Kirje menneisyyteen

Mietin toisinaan että jos voisin mennä aikakoneella menneisyyteen tapaamaan itseäni teini-ikäisenä mitä haluaisin sanoa tai kertoa nuorelle Titalle. Valitettavasti (ja toisaalta myös onneksi) meillä ei ole aikakonetta, mutta leikittelin ajatuksella ja kirjoitin kirjeen menneisyyden minulle.

Kesä 2011.

               Heippa täältä tulevaisuudesta!

Uskoisitko jos sanon, että tulevaisuudessa sinun asiat on paremmin kuin hyvin? Todennäköisesti et.

Muistan miten vaikeaa sen paskan keskellä oli yrittää toivoa ja luottaa tulevaan. 

Muistan kyllä, miten kovasti yritin nähdä hyvät asiat ja kuinka yritin löytää pieniä toivon palasia siellä pimeässä, jossa sinä nyt olet. Vaikka se oli toivotonta, jatka yrittämistä. 

Se palkitaan vielä! 

Uskoititko minua jos kertoisin, että tulevaisuudessa sinun ympärillä on aivan uskomattoman ihania ihmisiä, jotka hyväksyy sinut just sellaisena kun olet? Tuskin tätäkään purematta nielisit. Kovapäinen kun olet.

Koet, että olet outo ja vääränlainen, jopa hylkiö. Nehän on niitä asioita joita monien haukkumasanojen värittämänä kuulet lähes päivittäin. Voi kun toivon, että voisit muistaa, ettei ne sanat ole totta. Toivon, että ymmärtäisit ja muistaisit että olet arvokas ja just hyvä. Tätäkään et usko, mutta nykyään mä ajattelen noin itsestäni. Mä olen hyvä! Ehkä mä oon edelleen vähän outo, mutta se on ihan ookoo!

Uskoisitkos sen, että vaikka olen mokannut ihan tosi monta kertaa, se ei tuhonnutkaan mun elämää ja tulevaisuutta lopullisesti?

Höllennä sitä kuvitteellista nutturaa vähän. Jooko? 

Koko aikaa ei tarvitse yrittää ihan niin paljon. Ne kouluarvosanat ym. ei lopulta määritä sun tulevaisuutta kovinkaan paljon.

Ja sen haluan sanoa, että ne sun kaikki suunnitelmat ja tavoitteet on aika korkealla. Silleen niinku aika helkkarin korkealla. Kaikkea en ole vielä saavuttanut ja tuskin tulen saavuttamaankaan. Hyväksyin sen. Elämää kun ei voi vaan "suorittaa".

Viimeiseksi jätin kaikista tärkeimmän. 

Toivon, että olisit osannut pyytää apua ajoissa.

Voi kunpa olisin ymmärtänyt, ettei se ole heikkoutta, jos pyytää apua. Kenenkään ei tarvitse selvitä kaikesta yksin.

Aina ei tarvitse mennä sen kuuluisan harmaan kiven läpi hampaat irvessä. Harmaan kiven läpäisy on helpompaa ja huomattavasti mukavampaa, jos sitä ei tarvitse tehdä yksin. Ja toisinaan sen voisi kiertääkkin.

Jotkut asiat oppii kantapään kautta. Mut muista, (tai yritä edes) sä pärjäät kyllä!

Kesä 2019.

Rakkaudella:

Titta tulevaisuudesta