Siirry pääsisältöön

Minä ja minun elämä kaksisuuntaisen-mielialahäiriön kanssa.

Kerron ensin itsestäni lyhyesti kuka olen: Nimeni on Miika Kortelainen. Olen 28-vuotias perheenisä Kajaanista ja minulla on kaksi lasta.

 



Teksti jonka kirjoitan niin se on täysin minun näkökulmasta millaista on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja miten sen kanssa elää.(pitempi versio löytyy minun nettiblogista: https://2-way-mood-disorder.webnode.fi/ )

Ensimmäisenä:

Ensimmäiset oireet tuli 2007, kun olin muuttanut Kajaanista etelä-suomeen Lohjan suunnille.Olen huomannut,että oireet tuli sietämättömästä stressitilasta ,mm vanhempien asumisero,koulu ja 2 työtä samaan aikaan,täysin erilainen asuinympäristö.Olin silloin aloittanut ammattikoulun lohjalla ja asuin asuntolassa.Kerkesin käyä 2vko koulua ja asua asuntolassa sen 2vko,kun minulla oli jo alkanut oireet.Oireella tarkoitan maanista jaksoa eli olin yliaktiivinen en nukkunut 2 viikkoon kunnollisia unia tai melkeenpä olllenkaan,alotin monta juttua samaan aikaan,mutta en saanut mitään valmiiksi.Aloin käydä tosi ylikierroksilla ja maaninen vaihe muuttui psykoosiin,mikä on ihan hengen vaarallinen tila.

Toisena:

Hoitoon pääsy. Isäni soitti minulle ambulanssin,kun olimme käyneet jo Lohjan terveyskeskuksessa ja sieltä ohjattiin minut pois.Ja minä sekosin suoraan sanottuna etten ollut tässä maailmassa enää ollenkaan.Ambulanssi vei minut Lohjan keskussairaalaan,josta minut lähetettiin Tammisaaren psykiatriseen sairaalaan Tammiharjuun,missä minut nukutettiin lääkkeiden voimalla. Muutaman päivän nukkumisen jälkeen aloin jo voida paremmin, mutta olin vielä hypomaaninen.Psykoosissa kun olin niin, kuvittelin suoraan sanottuna jälkeen päin hauskoja mutta toisaalta pelottavia juttuja.Esim. olin kuntosalilla siellä ja luulin olevani elixir ohjelmassa ja että juttelin pihalla metallican solistin kanssa.

Sairaalajaksoa kesti 2kk ja pääsin pois sieltä ja sen jälkeen minulla alkoi jälkihuolto, minkä vuoksi muutin kotoa lohjalla sijaitsevaan ryhmäkotiin.Ryhmäkodissa eläminen oli yhtä helvettiä,työntekijöiden simputuksen takia,kun mm.ala ikäiset sai polttaa vanhempien luvalla ja minä kun täytin 18 niin en kuulema olisi takapihalla saanu polttaa.Yksi työntekijä simputti enemmän mm. käskemällä lapioida lumet tieltä ja sen jälkeen täyttää se lumella,silloin ärähin ja heitin lapion pois.Ryhmäkodin jälkeen pääsin itsenäistymiskämppään mikä oli kyllä saman ryhmäkodin pihassa,mutta minulla oli paljon vapaampaa ja pystyin opiskella ja käydä töissä.Sen jälkeen muutin nummelaan ja omaan asuntoon,josta maksoin normaalisti vuokraa ja muut asumiskulut.Nummelasta muutettuani Iisalmeen päin minulla oli ihan normaali elämä.

 TOINEN KERTA KUN MAANINEN VAIHE MUUTTUI PSYKOOSIKSI

Olin asunut Iisalmessa jo jonkun ajan ja syönyt lääkkeitä ja minulla oli aspan tuki ,niin minulla oli hyvä olla ja ajattelin,että en tarvitse lääkitystä.Lääkkeet jätettyäni minulla alkoi maaninen jakso ja se paheni psykoosiksi asti.Olin muunmuassa putkassakin käynyt,kun olin kulttuurikeskuksella Diandran konsertin aikana luullut,että olen turvamies ja baarissa kuvitellu viilentäväni veden pelkän ajatuksen voimalla.Läheiset olivat huolissaan, kun eivät saanu minuun yhteyttä ja muutenkin olin t-paita shortsit yhdistelmällä liikkunut pitkiä aikoja -10 asteen lämpötilassa,koska en ollut tuntenut kylmyyttä. Lopulta homma ratkesi siihen,kun olin Iisalmen Pysäkillä aiheuttanut hämminkiä ja aspan esimies tuli minun jutuille vissiin kuultuaan minusta muilta.Siitä minä lähin sitten ambulanssilla Koljonvirran sairaalalle ja minulla aloitettiin lääkehoito.Sen jälkeen rupesin syömään säännöllisesti lääkkeitä,mutta tietyt lääkkeet ei sopinut minulle esim.maksa-arvot oli kuin monta vuotta ryypänneellä ja käet tärisi mikä vaikeutti työn tekoa ja väsyneisyys mikä johti useisiin potkuihin eri töistä.

Vasta vuonna 2019 marraskuussa minulla vaihdettiin lääkitys ja nyt on sopivat,kun maksa-arvot tasaantuivat ja väsyneisyys loppui.Nykyään asun Kajaanissa ja minulla on 2 lasta ja olen kihloissa kauniin ja ymmärtäväisen naisen kanssa.Ja olen toteuttanut muutaman haaveen esim. ajokortti ja auto.Haluan vielä painottaa,että jos on sairaus niin syökää teille määrätyt lääkkeet ohjeitten mukaan, älkää tehkö niinkuin minä. Ja tämän sairauden kanssa voi elää hyvää elämää ja miksei muittenkin sairauksien kanssa,kunhan se on hoidossa.


KIITOS :)

t miika kortelainen

 

 

 

 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä