Siirry pääsisältöön

Pimeydestä toivonpisaroiksi

 

Moikka!

 Olen Marjo Lond, Omat avaimet-toiminnan kokemustoimija. Sain marraskuussa kiinnostavan ja innostavan ”heiton”, että maalaisin runojani tauluiksi. Aluksi oli tarkoituksena, että minä valitsisin ja maalaisin runot ja lisäksi tulisi toisen ottamat valokuvat samoista, valitsemistani runoista ja näistä syntyisi näyttely Omat avaimet-toiminnan näyteikkunaan, Louhenkatu 9b:n sisäpihalle Iisalmeen.

Valitsin jo valmiita runojani kirjastani ”Mieleni pahin painajainen”. Toteutustekniikaksi valitsin akryylimaalauksen. Minulla oli selkeät kuvat päässäni alusta alkaen, että millaisia maalauksien tulisi olla.  Olin äärimmäisen ankara itselleni ja mielikuvilleni. Olisi pakko saada aikaiseksi sitä, millaiset kuvat päässäni olivat. Aikani tuskailin maalauksien suhteen, hahmottelin paperille ja turhauduin. Pariin otteeseen minulta kyseltiinkin, että missä vaiheessa taulut ovat. Kun mitään ei alkanut marraskuussa maalaamani taulun jälkeen syntyä ja inspiraatio oli täysin kadoksissa, täytyi löysentää otetta ja avartaa katsontakulmaa. Aloin maalamaan täysin ilman päämäärää. Kokeilemaan eri tekniikoita ja työvälineitä.

Olin tähän asti ajatellut, että ainut työväline, jolla voisin kuvitella maalaamista, on sivellin, ja että pieni on kaunista ja sievää, taulujen tulisi olla esittäviä. Taulujen koko alkoi suurentua ja pieni ja sievä pensseli vaihtui isoon maalaustelaan. Aloin vapautua ja kuunnella musiikkia maalatessani. Tauluja alkoi syntyä toimiston sijaan myös kotona maalaustelineen sekä keittiönpöydän ääressä. Opin myös, että aina voi maalata maalatun päälle, jos (kun) jokin ei miellyttänyt tai ajatus muuttui lennossa. Parhaimmillaan yhdessä taulussa saattaa olla jopa kymmeniä kerroksia maalia. Tauluni eivät ole esittäviä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Lopulta maalasin ensin taulun ja sen jälkeen mietin runoja. Suurin osa näyttelyn runoista ei siis ole suoraan tauluihin liittyvä, mutta jokaisessa maalauksessani ja runossani on jokin yhdistävä tekijä, joka muodostaa kokonaisuuden. Valokuvia tähän näyttelyyn nyt ei tullutkaan, mutta ehkä jonain päivänä sekin toteutuu. Kenties valokuvat ovatkin joskus itseni ottamia.  Voi olla, että katsojalta vaatii useamman runojen lukukerran ja maalauksien tutkailun, ennen kuin kaikki avautuu, mutta kaikessa rauhassa.

Näyttelyn pystytimme loppuun tiistaina 8.2.2022, ja kun taulut ja runot olivat pakoillaan, oli innostukseni silminnähtävää. Olin yhtä aikaa helpottunut ja olo oli huojentunut, onnellinen ja valtavan onnistunut. Sain kokemuksen, että osaan ilmaista tunteitani muutenkin kuin kirjoittamalla. Sain uuden harrastuksen, joka tulee jäämään elämääni. Ehkä siinä piilee se sama, mikä kirjoittamisessa, että innostus ja inspiraatio aaltoilee, mutta ne molemmat ovat kuitenkin olemassa.


Kannustan rohkeasti kokeilemaan jotain uutta, etenkin luovaa asiaa, mitä et ole ennen kokeillut. Voi yllättyä positiivisesti niin innostuksessa ja inspiraation syntymisessä kuin myös siinä, kuinka käsitykset omasta itsestä ja omista totutuista ajatusmalleista tai toimitavoista voi muuttua. Itselläni se ainakin meni niin. Ensin tein niin kuin olin aina ajatellut, pakon kautta, mutta kun löysensin otetta, syntyi jotain aivan uutta. Kiitollisempi en voisi tähän prosessiin olla, vaikka alussa olikin vaikeaa.

Olen tämän prosessin aikana saanut innostuksen myös vanhoihin opintoihini liittyen ja on täysin mahdollinen ajatus, että hakisin opiskelemaan tulevassa yhteishaussa. On nimittäin vahvistunut tässä samalla myös se, että mitään hyvää ei voi tapahtua, jos koskaan ei mitään yritä.

Poikkeahan katsomaan näyttely, joka löytyy ikkunoista ainakin helmikuun ajan, Louhenkatu 9b:n sisäpihalla Iisalmessa.



Marjo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä