Omat avaimet 4You on osallistunut syksyn kuluessa erilaisiin tapahtumiin Iisalmessa, Vieremällä, Joensuussa ja Kuopiossa. Kaikkia tapahtumia on yhdistänyt mielen hyvinvointi ja yhteisöllisyys.
Tapahtumissa kohtaamiltamme ihmisiltä on kysytty, mitkä
asiat ovat heille tärkeitä. Vastauksissa nousivat esille tutut ja
merkitykselliset asiat, kuten perhe, ystävät, harrastukset ja hetket, jotka
tuovat iloa arkeen. Vastaukset muistuttavat siitä, että loppujen lopuksi meitä
yhdistävät usein hyvin samanlaiset tarpeet ja toiveet, vaikka elämäntilanteet
ja taustat vaihtelevat.
Yksi vastaus jäi kuitenkin erityisesti mieleeni. Kun
kysyimme, mitä sinulle kuuluu, vastaus kuului: ”Ainakin yritän”.
Se pysäytti. Ehkä siksi, että tuohon vastaukseen tiivistyi
jotain hyvin olennaista ihmisenä olemisesta. Elämä ei ole jatkuvaa jaksamista,
onnistumista tai parhaansa yrittämistä. Joskus voimavarat ovat vähissä. Joskus
ei jaksa suorittaa, olla tehokas tai edes innostunut. Silloin voi riittää, että
tulee paikalle.
Että osallistuu sen verran kuin sillä hetkellä pystyy. On
vain läsnä.
Usein puheemme kääntyy tavoitteisiin, aktiivisuuteen ja oman
hyvinvoinnin edistämiseen. Ne ovat tärkeitä asioita. Mutta samalla tarvitsemme
enemmän tilaa armollisuudelle ja lempeydelle. Sille ajatukselle, että jokaisen
ei tarvitse joka päivä loistaa. Joskus riittää, että yrittää. Joskus riittää,
että on.
Tapahtumissa saadut vastaukset puhuttelivat, koska kukaan ei
maininnut menestystä, täydellisyyttä tai jatkuvaa paineen alla itsensä
kehittämistä. Merkityksellisyys löytyi niistä asioista, mitkä kantavat
silloinkin, kun elämä ei ole parhaimmillaan. Usein juuri tavalliset asiat
muodostavat sen pohjan, jonka varaan jaksaminen rakentuu.
Keskusteluissa nousi vahvasti esiin myös yhteisöllisyyden
merkitys. Ihmiset kaipaavat yhteisöjä, joihin kuulua, paikkoja, joissa tulee
nähdyksi ja kohdatuksi. Samalla kaivataan omaa aikaa, mahdollisuutta vetää
henkeä ja pysähtyä hetekeksi. Ehkä hyvinvointi syntyykin juuri niiden välisestä
tasapainosta: kuulumisesta johonkin ja luvasta vain olla aidosti oma itsensä.
Tapahtumissa huomasi myös sen, miten suuri merkitys on
sillä, että joku pysähtyy kysymään ”mitä sinulle kuuluu?”. Kysymys on
yksinkertainen, mutta vastaus ei aina ole. Joskus ihmisellä on pitkä tarina
kerrottavana, joskus vain muutama sana. Molemmat ovat yhtä arvokkaita. Monelle
tärkeintä ei ehkä olekaan löytää oikeita vastauksia, vaan tulla hetkeksi
nähdyksi ja kuulluksi.
Lopulta meidän kaikkien merkityksellinen elämä rakentuu usein yllättävän tavallisista
asioista. Läheisistä ihmisistä, mielekkäästä tekemisestä, yhteisöistä ja
hetkistä, joissa ei tarvitse olla enempää kuin on. Ja joskus kaikkein tärkeintä
on muistaa, että pelkkä yrittäminenkin voi olla riittävää.
Tapahtumien kohtaamisista jäi mieleen ennen kaikkea muistutus ihmisyyden yhteisistä kokemuksista. Kaipaamme yhteyttä toisiin ihmisiin, mutta myös lupaa olla keskeneräisiä. Haluamme kuulua joukkoon, mutta samalla tulla hyväksytyiksi sellaisina kuin juuri sillä hetkellä olemme. Ehkä siksi "Ainakin yritän" jäi mieleeni. Se ei ollut vain vastaus kysymykseen kuulumisista. Se oli muistutus siitä, että joskus elämässä kaikkein rohkeinta on jatkaa eteenpäin silloinkin, kun voimat eivät tunnu riittävän.
Mitä sinulle kuuluu?
-Jenni
Kommentit
Lähetä kommentti