Siirry pääsisältöön

Toipumisrauha

Tekijä

 Toipuminen ei aina ole näkyvää. Se ei  välttämättä näytä sankaritarinalta, jossa vaikeudet voitetaan ja palataan nopeasti normaaliin arkeen. Usein toipuminen on hiljaista, hidasta ja epätasaista, kuin pienten aaltojen liikettä rannassa.

 Toipumisrauha antaa luvan olla keskeneräinen ja arvokas. Se on tila, jossa ihminen saa hengittää vapaasti, ilman suorituspaineita tai kysymyksiä siitä, “milloin olet taas kunnossa?”.

 Se voi olla myös konkreettista, aikaa pois arjen vaatimuksista, lepoa, terapiaa ja hiljaisia päiviä. Mutta se on myös asenne: myötätuntoa itseään kohtaan, halua kuunnella omia rajojaan ja tarpeitaan. Se on ymmärrystä siitä, että toipuminen ei ole kilpailu, eikä millään muotoa aikataulutettu projekti.

 Toipuminen etenee jokaisella omaan tahtiin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, ei valmista polkua jota kulkea. Yhdelle toipuminen tarkoittaa lepoa ja hiljaisuutta, toiselle pieniä arjen tekoja tai uuden suunnan etsimistä.

 Tärkeintä kuitenkin on, että kaikki saavat kulkea omia reittejään, ilman vertailua tai kiirettä. Toipuminen tarvitsee aikaa, hyväksyntää ja ennen kaikkea sen ymmärryksen, että jokainen askel on merkityksellinen.

 Kun ympäristö antaa ihmisille oikeat olosuhteet, se viestii: sinun ei tarvitse kiirehtiä takaisin, maailma odottaa sinua, kunnes olet valmis. Oikeanlaiset olosuhteet syntyvät lempeydestä, niin toisia kuin itseäänkin kohtaan.

 Ehkä suurin teko on pysähtyä ja antaa itselle lupa olla siinä, missä juuri nyt on. Se on jo iso osa toipumista.

 "Aika on lempeä niille, jotka uskaltavat olla paikallaan."

 - Miika Aumanen

kokemusasiantuntija

Omat avaimet 4You -toiminta

 


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ja kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Tekijä
Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vaikuttaminen osana elämää

Tekijä
Hei, Kerron ensin jotakin minusta itsestäni, joten sinun on ehkä helpompi ymmärtää lähtökohtiani tehdä sitä mitä minä teen tänä päivänä. Takanani on pitkä polku mielenterveyskuntoutujana. Diagnooseja on löytynyt vakavasta masennuksesta laajaan ahdistuneisuushäiriön kirjoon. Eikä minulla ole ollut kymmeneen vuoteen äitini kuoleman jälkeen käytännön tukea lähipiirissäni asioideni hoitoon. Olin kuitenkin onnekas, että törmäsin kymmenen vuotta takaperin apua hakiessani oman työnsä huippu osaajiin, jotka etsivät ja kulkivat kanssani polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Koin tuolloin vahvaa epäreiluuden tunnetta ja jopa vihaa siitä, että yhteiskunta unohti minut ja pääsin tippumaan siihen kuuluisaan väliin, jota ei pitäisi olla. Minua olisi voitu pompottaa luukulta toiselle näin työntekijöiden halutessa ja kuten alkuun tapahtuikin, kunnes minulla kävi tuuri. Isoin oppi näistä ajoista oli se, että moni asia on edelleen yhteiskunnassamme huonosti varsinkin heikoimmassa asemassa olevan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Tekijä
Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...
Lähetä kommentti
Lue lisää