Kohti uusia tuulia

 Hei, 

Olen Titta ja olen tullut  elämässäni  ison siirtymävaiheen ja muutoksen eteen. Olen lähdössä kokeilemaan siipiäni työelämään pitkän ajan jälkeen.

Se jännittää ja pelottaakin aika (lue: todella) paljon. Päässä pyörii monenlaisia ajatuksia ja kysymyksiä siitä, kuinka minä pärjään ja sopeudun uuteen arkeen. Toisaalta olen valtavan innostunut ja odotan jo malttamattomana uusia haasteita joihin pääsen kohta tarttumaan! Mukana on myös haikeutta. Jotta voin tarttua uusiin haasteisiin, minun pitää ensin luopua vanhasta. Aika ja oma jaksaminen ei vain riitä kaikkeen ja on valittava mihin panostaa.

Kokemusasiantuntijuus on ollut pitkään iso osa minun elämää ja sen ansiosta olen tässä pisteessä, missä nyt olen. Kokemusasiantuntijana toimiminen on ollut kantava voima ja kuntouttavaa toimintaa minulle. Olen saanut haastaa itseäni, kokeilla ja oppia todella paljon erilaisia asioita ja saanut kasvaa valtavasti! Olen löytänyt kipinän ja uskon itseeni, ne olivat kadoksissa minulta pitkään. En minä ilman mokia ja epäonnistumisia tästä matkasta ole selvinnyt, mutta olen saanut tehdä ne turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä ja niistäkin on selvitty ja opiksi otettu.

Jos en olisi aikoinaan puoli vahingossa eksynyt omat avaimet- toimintaan, en usko, että olisin tässä pisteessä. En usko, että olisin muutoin kuntoutunut tähän pisteeseen, että voisin kokeilla työelämää. Kokemusasiantuntijuus on tarjonnut sopivasti haasteita ja mahdollisuuden kokeilla ja opetella omia jaksamisen rajoja.

Yksi iso ja tärkeä asia on ollut myös se, että kaikki on lähtenyt minusta itsestä. Olen saanut määrittää itse mitä teen, ilman ulkoa päin tulevaa painetta tai oletusta, että minun pitäisi kuntoutua tai mennä koko ajan eteenpäin. Minut on nähty ihmisenä ja yksilönä ilman, että sairaus olisi lyönyt otsaani leiman.  Masennukseni on ehkä välillä ollut hidaste ja haaste, mutta ei missään nimessä este.

 Omat avaimet-tiimin kanssa olen saanut etsiä ja hioa taitojani ja vahvuuksiani ja ne ovat olleet se lähtökohta josta minut on nähty. Olen saanut itse määrittää omat tavoitteeni ja toisaalta välillä olla määrittämättä niitä laisinkaan. On ollut tärkeää, että olen saanut välillä vain mennä virran mukana ja katsoa mitä elämä heittää eteen. Ja yleensä se onkin heittänyt hienoja mahdollisuuksia joihin tarttua juuri silloin, kun niitä on vähiten odottanut. Itseasiassa Omat avaimet-toimintaan mukaan lähteminen on ollut juuri tällainen mahdollisuus jo itsessään. 

Voisi siis sanoa, että kokemusasiantuntijuus on ollut isoin yksittäinen asia minun kuntoutumisen ja työelämän polulla. Aika usein olenkin pohtinut ja ihmetellyt miksei tätä käytetä ja hyödynnetä enemmän? Miksei kokemusasiantuntijuutta oikein vieläkään osata tarjota mahdollisuutena ja kuntouttavana toimintana? Tietenkään aina kokemusasiantuntijuus ei tähtää työelämään (eikä sen tarvitsekaan tähdätä), mutta uskon sen silti vahvistavan monien elämän laatua ja uskoa itseensä ja sitä kautta kuntouttavan monia, ihan samalla tavalla kuin minuakin. Silloin kun toimintaan lähdin mukaan, en osannut edes haaveilla siitä, että jonain päivänä olisin tässä pisteessä itseni kanssa.

 Jos saisin esittää yhden toiveen, se olisi, että tällaisia mahdollisuuksia olisi enemmän ja että niitä tulisi kaikille halukkaille eteen ja vieläpä oikeaan aikaan. Ja voi kunpa tällaisten mahdollisuuksien tarjoajia olisi PALJON enemmän! Ehkä tulevaisuudessa minäkin saan työskennellä tämän toiveen eteen. Siitä minä haaveilen!

 Ehkä siis kuulette minusta vielä!

 Terveisin Titta

 Omat avaimet tiimi lähtösanat Titalle;

 ”Olen väsynyt ja ahdistunut.

Väsynyt taistelemaan, muuttumaan, etsimään uutta ja jättämään vanhan.

Miksen voisi vain olla?

Miksi minun pitäisi muuttua, kasvaa ja luopua?

 Toisaalta

Mutta miksen lähtisi lentoon niin kuin kotka?

Jolloin voi tuntea tyhjyyden allansa ja kokea sen henkeäsalpaavan hetken,

jolloin jalat ovat irti entisestä, mutta siivet eivät vielä kanna.

Mutta ajoittain pelkään,

että jospa olenkin vain pikkulintu kotkan pesässä

eivätkä siipeni kestäkään.

 Psykoterapeutille kirjoitin:

"Kiitos, kun autoit minua luottamaan siihen,

etten rakenna pesää sen korkeampaan puuhun

tai sen korkeammalle vuorelle,

mihin jaksan lentää.”

 Runo Päivi Rissanen

 Kiitos Titta antoisista yhteisistä hetkistä, ideoista, naurutuokioista, kumppanuudesta, yhteistyöstä ja monesta muusta. Toivotamme sinulle rohkeutta kurkottaa korkeammalle ja tavoittelemaan omia unelmia.

 Kotipesä on sinulle aina avoinna.😊