Siirry pääsisältöön

Aivot narikkaan kesälomaksi!

Tänään koittaa se päivä! Voi että, miten ihanaa!
Myös minä jään kesälomalle!

Tämä kulunut viikko on tuntunut hyvin oudolta kun on tiimin ainut joka on ollut vielä töissä. Aikas yksinäistä ja pitkävetäistä on välillä ollut. Olen todennut jälleen sen, että tykkään työssäni kohdata ihmisiä ja tehdä ihmisten kanssa yhdessä työtä. 

Onneksi tällä viikolla olen kuitenkin tavannut meidän kokemusasiantuntija nuoria ja Kiuruvedellä aloiteltiin ryhmätoimintaa ensi elokuusta eteenpäin. Toki paljon pieniä rästihommiakin on saanut tehtyä ja elokuussa on hyvä mieli palata töihin kun ei jää mieltä vaivaamaan mitkään työasiat. 

Kesälomaltani odotan kaikkein eniten sitä etten suunnittelu etukäteen menemisiä ja tulemisia vaan voitaisiin perheen kanssa lähteä ja tulla siten kun sinä päivänä huvittaa... tarkoittaa siis sitä, että joudun oikeasti heittämään järjestelmälliset aivoni narikkaan ja menemään fiiliksen mukaan. En muista milloinka olisin viimeksi tehnyt niin... ehkä 10 vuotta sitten?



Haaveilen lomassa hitaista aamuista, lasten kanssa ulkona olemisesta, upeasta kesälomareissusta perheen kanssa, letuista, jäätelöstä, pihahommista, jalkapallon pelluusta, kiireettömistä lenkeistä kavereiden kanssa, kesäteatteri reffeistä miehen kanssa, festaritunnelmasta sekä rentoutumisesta kirjojen ja tv-sarjojen parissa. 
Ja mikä ihaninta, uskon todellakin, että tämän kesän haaveeni toteutuvat!


Toivotan kaikille erittäin rentouttavaa ja "aivot narikassa" olevaa kesää! Nautitaan hetkestä niin saavutamme kesän ilon varmasti!

-Johanna-

Ps. Blogi jää nyt heinäkuun ajaksi tauolle! Uusia tekstejä taas elokuussa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

"Muiden auttaminen on pääsyy olla kokemusasiantuntija"- Kokemusasiantuntija Piia esittäytyy

Hei kaikille!   Olen Piia, 1988 syntynyt nuori aikuinen. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta tällä hetkellä sairauteni on remissiossa ( = taantumisvaiheessa, eli olen niin terve kuin voin olla tällä diagnoosilla.) Olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä, eläkkeen sain 2018 alussa. Minulla on kaksi kissaa, Sirius ja Luna, jotka pitävät minulle seuraa kotona. Vapaa-ajalla tykkään käydä valokuvaamassa. Pitkä suhteeni päättyi lokakuussa 2017 ja paria kuukautta myöhemmin muutin Iisalmeen. Käyn eräällä säätiöllä tienaamassa muutaman euron eläkkeen päälle, ja tulin mukaan Omat avaimet- projektiin huhtikuussa 2019 kokemusasiantuntijaksi. Olin aiemmin osallistunut projektin tarjoamaan yksilövalmennukseen, hevariryhmään ja ikkunatarinassa on tällä hetkellä minun ottamia valokuvia.  Kokemusasiantuntijan roolissa olen tähän mennessä päässyt kertomaan kokemuksiani hevariryhmästä ammattilaisten koulutuksessa Iisalmessa sekä olin mukana ohjausryhmässä Joensuussa. Olen ...

Kirje menneisyyteen

Mietin toisinaan että jos voisin mennä aikakoneella menneisyyteen tapaamaan itseäni teini-ikäisenä mitä haluaisin sanoa tai kertoa nuorelle Titalle. Valitettavasti (ja toisaalta myös onneksi) meillä ei ole aikakonetta, mutta leikittelin ajatuksella ja kirjoitin kirjeen menneisyyden minulle. Kesä 2011.                Heippa täältä tulevaisuudesta! Uskoisitko jos sanon, että tulevaisuudessa sinun asiat on paremmin kuin hyvin? Todennäköisesti et. Muistan miten vaikeaa sen paskan keskellä oli yrittää toivoa ja luottaa tulevaan.  Muistan kyllä, miten kovasti yritin nähdä hyvät asiat ja kuinka yritin löytää pieniä toivon palasia siellä pimeässä, jossa sinä nyt olet. Vaikka se oli toivotonta, jatka yrittämistä.  Se palkitaan vielä!  Uskoititko minua jos kertoisin, että tulevaisuudessa sinun ympärillä on aivan uskomattoman ihania ihmisiä, jotka hyväksyy sinut just sellaisena kun olet? Tuskin tätäkään purematta nieli...