Voimavarana usko

 

Olen Taneli, 27 vuotta. Asun Savonlinnassa ja olen myös kotoisin täältä. Minulla on isoveli ja isosisko sekä äiti ja isä. Olen ollut uskossa hieman yli 9 vuotta. Matkaani kuuluu paljon kärsimystä ja taistelua, mutta tällä hetkellä asiat näyttävät hyvältä.  

 

Kerron ensin vähän ajasta ennen uskoontuloa. Elämäni on ollut vaikeaa jo lapsuudessa. Päiväkodista oli jo tosi ikävä kokemus, jossa hoitajani inhosi minua ja menin sinne aina itkien. Onneksi tämä huomattiin ajoissa ja minulle etsittiin paikka toisesta päiväkodista. Muistan olleeni jo lapsena jossain määrin rikkinäinen ja perusturvani menettänyt ja kärsin ilmeisesti siksi ajoittain peloista. Kun menin 3. luokalle, minuun kohdistui kiusaamista ja myös se oli rikkovaa.  

 

Olen kärsinyt ADHD:sta koko ikäni ja siksi kouluaika oli todella raskas ja ahdistava. Numerot olivat huonoja ja minut leimattiin häiriköksi. Aloin myös vähitellen toimimaan todella epäkunnioittavasti opettajiani kohtaan. Ammattikoulun aikana kaveripiirini yllättäen jätti minut, eikä heihin saanut enää juurikaan yhteyttä. Sitten eräs kaverini tuli joitakin kertoja minun luokseni kertoen kannabiksesta ja sen vaarattomuudesta ja kannusti minua kokeilemaan sitä. Aluksi olin täysin tätä asiaa vastaan, mutta pikkuhiljaa aloin taipumaan kokeiluun ja uskaltauduin polttamaan sitä. Innostuin heti tuosta aineesta ja tällä tavalla pääsin takaisin tuohon kaveripiiriini, jossa tämä päihde oli tullut kuvioihin mukaan. Noin vuoden kuluttua vahvemmat aineet tulivat elämääni ja alkoi raju syöksy alaspäin. 

 

Vuonna 2012 loppuvuodesta Jumala alkoi kutsumaan minua. Aloin tuolloin ajattelemaan typeriä asioita, kuten: "eihän minusta voi uskovaa tulla". Ymmärsin Jumalan todellisuuden, mutten uskaltanut luottaa. Sain ajatuksia mennä seurakuntaan, mutten kehdannut mennä, koska olin kokenut hylkäämistä ja pelkäsin taas tulevani hylätyksi.  

 

Joulukuussa 2012 käytin taas vahvempia aineita. Sain tuolloin yliannostuksen ja kävin kuoleman porteilla. Silloin ollessani suuressa hädässä muistin mummini antaneen minulle jonkin kirjan vähän aikaa aiemmin. Löysin tuon kirjan kaapistani ja aloin lukemaan sitä. Se oli noin 50 sivuinen kirja, jossa ytimekkäästi kerrottiin evankeliumi. Silloin ymmärsin, mistä on kysymys ja tartuin tuosta toivosta kiinni. Asuin tuolloin Kuopiossa, pääsin pian hoitoon, sitten muutin takaisin Savonlinnaan. Aloin tutkimaan raamattua ja rukoilemaan. Nuo alkuvaiheet olivat mahtavia, vaikka niissä olikin tosi paljon kärsimystä mukana. Sain myös huomata, kuinka rukouksiini vastattiin juuri oikeaan aikaan.

 

Tämän jälkeen kuusi vuotta elämässäni oli synkkää aikaa, kaikki hyvä katosi. Uskoni avulla minun elämässäni alkoi paranemisprosessi, jossa Jumala alkoi rakentamaan minua uudeksi. Tämän prosessin alkuvaihe oli äärimmäisen raskas ja menetin siksi yöunet. Jouduin menemään osastohoitoon valvomisesta johtuvan psykoottisen olotilan vuoksi. Tilanne korjaantui pikkuhiljaa.  

 

Olen kohdannut psykoterapiassa elämäni traumoja ja muuta mitä matkan varrella on tapahtunut. Minulla on ollut valheellisia käsityksiä ja uskomuksia asioista, joihin olen saanut löytää totuuden. Uskoni on johtanut minua totuuteen itsestäni ja myös ympäröivästä maailmasta. Aivojeni kapasiteetti on jatkuvasti lisääntynyt ja elämääni on tullut värejä, iloa sekä rakkautta ja rauhaa. Suurimmaksi osaksi kaiken vaikeankin keskellä minulla on ollut ymmärryksen ylittävä rauha. Silloin kun on ollut käsittämättömän vaikeita hetkiä, niin olen vain saanut ihmetellä sitä, että minulla on rauha sisimmässäni ja tietoisuus siitä, että asiani on korkeimmassa varjeluksessa ja johdatuksessa. 

 

Tällä hetkellä opiskelen omalta tuntuvaa ammattia, putkialaa. Käyn seurakunnassani kurssilla, jolla opiskellaan hengellisiä asioita. Aloitin lisäksi heprean kielen opiskelun. Minulla on mukavia harrastuksia, kuten rumpujen soitto. Viime vuosien prosessi elämässäni on tulossa päätökseen. Lopuksi voisin sanoa, että mikä tahansa on sinun elämäsi tilanne, voit turvata Jumalaan. Kaikki asiat on mahdollista korjata.