Ohjaajana HEVARI-ryhmässä. Ajatuksia ja kokemuksia!

Moikka!

Olen Omat avaimet -projektin voimavaravalmentaja ja ollut alusta saakka kehittämässä ja testaamassa tätä ryhmätyömallia, joka on suunnattu nuorten aikuisten kanssa työskentelyyn. 

Olen ollut vetämässä neljää nuorille aikuisille suunnattua Hevari-ryhmää yhdessä kokemusasiantuntijanuorten kanssa.

Aiemmin tässä blogissa on kerrottu Hevarista työmenetelmänä ja keväällä 2019 pitämistämme Hevari-koulutuksistaammattilaisille, mutta nyt kerron vähän omia kokemuksia ja näkemyksiä ohjaajan roolista Hevarissa.

Ensimmäiset Hevari-ryhmät starttasivat syksyllä 2017 kahdella eri paikkakunnalla. Silloin Hevari pohjautui pitkälti Mielenterveyden keskusliiton Voimavaravalmennukseen, josta sitä kokeilujen kautta lähdettiin jalostamaan yhdessä nuorten kanssa. Myöhemmin Hevariin yhdistettiin myös Aspan henkilökeskeinen työote.

Alussa ajattelimme, että ryhmässä voisi olla jopa kymmenenkin nuorta, mutta jo ensimmäinen syksy osoitti, että kahdeksankin nuoren ”kuuleminen” teki aikataulusta tiukan, vaikka syksyn 2017 ryhmissä kokoontumisen kesto oli kolme tuntia. Mielestäni 4-6 osallistujaa per ryhmä on sopiva koko, koska silloin jokainen nuori on mahdollista kohdata myös yksilönä.

Ryhmiin ei ole ollut ns. hakumenettelyä tai lähetteellä ohjaamista. Tärkeää on ollut, että nuori on tullut omasta halustaan ryhmään ja päättänyt sitten tutustuttuaan ryhmässä oloon ja muihin ryhmäläisiin haluaako jatkaa Hevarissa. Yhteistyökumppanit ovat ansiokkaasti toimineet viestinviejinä ryhmien alkamisesta ja me projektityöntekijät olemme käyneet esittelemässä ryhmiä nuorille face to face.

Painotin ryhmien alussa nuorille aina sitä, että ryhmässä nuoren puhumia asioita ei kerrota eteenpäin esim. omalle hoitajalle tai kysellä hoitajalta taustatietoja nuoresta. Tämä osaltaan varmasti vaikutti luottamuksen syntymiseen ohjaajan ja ryhmäläisten välillä. Emme siis tienneet Hevarin osallistujista etukäteen mitään.

Teimme alkuhaastattelut jokaiselle ryhmään tulijalle ja se toimi oivallisena välineenä nuoren tutustumisessa ohjaajaan ja toisin päin. Siinä tilanteessa moni sitten kertoikin omia asioitaan ja toivomuksiaan mm. ryhmässä huomioimisen suhteen. Suosittelen lämpimästi Hevari-ohjaajaa haastattelemaan nuoret joko ennen ryhmien alkua tai heti ensimmäisten kertojen jälkeen.

Hevari-ohjaajan ei kannata säikähtää sitä, että alussa nuoret eivät puhu kovin paljoa ryhmissä, ja silloin ohjaajan rooli on aktiivisempi. Kannattaa vain luottaa siihen, että kyllä puhetta nuorilta alkaa lopulta tulla 😊, ja nuoret itse ottavat aktiivisemman roolin ryhmän kulussa.

Ensimmäisen ryhmäkerran jälkeen ohjaajalla voi olla hyvinkin epävarma tunne siitä, tuleeko seuraavaan ryhmään ketään.Kokemusasiantuntija-nuoren mukana olo ryhmässä esimerkkinä (ja myös ihan tavallisena ryhmäläisenä) madaltaa kynnystä tuoda omia ajatuksia ja mielipiteitä esiin.

Miltä sinusta tuntuisi kokemusasiantuntijanuoren mukaan ottaminen työpariksi ryhmää vetämään?

Tärkeimmäksi asiaksi Hevari-ryhmässä nostaisin nuoren kohtaamisen. Millä tavalla ohjaaja kohtaa nuoret? Meillä ammattilaisilla on monesti suuri tarve sanoa oma mielipiteemme, antaa ohjeita ja neuvoja. Olemme myös malttamattomia odottamaan vastausta, jotta nuori voisi pohtia asioita itse ja/tai yhdessä toisten ryhmäläisten kanssa.

Minulle ohjaajana oli tosi hämmentävää huomata se imu, joka ryhmissä syntyi, ja joka sai ryhmäläiset aina uudestaan tulemaan ryhmään. Omaan identiteettiin liittyvien asioiden pohtimiselle oli selvää tarvetta. Ryhmien teemat olivat osin haastaviakin, mutta joku nuori totesikin, ettei ole missään aiemmin joutunut miettimään esimerkiksi arvojaan.

Ryhmien teemoja mietittiin ja kokeiltiin näiden vajaan kolmen vuoden ajan ryhmissä ja nyt voin tyytyväisenä todeta, että se kannatti. Kymmenen ryhmäkerran setti on tiivis paketti ja erään nuoren sanoin se käynnistää prosessin, joka jatkuu Hevarin jälkeenkin.

-Anna-

Käy tutustumassa sähköiseen HEVARI-oppaaseen tästä!