Siirry pääsisältöön

Aivot narikkaan kesälomaksi!

Tänään koittaa se päivä! Voi että, miten ihanaa!
Myös minä jään kesälomalle!

Tämä kulunut viikko on tuntunut hyvin oudolta kun on tiimin ainut joka on ollut vielä töissä. Aikas yksinäistä ja pitkävetäistä on välillä ollut. Olen todennut jälleen sen, että tykkään työssäni kohdata ihmisiä ja tehdä ihmisten kanssa yhdessä työtä. 

Onneksi tällä viikolla olen kuitenkin tavannut meidän kokemusasiantuntija nuoria ja Kiuruvedellä aloiteltiin ryhmätoimintaa ensi elokuusta eteenpäin. Toki paljon pieniä rästihommiakin on saanut tehtyä ja elokuussa on hyvä mieli palata töihin kun ei jää mieltä vaivaamaan mitkään työasiat. 

Kesälomaltani odotan kaikkein eniten sitä etten suunnittelu etukäteen menemisiä ja tulemisia vaan voitaisiin perheen kanssa lähteä ja tulla siten kun sinä päivänä huvittaa... tarkoittaa siis sitä, että joudun oikeasti heittämään järjestelmälliset aivoni narikkaan ja menemään fiiliksen mukaan. En muista milloinka olisin viimeksi tehnyt niin... ehkä 10 vuotta sitten?



Haaveilen lomassa hitaista aamuista, lasten kanssa ulkona olemisesta, upeasta kesälomareissusta perheen kanssa, letuista, jäätelöstä, pihahommista, jalkapallon pelluusta, kiireettömistä lenkeistä kavereiden kanssa, kesäteatteri reffeistä miehen kanssa, festaritunnelmasta sekä rentoutumisesta kirjojen ja tv-sarjojen parissa. 
Ja mikä ihaninta, uskon todellakin, että tämän kesän haaveeni toteutuvat!


Toivotan kaikille erittäin rentouttavaa ja "aivot narikassa" olevaa kesää! Nautitaan hetkestä niin saavutamme kesän ilon varmasti!

-Johanna-

Ps. Blogi jää nyt heinäkuun ajaksi tauolle! Uusia tekstejä taas elokuussa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ja kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...

Vaikuttaminen osana elämää

Hei, Kerron ensin jotakin minusta itsestäni, joten sinun on ehkä helpompi ymmärtää lähtökohtiani tehdä sitä mitä minä teen tänä päivänä. Takanani on pitkä polku mielenterveyskuntoutujana. Diagnooseja on löytynyt vakavasta masennuksesta laajaan ahdistuneisuushäiriön kirjoon. Eikä minulla ole ollut kymmeneen vuoteen äitini kuoleman jälkeen käytännön tukea lähipiirissäni asioideni hoitoon. Olin kuitenkin onnekas, että törmäsin kymmenen vuotta takaperin apua hakiessani oman työnsä huippu osaajiin, jotka etsivät ja kulkivat kanssani polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Koin tuolloin vahvaa epäreiluuden tunnetta ja jopa vihaa siitä, että yhteiskunta unohti minut ja pääsin tippumaan siihen kuuluisaan väliin, jota ei pitäisi olla. Minua olisi voitu pompottaa luukulta toiselle näin työntekijöiden halutessa ja kuten alkuun tapahtuikin, kunnes minulla kävi tuuri. Isoin oppi näistä ajoista oli se, että moni asia on edelleen yhteiskunnassamme huonosti varsinkin heikoimmassa asemassa olevan...

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...