Siirry pääsisältöön

Uuden alun tärkein voimavara on toinen ihminen

Tekijä

 

Elokuun ja syyskuun vaihteessa tuhannet nuoret kantavat muuttolaatikoita uusiin koteihin. Joku astuu ensimmäistä kertaa opiskelijakaupunkiin, toinen aloittaa uuden työn, kolmas yrittää näyttää ulospäin itsevarmalta, vaikka sisällä myllertää. Moni hymyilee, vaikka samalla miettii: "Löydänkö minä täältä paikkani?" Uuden edessä jännittäminen ei kerro heikkoudesta. Se kertoo siitä, että olet astumassa kohti jotain sinulle merkityksellistä asiaa. 


kuva Pexels-kuvapalvelusta

Uuden alun yhteydessä puhumme paljon rohkeudesta. Rohkeudesta ottaa ensimmäinen askel kohti uutta naapuria, opiskelijaryhmää, harrasteporukkaa tai työyhteisöä. Ehkä vielä tärkeämpää olisi puhua toisten kohtaamisesta. Entä jos kysymys ei olekaan vain siitä, uskaltaako uusi opiskelija mennä muiden luo, vaan siitä, huomaammeko me hänet?

Yhteisöt ja yhteisöllisyys ei synny sattumalta. Se syntyy pienistä teoista. Siitä, että joku kysyy: "Voinko istua tähän?", kutsuu kahville, esittelee muille tai lähettää viestin vielä seuraavana päivänä.

Se syntyy arkisista kohtaamisista.

Yksi hymy.
Yksi tervehdys.
Yksi kutsu mukaan.

Me emme useinkaan tiedä, kuinka merkityksellinen juuri se yksi pieni teko voi olla ihmiselle, joka on juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle eikä tunne vielä ketään. Ne eivät vaadi suuria ponnistuksia, mutta voivat merkitä toiselle yllättävän paljon.

Ehkä tämän syksyn tärkein kysymys ei ole, löydänkö minä oman paikkani.

Ehkä tärkeämpi kysymys on:
Voisinko minä auttaa jotakin toista löytämään oman paikkansa?

kesäterveisin Marjo

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ja kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Tekijä
Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vaikuttaminen osana elämää

Tekijä
Hei, Kerron ensin jotakin minusta itsestäni, joten sinun on ehkä helpompi ymmärtää lähtökohtiani tehdä sitä mitä minä teen tänä päivänä. Takanani on pitkä polku mielenterveyskuntoutujana. Diagnooseja on löytynyt vakavasta masennuksesta laajaan ahdistuneisuushäiriön kirjoon. Eikä minulla ole ollut kymmeneen vuoteen äitini kuoleman jälkeen käytännön tukea lähipiirissäni asioideni hoitoon. Olin kuitenkin onnekas, että törmäsin kymmenen vuotta takaperin apua hakiessani oman työnsä huippu osaajiin, jotka etsivät ja kulkivat kanssani polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Koin tuolloin vahvaa epäreiluuden tunnetta ja jopa vihaa siitä, että yhteiskunta unohti minut ja pääsin tippumaan siihen kuuluisaan väliin, jota ei pitäisi olla. Minua olisi voitu pompottaa luukulta toiselle näin työntekijöiden halutessa ja kuten alkuun tapahtuikin, kunnes minulla kävi tuuri. Isoin oppi näistä ajoista oli se, että moni asia on edelleen yhteiskunnassamme huonosti varsinkin heikoimmassa asemassa olevan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Tekijä
Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...
Lähetä kommentti
Lue lisää