Siirry pääsisältöön

VOIKO TUNTEEN PALO POLTTAA SINUT LOPPUUN? – VAPAAEHTOISVÄSYMYS JA JÄRJESTÖJAKSAMINEN


Olen miettinyt viimeisen viikon aikana vapaaehtoistoiminnassa jaksamista varmaan enemmän kuin koko muun elämäni aikana aikaisemmin. Syitä tähän on kaksi. Ensimmäinen on Iisalmessa Omat avaimet-hankkeen parissa vietetty aika viime viikolla. Toinen on erään edustamani nuorisojärjestön liittokokous taannoin, ja siellä käymäni keskustelut järjestöjaksamisesta.

Vapaaehtoistyötä tehdään vapaaehtoisesti. Luulisi, että tämä on itsestäänselvyys. Näin ei kuitenkaan ole. Vapaaehtoistyötä tekevät usein sellaiset ihmiset, joilla on taipumusta kiltteyteen ja muiden miellyttämiseen. Tällöin vapaaehtoistyöstä voi muodostua ikään kuin jonkinlainen pakko, joka edesauttaa loppuun palamista. Vapaaehtoistyötä koordinoivat ja ohjaavat tahot eivät välttämättä ole tällaisiin aktiivien ja vapaaehtoisten loppuun palamiseen syyllisiä millään lailla – aktiivinen ihminen voi ihan itse aiheuttaa itsellensä kovia vaatimuksia, olla liian tunnollinen ja haluta miellyttää liikaa. Taustalla saattaa olla ajatus siitä, ettei riitä, jos ei tee tarpeeksi duunia. Silloin, kun vapaaehtoistoimija itse tai hänelle tehtäviä antava taho kasaa liiaksi tekemistä vapaaehtoiselle, vapaaehtoistyöstä poistuu vapaaehtoisuus – siitä tulee pakko, velvollisuus, askare.



Minä olen ollut aktiivinen järjestötoimija iät ja ajat. Olen ollut sekä vapaaehtoistyötä hyvin tukevissa yhteisöissä että sellaisissa, joissa aktiiveja ei tueta niin hyvin. Koskaan tämä ei ole johtunut mistään tietoisesta ilkeydestä, eikä oikeastaan mistään muiden aktiivien, ohjaajien tai muiden ammattitaidosta tai sen puutteesta. Minulle syyt siihen, miksi olen joskus kokenut kovasti vapaaehtoisväsymystä, ovat liittyneet eniten puutteellisiin elämänhallintataitoihini, kyvyttömyyteeni sanoa ei ja muuten pitää omia rajojani tiedossa sekä masennukseeni.

Aion tässä esitellä muutamia ajatuksiani liittyen vapaaehtoisväsymykseen ja järjestöjaksamiseen. Toisaalta puhun siitä, miten vapaaehtoiset voivat itse ylläpitää jaksamistaan, toisaalta siitä, kuinka järjestöt ja muut vapaaehtoisvoimin kokonaan tai osittain toimivat yhteisöt voivat ylläpitää järjestöjaksamista.


Vapaaehtoinen:

1. Selvitä arvosi. Mitkä ovat ne arvot, joiden pohjalta teet tätä vapaaehtoistyötä? Mikä saa sinut antamaan aikasi tälle toiminnalle? Mikä tekee siitä sinulle mielekästä?

Oma esimerkkini:
Minulle mielenterveyskentän vapaaehtoistoiminnassa tärkeitä arvoja ovat feminismi, lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus. Feminismillä tarkoitan tasa-arvoa yleisesti (jota se määritelmällisesti tarkoittaakin) – mielenterveyskuntoutujat ovat monesti altavastaajan asemassa, koska ongelmat jaksamisen kanssa voivat vähentää realistisia mahdollisuuksia vaikuttaa häntä itseään koskeviin asioihin, ja täten aiheuttaa voimattomuuden ja osattomuuden tunteita. Feminismiä on se, että teen työtä sen eteen, että mielenterveyskuntoutujia kuullaan, ja että heillekin taataan ääni ja tila toimia ja vaikuttaa tässä yhteiskunnassa. Lähimmäisenrakkaus ohjaa minun toimintaani sillä periaatteella, että haluan tehdä yhteisöjäni ja ylipäänsä muita ihmisiä auttavia asioita. Oikeudenmukaisuus on mielessäni, kun pyrin puhumaan rehellisesti mielenterveydellisistä haasteistani, ja perään parempia palveluita syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia aiheuttavien rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi.

2. Selvitä vahvuutesi. Mikä on Se Osaaminen, joka on eniten mukavuusalueesi sisällä? Missä olet tosi hyvä?

Oma esimerkkini:
Minun vahvuuteni ovat järjestötoiminnan kokemus, esiintymisvarmuus, rehellisyys ja avoimuus, sosiaalinen tilannetaju sekä empaattisuus. Nämä ovat kantaneet pitkälle vapaaehtoistyössä, ja aina kun olen mielestäni saanut käytettyä vahvuuksiani itseäni ja muita hyödyttävällä tavalla, olen ollut tyytyväinen. Erityisesti silloin, kun omien vahvuuksieni käyttö on ollut linjassa omien arvojeni kanssa, olen kokenut tekemäni asiat mielekkäiksi – esimerkiksi hakemalla tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta puhumalla rehellisesti omista mielenterveysongelmistani ja ongelmista avun saamisen kanssa.

3. Selvitä muut voimavarasi. Kuinka sinä voit, miten sinä jaksat? Mitä kuuluu? Mikä määrä tekemistä on sinulle sopiva? Onko sinulla mielekkäitä harrastuksia, joiden parissa voit latautua?

