Siirry pääsisältöön

Kirje menneisyyteen


Mietin toisinaan että jos voisin mennä aikakoneella menneisyyteen tapaamaan itseäni teini-ikäisenä mitä haluaisin sanoa tai kertoa nuorelle Titalle. Valitettavasti (ja toisaalta myös onneksi) meillä ei ole aikakonetta, mutta leikittelin ajatuksella ja kirjoitin kirjeen menneisyyden minulle.

Kesä 2011.

               Heippa täältä tulevaisuudesta!
Uskoisitko jos sanon, että tulevaisuudessa sinun asiat on paremmin kuin hyvin? Todennäköisesti et.

Muistan miten vaikeaa sen paskan keskellä oli yrittää toivoa ja luottaa tulevaan. 
Muistan kyllä, miten kovasti yritin nähdä hyvät asiat ja kuinka yritin löytää pieniä toivon palasia siellä pimeässä, jossa sinä nyt olet. Vaikka se oli toivotonta, jatka yrittämistä. 
Se palkitaan vielä! 
Uskoititko minua jos kertoisin, että tulevaisuudessa sinun ympärillä on aivan uskomattoman ihania ihmisiä, jotka hyväksyy sinut just sellaisena kun olet? Tuskin tätäkään purematta nielisit. Kovapäinen kun olet.

Koet, että olet outo ja vääränlainen, jopa hylkiö. Nehän on niitä asioita joita monien haukkumasanojen värittämänä kuulet lähes päivittäin. Voi kun toivon, että voisit muistaa, ettei ne sanat ole totta. Toivon, että ymmärtäisit ja muistaisit että olet arvokas ja just hyvä. Tätäkään et usko, mutta nykyään mä ajattelen noin itsestäni. Mä olen hyvä! Ehkä mä oon edelleen vähän outo, mutta se on ihan ookoo!

Uskoisitkos sen, että vaikka olen mokannut ihan tosi monta kertaa, se ei tuhonnutkaan mun elämää ja tulevaisuutta lopullisesti?
Höllennä sitä kuvitteellista nutturaa vähän. Jooko? 
Koko aikaa ei tarvitse yrittää ihan niin paljon. Ne kouluarvosanat ym. ei lopulta määritä sun tulevaisuutta kovinkaan paljon.
Ja sen haluan sanoa, että ne sun kaikki suunnitelmat ja tavoitteet on aika korkealla. Silleen niinku aika helkkarin korkealla. Kaikkea en ole vielä saavuttanut ja tuskin tulen saavuttamaankaan. Hyväksyin sen. Elämää kun ei voi vaan "suorittaa".
Viimeiseksi jätin kaikista tärkeimmän. 

Toivon, että olisit osannut pyytää apua ajoissa.

Voi kunpa olisin ymmärtänyt, ettei se ole heikkoutta, jos pyytää apua. Kenenkään ei tarvitse selvitä kaikesta yksin.
Aina ei tarvitse mennä sen kuuluisan harmaan kiven läpi hampaat irvessä. Harmaan kiven läpäisy on helpompaa ja huomattavasti mukavampaa, jos sitä ei tarvitse tehdä yksin. Ja toisinaan sen voisi kiertääkkin.
Jotkut asiat oppii kantapään kautta. Mut muista, (tai yritä edes) sä pärjäät kyllä!
Kesä 2019.

Rakkaudella:

Titta tulevaisuudesta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Omat avaimet 4you -tiimi esittäytyy! Kuka on Johanna?

Omat avaimet 4you -toiminnan tiimi on aloittanut täydellä kokoonpanolla ja nyt onkin hyvä hetki tehdä meidän tiimiläisistä esittelyä meidän somen puolelle. Tästä alkaakin sitten kuukauden mittainen jakso, joka viikko yksi meidän tiimiläisistä esittäytyy. Joten kannattaa pysyä kuulolla! Omat avaimet 4you -tiimi lähtee täynnä tarmoa ja innokkuutta kohti vuoden 2023 syksyä sekä samaan aikaan pohtimaan ja miettimään vuoden 2024 toiminnan sisältöä ja painopisteitä. Toiminnassa korostuu erityisesti tarvelähtöisyys, kuulluksi tuleminen ja yhdessä tekeminen. Meidän tiimiin kannattaa siis rohkeasti olla yhteydessä asiassa kun asiassa! Mutta sitten itse asiaan eli tiimiläisen ensimmäiseen esittelyyn. Täällä teille näpyttelemässä on Johanna Kainulainen. Toimin Aspa-säätiössä koordinaattorina ja Omat avaimet 4you-toiminnassa olen tiiminvetäjänä. Osallistun aktiivisesti toimintaan myös ja minut tullaan näkemään niin ryhmissä, yhteistyöpaluissa, eri esittelyissä, somessa.. kaikessa mitä me koko tiim

Omat avaimet 4You -tiimi esittäytyy. Kuka on Sanna?

  Heippa! Olen Omat avaimet 4You -toiminnan Keski-Suomen vahvistus Inkiläisen Sanna. Tässä pieni esittely itsestäni. Paremmin tulen tutuksi yhteisen tekemisen myötä eli ollaan yhteyksissä :) Työurani olen aloittanut käsityöalan yrittäjänä, jossa vierähtikin reilut 10 vuotta. Oman terveyden vuoksi ammatista oli luovuttava ja olikin aika pohtia uutta alaa, jossa työskentely olisi mahdollista ja olisin taas työkykyinen. Lähdin opiskelemaan sosionomiksi, opinnoissa suuntauduin mielenterveys- ja päihdetyöhön. Oman paikkani löysin lastensuojelusta jo opintojen aikana ja sille tielle jäin. Aspa-säätiön töihin siirryin vuoden 2022 alkupuolella 4You-toimintaan, jossa kohderyhmä oli jälkihuoltonuoret ja tavoitteena arjen tukeminen ja voimavarojen vahvistaminen. Toiminta yhdistyi Omat avaimet -toiminnan kanssa tämän vuoden alussa ja nimetkin yhdistyivät Omat avaimet 4You:ksi. Työssäni kohtaan erilaisia ihmisiä ja juuri kohtaamiset ovat työn suola. Kokemustoimijat ja kokemusasiantuntijat työ

Kun pahin tapahtuu-tarina kiireellisestä sijoituksesta

  Tiedän odottaa ovikellon kilahdusta. Katson vuoroin lapsiani vuoroin kotiani. Kotiani, joka on aina merkinnyt turvaa ja jonka olen kauniiksi sisustanut. Nyt kuitenkin pelkään. Enemmän kuin koskaan ennen. Yritän rauhoitella itseäni ja työntää hätää kauemmas. Pakotan itseni rauhoittumaan, samalla kun ajatuksissani pohdin vaihtoehtoa ottaa lapset kainaloon ja lähteä niin kauas kuin mahdollista. Kurkkua kuristaa. Lapsille sanon niin rauhallisesti ja lempeästi kuin osaan, että olette varmasti huomanneet äidin olevan väsynyt ja ettei äiti ole jaksanut samoin kuin ennen. Siksi meille tulee kohta kaksi tätiä, jotka auttaa tällaisissa tilanteissa. En halua sanoa enempää ja sammuttaa pientä toivon kipinää siitä, että lapset saisivat jäädä kotiin. Samalla ymmärrän, ettei mikään sanomani tai tekemäni voi muuttaa asioiden kulkua, johon nämä vieraat kohta tulevat päätymään. Syljen suustani sanoja, joihin en itsekään usko. Se vaatii kaikki voimani. Aivan kaiken, mitä minussa on. Mutta lapset eivä