkalle.
-Omat avaimet 4You -tiimi
Kommentit
Lähetä kommentti