Siirry pääsisältöön

Kirje menneisyyteen

Kuva
Tekijä

Mietin toisinaan että jos voisin mennä aikakoneella menneisyyteen tapaamaan itseäni teini-ikäisenä mitä haluaisin sanoa tai kertoa nuorelle Titalle. Valitettavasti (ja toisaalta myös onneksi) meillä ei ole aikakonetta, mutta leikittelin ajatuksella ja kirjoitin kirjeen menneisyyden minulle.

Kesä 2011.

               Heippa täältä tulevaisuudesta!
Uskoisitko jos sanon, että tulevaisuudessa sinun asiat on paremmin kuin hyvin? Todennäköisesti et.

Muistan miten vaikeaa sen paskan keskellä oli yrittää toivoa ja luottaa tulevaan. 
Muistan kyllä, miten kovasti yritin nähdä hyvät asiat ja kuinka yritin löytää pieniä toivon palasia siellä pimeässä, jossa sinä nyt olet. Vaikka se oli toivotonta, jatka yrittämistä. 
Se palkitaan vielä! 
Uskoititko minua jos kertoisin, että tulevaisuudessa sinun ympärillä on aivan uskomattoman ihania ihmisiä, jotka hyväksyy sinut just sellaisena kun olet? Tuskin tätäkään purematta nielisit. Kovapäinen kun olet.

Koet, että olet outo ja vääränlainen, jopa hylkiö. Nehän on niitä asioita joita monien haukkumasanojen värittämänä kuulet lähes päivittäin. Voi kun toivon, että voisit muistaa, ettei ne sanat ole totta. Toivon, että ymmärtäisit ja muistaisit että olet arvokas ja just hyvä. Tätäkään et usko, mutta nykyään mä ajattelen noin itsestäni. Mä olen hyvä! Ehkä mä oon edelleen vähän outo, mutta se on ihan ookoo!

Uskoisitkos sen, että vaikka olen mokannut ihan tosi monta kertaa, se ei tuhonnutkaan mun elämää ja tulevaisuutta lopullisesti?
Höllennä sitä kuvitteellista nutturaa vähän. Jooko? 
Koko aikaa ei tarvitse yrittää ihan niin paljon. Ne kouluarvosanat ym. ei lopulta määritä sun tulevaisuutta kovinkaan paljon.
Ja sen haluan sanoa, että ne sun kaikki suunnitelmat ja tavoitteet on aika korkealla. Silleen niinku aika helkkarin korkealla. Kaikkea en ole vielä saavuttanut ja tuskin tulen saavuttamaankaan. Hyväksyin sen. Elämää kun ei voi vaan "suorittaa".
Viimeiseksi jätin kaikista tärkeimmän. 

Toivon, että olisit osannut pyytää apua ajoissa.

Voi kunpa olisin ymmärtänyt, ettei se ole heikkoutta, jos pyytää apua. Kenenkään ei tarvitse selvitä kaikesta yksin.
Aina ei tarvitse mennä sen kuuluisan harmaan kiven läpi hampaat irvessä. Harmaan kiven läpäisy on helpompaa ja huomattavasti mukavampaa, jos sitä ei tarvitse tehdä yksin. Ja toisinaan sen voisi kiertääkkin.
Jotkut asiat oppii kantapään kautta. Mut muista, (tai yritä edes) sä pärjäät kyllä!
Kesä 2019.

Rakkaudella:

Titta tulevaisuudesta

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luovuudella mielenrauhaa & iloa

Tekijä
Olen Piia, kohta 31- vuotias neitokainen Iisalmesta. Seuraa minulle pitävät kaksi kissaa ja vaikka olenkin pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin käyn ns. töissä tienaamassa muutaman euron ylimääräistä. En osaa soittaa, laulaa tai piirtää, joten minun luovat menetelmäni ovat valokuvaus, kirjottaminen ja käsitöiden tekeminen.  Minusta on tärkeää että ihminen saa toteuttaa itseään, oli kyseessä sitten maalaaminen tai soittaminen tai käsityöt. Olen huomannut, että kun valokuvaan niin saavutan eräänlaisen mielenrauhan, jonka aikaansaamiseksi on aikoinaan pitänyt joogata tunnin ajan. Minulla on kova halu luoda jotain kaunista ja kuvaamamalla luon omalta osaltani sitä tähän maailmaan. Minulla on myös ilonaiheet aika harvassa, mutta valokuvaamalla saavutan myös suurta iloa ja jonkinsortin tyydytystä kun kuvaamanani kohde välittyy linssin kautta juuri sellaisena kuin haluan sen esittää. Luovuus näkyy elämässäni pääosin valokuvaamisena ja kuvien muokkaamisena. T
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yksilövalmennus -Kohtaa nuori aidosti, empaattisesti ja kiireettömästi.

Tekijä
Olemme Omat avaimet-projektissa kehittäneen ryhmätyömenetelmän HEVARI:n rinnalle myös yksilövalmennuksen työmenetelmän.  Idea yksilövalmennuksesta syntyi, kun keskustelimme työyhteisössämme niistä nuorista aikuisista, jotka eivät osallistuneet tarjolla oleviin ryhmätoimintoihin. Yksilövalmennus työmenetelmä on suunnattu n. 18-29 -vuotiaille nuorille aikuisille mutta se on helposti sovellettavissa omaan työhön sopivaksi ja erilaisille kohderyhmille. Syitä ryhmätoimintaan osallistumattomuudelle voi olla monia, mutta erityisesti olemme havainneet, että syynä on usein sosiaalisten tilanteiden pelko, huono itsetunto sekä toivottomuuden tunne omaa elämää kohtaan.  Monet nuoret eivät koe myöskään ryhmämuotoista toimintaa heille sopivaksi. Halusimmekin lähteä vastaamaan näiden nuorten tarpeita ja kannustamaan kenties yksilövalmennuksen jälkeen osallistumista ryhmätoimintaan jossakin vaiheessa tulevaisuutta.  Yksilövalmennuksen työmenetelmää lähdettiin ideoimaan yhdessä myös meidän yhte
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Tekijä
Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun
Lähetä kommentti
Lue lisää