Oma esimerkkini:
Minun voimavarojani ovat esimerkiksi esittävä taide harrastuksena, podcastien kuunteleminen, laaja ystävien verkosto, perheenjäsenet ja parisuhde. Olen valtavan kiinnostunut kaikesta, ja nyt, kun saan keskityttyä lukemiseen vähän huonommin, podcastit täyttävät pitkälti sen kolon, jonka lukemisen väheneminen on minuun jättänyt. Teatteri- ja musiikkiharrastukset kutkuttavat minun empatian ja lähimmäisenrakkauden antureitani ja antavat luovuuden muodossa valtavasti sisältöä elämääni. Ystävät, läheiset ja eritoten parisuhde antavat minulle tukea, jaksamista, turvaa, ymmärrystä, lohtua, rakkautta, hauskoja hetkiä, inspiraatiota, suuntaa ja virtaa elää elämää ylipäätään ja eritoten läheiseni tukevat minua olemaan jatkuvasti paremmin oma itseni.

4. Pidä tunteen palo turvallisena. Pyri tekemään vapaaehtoistyötä oman jaksamisesi mukaan, opettele – ihan tietoisesti opettele – sanomaan EI. Yritä parhaasi mukaan levätä. Jos voit delegoida, delegoi. Jos voit pyytää apua, pyydä apua. Kukaan ei suutu, jos vaadit saada levätä – tai jos suuttuu, niin se yhteisö ei ole sinua varten. Rajaa parhaasi mukaan omat tehtäväsi sellaisiksi, että pääset tekemään sinulle mielekkäitä asioita. Jos tarvitset sitä, pidä lomaa vapaaehtoistyöstä. Kukaan ei voi yksin mullistaa maailmaa, varsinkaan silloin, kun on itse rikki.

Oma esimerkkini:
Joitakin vuosia sitten olin järjestötoiminnassa mukana siten, että se tuntui suorittamiselta. Tätä jatkui aika kauan, mutta jossakin vaiheessa – viimeistään siinä vaiheessa kun oma mielenterveyteni oli tosi huonoissa kantimissa – ymmärsin pistää pelin poikki ja laittaa vapaaehtoistyön ainakin yhdeltä rintamalta paussille. Tämä paussi kestikin sitten ainakin pari vuotta. Mitä tapahtui? Järjestön toiminta ei loppunut. Aurinko nousi seuraavanakin päivänä. Kahvi maistui kahvilta edelleen. Minä myös palauduin. Se järjestötoiminnan muoto, josta olin poissa, tuntuu minusta nyt mielekkäältä. Niin mielekkäältä, että se antoi minulle muutaman päivän aikana aivan valtavasti suuntaa opintoihini ja mahdollisesti tuleviin töihini. Nykyään tunnun tekevän vapaaehtoistyössä konkreettisempia toimia oman jaksamiseni edistämiseksi. Jos esimerkiksi jokin kokous tuntuu minusta hyvin raskaalta oman väsymykseni johdosta, pidän tauon ja poistun tilasta. Olen opetellut sanomaan EI. Olen myös oppinut delegoimaan enemmän.


Vapaaehtoistoiminnan ohjaaja tai johtamisasemassa oleva vapaahetoinen:

1. Kuuntele vapaaehtoisia. Kuinka vapaaehtoisella menee? Kysy, onko tämä mielenkiintoista, onko tähän jaksamista? Kysy vapaaehtoiselta ehdotuksia ja näkemyksiä toimintaan.

2. Tue vapaaehtoisen työtä. Ohjaajana tai johtajana sinun kannattaa pitää vapaaehtoinen mielessä, ja olematta liian kontrolloiva sinun on tsempattava, rohkaistava, lohdutettava ja nauratettava vapaaehtoista. Hän tekee tätä kaikkea mahdollisesti ilman palkkaa, ja hänen työnsä on kallisarvoista, ja hänen on kuultava se.

3. Pidä huoli omasta jaksamisestasi. Et voi ohjata vapaaehtoisia hyvin, jos olet itse liian väsynyt tai ärtynyt. Sinunkin työsi on kallisarvoista. Sinullakin on oikeus lepoon. Jos poltat itsesi loppuun, myös vapaaehtoiset voivat saada sellaisen kuvan, että tällainen toimintamalli olisi jotenkin toivottava. Se ei ole.

4. Muuta työyhteisösi jaksamista tukevaksi, jos se ei vielä sellainen ole. Viettäkää työyhteisönä työhyvinvointipäiviä. Puhukaa muustakin kuin työstä. Välittäkää toisistanne ja toistenne voinnista. Pidä yllä kannustavaa diskurssia, jossa annetaan palautetta lempeästi mutta rehellisesti.


Vapaaehtoiset ja ohjaajat:


Estäkää vapaaehtoisväsymys ylläpitämällä järjestöjaksamista. Me kaikki olemme tällä yhteisellä pallolla, me jaamme tämän ajan ja paikan. Meidän on kaikkein järkevintä luoda kestäviä yhteisöjä ja yhteistyön muotoja, joissa me voimme kaikki toteuttaa itseämme ihmisarvoisilla tavoilla toisiamme kunnioittaen. Pidetään yhdessä huoli siitä, että me jaksamme, että me kaikki voimme omalla tavallamme rakentaa kestävää yhteiskuntaa ja maailmaa. Arvokeskustelut, unelmat ja tavoitteet oat tärkeitä, vaikka ne voivat joskus tuntua haihattelulta. Ne kuitenkin ohjaavat kaikkea toimintaa taustalla.

Älä pala loppuun, älä polta loppuun. Pidä huoli siitä, että kaveria ei jätetä. Ja ennen kaikkea: muista, että sinä olet tärkeä ja ansaitset lepoa, ja työsi on arvokasta.

-Matias-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä