Siirry pääsisältöön

Kasvaminen kokemustoimijaksi

Hymyilevä ihminen

 

Olen Saara Iisalmesta ja toiminut vuoden 2026 alusta Omat avaimet 4You-toiminnan kokemustoimijana.

Kävin syksyllä 2025 itse Hevari ryhmän. En ollut osallistunut Omat avaimet 4You-toimintaan aikaisemmin. Jännitin millainen ryhmä on ja millaisia ihmisiä tulee ryhmään. Mietin myös mitä ryhmässä tehdään. Olin kuitenkin innoissani ryhmän alkamisesta. Hevarin tehtävät olivat mielenkiintoisia ja sai ryhmästä vertaistukea sekä työkaluja omaan elämään.

Vuoden 2026 keväällä minua kysyttiin apulaisohjaksi alkavaan Hevari-ryhmään ja vastasin: Kyllä, voin lähteä mukaan. Kun maaliskuussa alkoi Hevari ryhmä niin jännitti kovasti. Millaisia ihmisiä kohtaan ja miten osaan toimia apulaisohjaaja?

Halusin lähteä apulaisohjaajaksi siksi, että voin antaa vertaistukea ja olla tukena ryhmäläisille. Halusin oppia ryhmänohjaamistaitoja sekä tutustua uusiin ihmisiin. Toimiessani ryhmän apulaisohjaajana löysin itsestäni uusia puolia. Pääsin ohjaamaan erilaisia harjoitteita ryhmäkertojen sisällä. Näin opin asioita ryhmän ohjaamisesta sekä työpari työskentelystä.

Ryhmä alkoi maaliskuussa ja viimeinen kokoontuminen oli toukokuun alussa. Vaikka ryhmä kesti noin kaksi kuukautta, aika meni tosi nopeasti. Minulle jäi tosi hyvä fiilis toimia apulaisohjaajana tästä ryhmässä.

Kevään aikana osallistuin Omat avaimet 4You-toiminnan tarjoamiin kokemustoimijoiden työpajoihin. Työpajoissa kävimme läpi muun muassa oman kokemuksen työstämistä tarinaksi sekä miten tukea omaa jaksamista. Koin työpajat hyödyllisiksi. Sain vinkkejä sekä tietoa mitä kannattaa huomioida oman kokemuksen kerronnassa sekä miten huomioin oman jaksamisen kokemustoimijana.

Kokemustoimijuus on antanut minulle paljon. Olen saanut vertaistukea, niin muilta toimijoilta kuin työntekijöiltä. Koen saavani tukea ja apua erilaisiin tehtäviin. Työntekijät kannustavat menemään eteenpäin ja tarttumaan erilaisiin tehtäviin.

Olen iloinen siitä, että uskalsin rohkeasti ottaa askeleen ja lähteä mukaan toimintaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ajatuksia ja kokemuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Halusimme koota yhteen ja jakaa teillekin kokemuksiamme ja ajatuksiamme kuntouttavasta työtoiminnasta. Kerromme näistä molemmat omassa tekstissään. -Piia & Jenni- Olen ollut monta kertaa kuntouttavassa työtoiminnassa. Kun lopetin lukion, aloin ajelehtimaan elämässäni kun en päässyt opiskelemaan ja minulla ei ollut varasuunnitelmaa. Ensimmäisen kerran olin kuntouttavassa työtoiminnassa 19 vuotiaana, sain sisältöä päiviin ja sen pienen korvauksen per päivä. Olin tuolloin eräässä lahjatavaramyymälässä, ja sieltä sain innostuksen lähteä opiskelemaan merkonomiksi. Pääsin kouluun mutta opiskelujen edetessä tajusin että en kykenisi tekemään kaupanalan töitä (omasta mielestä) vaikean matematiikan vuoksi. Minulla ei ole ollut ikinä laskupäätä, prosenttilaskut pystyn vielä laskemaan tarpeen vaatiessa vaikka laskimella, mutta kun aletaan puhumaan siitä muusta matematiikasta niin se oli liikaa. Jokaisen matemaattisen aineen kokeen jouduin tekemään aina uudestaan koulunkäyntiavustajan k...

Vaikuttaminen osana elämää

Hei, Kerron ensin jotakin minusta itsestäni, joten sinun on ehkä helpompi ymmärtää lähtökohtiani tehdä sitä mitä minä teen tänä päivänä. Takanani on pitkä polku mielenterveyskuntoutujana. Diagnooseja on löytynyt vakavasta masennuksesta laajaan ahdistuneisuushäiriön kirjoon. Eikä minulla ole ollut kymmeneen vuoteen äitini kuoleman jälkeen käytännön tukea lähipiirissäni asioideni hoitoon. Olin kuitenkin onnekas, että törmäsin kymmenen vuotta takaperin apua hakiessani oman työnsä huippu osaajiin, jotka etsivät ja kulkivat kanssani polkua, joka on tuonut minut tähän päivään. Koin tuolloin vahvaa epäreiluuden tunnetta ja jopa vihaa siitä, että yhteiskunta unohti minut ja pääsin tippumaan siihen kuuluisaan väliin, jota ei pitäisi olla. Minua olisi voitu pompottaa luukulta toiselle näin työntekijöiden halutessa ja kuten alkuun tapahtuikin, kunnes minulla kävi tuuri. Isoin oppi näistä ajoista oli se, että moni asia on edelleen yhteiskunnassamme huonosti varsinkin heikoimmassa asemassa olevan...

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...