Ensin tein erään erittäin kipeän päätöksen, jota en avaa sen enempää asian arkuuden vuoksi. Sitten aloin miettimään ihmissuhteitani. Mitkä tuovat minulle hyvää mieltä, onnellisuutta ja turvallisuutta? Missä suhteessa on epätasapainoa, ja tunnen oloni surkeaksi? Näitä löytyi kaksi. Toiseen olen jo katkaissut välit, ja toista mietin vielä, vaikka olenkin ehkä tehnyt päätöksen syvällä sisimmässäni. En vain haluaisi tehdä sitä, elämä on ollut kaaosta heinäkuusta lähtien. Ehkä odotan tilanteen rauhoittumista?
Ihmissuhteet. Ne ovat sekä kirous että siunaus. Mutta se ei ole oikein, että missään suhteessa tuntee olonsa surkeaksi. Riitoja tulee kyllä, niille ei voi mitään, mutta jos käytetään hyväksi ja alistetaan, sitä ei tarvitse sietää.
Näin on näissä minun molemmissa ihmissuhteissa. Toista siedin vuosia, ensin parisuhteessa, ja myöhemmin ystävyyssuhteessa. Siinä ei ollut mitään järkeä. Nyt sen sanoo jo sydänkin pikku hiljaa, kun olen saanut etäisyyttä asiaan.
Mitä muuta muutoksia? Muutto on jossain vaiheessa edessä, lähemmäs palveluja. Sitä odotan innolla, järjestyksen suunnittelua, tavaroiden läpikäyminen on sinänsä tyydyttävää, ja suuri kysymys: joko vihdoin saan astianpesukoneen? Kyllä, siihen kuuluu pakkaus,- ja purkurumba, mutta nautin siitä. Ja on siinä oma järkytyksensä kun huomaa miten paljon saattaa olla turhaa pikku sälää ja papereita.
Näen aina muuton hyvänä. Eron jälkeen alkaa oma elämä, pääsee omaan kotiin jota ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa, saa omaa aikaa, ja tulla ja mennä miten haluaa. Minulla meni pitkään ennen kuin oivalsin nämä hyvät puolet kun ero tuli. Ja kenties parasta: saat omia kaukosäätimen kokonaan itse! Ja muutkin asiat muutossa paikasta A paikkaan B ovat hyviä: saattaa olla paremmat naapurit, ehkä sijainti on parempi? Tai kenties kyseessä onkin se loppuelämän koti?
Onko minulla jokin vahvuus, mikä on auttanut muutoksissa? En keksi muuta kuin, että olen havainnut olevani yllättävän sopeutumiskykyinen. Tosin siinä vaiheessa, kun vääryyttä tai hyväksikäyttöä on liikaa, ärähdän. Yritän miettiä milloin kannattaa milloin kannattaa pistää hanttiin ja milloin vain sietää tilanne. Ja välillä sorrun taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, mikä on voimia vievää.
Olisi hyvä, jos pääsisin tuosta tuulimyllyjä vastaan sotimisesta. Se on vain ajanhukkaa, ja senkin ajan voisi käyttää järkevämmin. Puhumattakaan siihen laitetusta energiasta. Muussa elämässä toivon, että pääsisin muuttamaan äkkiä rauhallisempaan taloon ja lähemmäs palveluja.
Muutokset. Ne pitävät elämän ainakin mielenkiintoisena. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta niiden kanssa on opittava elämään. Ja hei, kun ovi sulkeutuu niin uusi aukeaa, vai mitä?
Piia
❤️
VastaaPoista