Siirry pääsisältöön

Kirje kiusaajille...


Kouluvuosi on taas alkanut. Tänäänkin liian monet lapset ja nuoret menee kouluun peläten. 

Koen, että kiusaamisesta puhuminen on aina ajankohtaista, mutta varsinkin näin syksyisin se puhuttaa paljon. 
Olen puhunut paljon tästä aiheesta ja omista kokemuksistani koulukiusattuna, mutta silti koen, että minulla on vielä paljon sanottavaa.

Olen pitkään miettinyt, mitä haluaisin sanoa ihmisille, jotka ovat minua joskus kiusanneet tai satuttaneet. Siksi halusin kirjoittaa kirjeen. Se ei ehkä tavoita koskaan minun kiusaajia, mutta se ei olekkaan tämän tarkoitus. 




             Hei!

Kun tulet vastaan kadulla tai vaikka kaupassa, muistatko vielä minut? Muistatko kenties ilkeät juorut minusta tai kuinka lähdin itkien pois koulusta, kun koko luokka nauroi minulle jostain syystä, jota en enää itsekkään muista?
Vai olenko sinulle vain täysin vieras tai joku joka näyttää etäisesti tutulta, mutta et ehkä osaa enää yhdistää mistä? En voi tietää, enkä ehkä haluaisikaan.

Minä muistan sinut. Tulen varmaan aina muistamaan. 
Kun tulet vastaan jossain, minä muistan. Yleensä ensimmäisenä mieleni valtaa pelko ja pakokauhu. "Minne voin piiloutua, ettet vain huomaisi?"
Vasta sen jälkeen muistan, että emme ole koulussa enää. Ettei minun tarvitse piiloutua.

Kouluajat jätti minuun syvät jäljet. Osittain parantelen niitä vieläkin, mutta nykyään tiedän, että haavat arpeutuvat kyllä. Vaikka arvet ovat mukanani aina, niihin ei enää satu.

Olin joskus kauhean vihainen ja katkerakin, kaikesta mitä minulle tapahtui. Toivoin, että kiusaajien elämät menisivät jollain tasolla huonosti, että karma vaikka kostaisi.
Olin katkera, että osittain kiusaamisenkin takia masennuin. Se tuntui todella epäreilulta.

Tavallaan ymmärrän, että kaikkeen on ollut joku syy. Ehkä teillä oli paha olla silloin ja muutenkin varsinkin teini-iässä kaikilla "kuohuu", toisilla enempi, toisilla vähempi.
Tavallaan myös tein itsestäni helpon kohteen. Olin hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt. Koulukiusaaminen ei silti ollut minun syytä tai oikein. Mikään ei tehnyt siitä oikeutettua.
Minua kuitenkin helpotti hiukan, kun pystyin jotenkin ymmärtämään, miksi näin ehkä kävi.

Jossain vaiheessa minussa alkoi tapahtua muutos. Olen saanut nostettua itsetuntoa ja jollain tavalla "löysin itseni" uudelleen. Olen sen eteen tehnyt paljon työtä ja pakko mainita, että ilman perhettäni ja mahtavia ystäviäni en olisi tässä. 

Tajusin, että minun on päästettävä irti vihasta ja katkeruudesta, jotta voin jatkaa. Se ei ole todellakaan ollut helppoa. Ja välillä vieläkin ne tunteet nousee jostain pintaan.
Voin sanoa, että olen antanut anteeksi, mutta ennen kaikkea itseni takia.


Mä toivon jokaiselle kiusaajalleni vain hyvää. Toivon että teillä on hyvä elämä. En odota tai toivo mitään anteeksi pyyntöjä tai mitään sellaista. Toivon, että niistä ajoista teissäkin on tapahtunut muutos parempaan ja tietynlainen aikuistuminen. 
Mennyttä kukaan ei voi muuttaa, mutta toivon, että jokainen meistä yrittää vaikuttaa tulevaisuuteen, ettei ketään enää kiusattaisi.

-Titta-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä