Siirry pääsisältöön

"Me kaikki tarvitsemme yhteisöjä, joissa me voimme olla omia itsejämme."


Omat avaimet-projekti lähenee ainakin näillä näkymin loppuansa. Projekti on hankeluontoinen, ja minua hankkeissa aina mietityttää se, miten niiden vaikutukset näkyvät – hankkeet kun sosiaalialalla tuntuvat usein kestävän vain korkeintaan muutaman vuoden, ja hankkeissa monesti haetaan ratkaisuja sellaisiin ongelmiin, joiden ratkeamisessa kestää kauan aikaa. 
Mitä kaikkea voimavaravalmennukseen keskittynyt projekti voi antaa asiakkaalle, nuorelle, kokemusasiantuntijalle?

Sanalla sanoen: paljon. 
Kun kävin ensimmäisen kerran voimavaravalmennuskoulutuksessa ennen Joensuun ensimmäisen Omat avaimet-ryhmän alkua, jossakin vaiheessa koulutusta kirjoitin ylös unelmiani. 
Rehellisesti sanoen laitoin unelmat mielestäni jopa vähän yläkanttiin, koska en ehkä vielä sillä hetkellä uskonut unelmieni oikeasti olevan toteutettavissa. Halusin jaksaa juosta vaikkapa pari kilometriä. Hah! Kuinka sellainen nyt onnistuisi – ylipainoa on, eikä peruskuntokaan ole mielialalääkkeiden ja vaikeiden vuosien jälkeen hyvä. Halusin tatuoinnin antamaan minulle inspiraatiota. Hah! Mistä ihmeestä minä saisin muka rahat säästettyä moiseen? Ihan absurdi toive. Entäs se, että saisin alkoholinkäytön kondikseen? Se se vasta naurettavaa olikin – en uskonut hetkeäkään, että sellaista ihmettä pääsisin todistamaan.







Tässä kuvassa olen juuri juossut Joensuu Run-tapahtumassa 2019 keväällä kymmenen kilometrin matkan. 
Juoksutapahtuman aikoihin olin ollut jo yli puoli vuotta tipattomalla. 
Harjoittelu kymmenen kilometrin juoksuun ei olisi toteutunut, 
ellei minulla olisi ollut taitoa ja ulottuvuutta kehittää jonkinlaisia rutiineja juoksuharrastusta varten.





Toki minun asioideni kääntyminen paremmaksi on monien asioiden summa. Minä kävin kuntoutuspsykoterapiassa suurimman osan siitä ajasta, mitä olen ollut Omissa avaimissa kokemusasiantuntijana. 
Olin myös suuren ajan kokemusasiantuntijuutta Aspan asiakkaana. 
Olen saanut valtavasti tukea perheeltäni, sukulaisilta, läheisiltä, ystäviltä, kavereilta, harrastusporukoilta, kolmannelta sektorilta, toiselta sektorilta, yksityiseltä sektorilta. 
Minä olen sitä mieltä, että jokainen ihminen on suurelta osin yhteisön tuote. Omien avaimien lisäksi minä, onnekas ihminen, olen saanut eteeni viljalti mahdollisuuksia ja hyvää.

Omat avaimet vaikutti silti äärimmäisen merkittävällä tavalla siihen, että tilanteeni on nyt paljon parempi kuin muutamia vuosia sitten. Koko voimavarojen kehittämisen ajatus alkoi kiteytyä päähäni tämän projektin kautta. Se on antanut minulle suuntaa opiskeluihini – opiskelen sosionomiksi. Se on antanut minulle uskoa omiin kykyihini, ja luottoa siihen, että vaikken vielä jaksa opiskelua samaan tahtiin kuin muut, joku päivä olen vielä saanut formaalinkin pätevyyden sosiaalialan kehittämiseen ja siinä työskentelemiseen. Omien avaimien kokemusasiantuntijat, ohjausryhmän jäsenet, kehittämispajojen ihmiset ja kaikissa tapahtumissa vastaan tulleet ihmiset ovat saaneet minut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että suuri osa ratkaisua maassamme ja ajassamme oleviin ongelmiin piilee ihmisten omien vahvuuksien kehittämisessä ja eritoten yhteisöjen rakentamisessa ja niissä toimimisessa muita kunnioittaen.




Koska siitähän tässä kaikessa on loppujen lopuksi kyse. Ihminen on sosiaalinen eläin. 
Me kaikki tarvitsemme yhteisöjä, joissa me voimme olla omia itsejämme – toteuttaa itseämme, kasvaa, tehdä rauhassa virheitä ja tulla hyväksytyksi. 
Omat avaimet-projektin väki on ollut minulle tällainen yhteisö. Meissä kaikissa on valoa, jota me voimme viedä muiden ihmisten pimeyksiin. Meissä kaikissa on pimeyksiä, jotka kaipaavat muiden valoa. 
Kehittämällä niitä asioita, jotka ovat meissä kaikkein kauneimpia, väkevimpiä, valoisimpia, me voimme ratkaista ne ongelmat, karkottaa ne varjot, rauhoittaa ne pelot, joita meissä on. Me voimme saada käsiimme ne omat avaimemme.

-Matias-

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hellurei ja helkkarin tunteet! Vai miten se nyt meni?

Olen ollut mukana Omat avaimet -projektissa nyt reilun vuoden. Yksi puhutuimmista aiheesta meidän työntekijöiden kesken on ollut tunteet ja tunnetaidot.  Tunteet kuuluu osaksi meidän kaikkien joka päiväistä elämää. Tunteet on meidän reagointia tapahtuneisiin asioihin sillä hetkellä. Tunteetkaan ei kuitenkaan aina synny pelkän reaktion pohjalta vaan niihin vaikuttaa myös omat aikaisemmat kokemukset, uskomukset, asenteet ja omat tavoitteet. Eli hankala ja mielenkiintoinen aihe nämä tunteet, vai mitä? Parhaimmillaan saamme tunteista voimaa itselle ja samalla voimme välittää sitä ympärillä oleville ihmisille. Toki jokainen meistä tietää, että asia voi olla myös toisinpäin. Tunteet voivat myös viedä paljon voimia itseltä. Tulee kuitenkin aina muistaa, että tunteet eivät ole pysyviä vaan ne muuttuvat, hälvenevät ja häviävät. Omia tunteitakin oppii havannoimaan, tutkiskelemaan ja pohtimaan kriittisesti. Tämä auttaa tunteiden tunnistamisessa ja niiden käsittelyssä. "Miksi tun...

Luovuudella mielenrauhaa & iloa

Olen Piia, kohta 31- vuotias neitokainen Iisalmesta. Seuraa minulle pitävät kaksi kissaa ja vaikka olenkin pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia, niin käyn ns. töissä tienaamassa muutaman euron ylimääräistä. En osaa soittaa, laulaa tai piirtää, joten minun luovat menetelmäni ovat valokuvaus, kirjottaminen ja käsitöiden tekeminen.  Minusta on tärkeää että ihminen saa toteuttaa itseään, oli kyseessä sitten maalaaminen tai soittaminen tai käsityöt. Olen huomannut, että kun valokuvaan niin saavutan eräänlaisen mielenrauhan, jonka aikaansaamiseksi on aikoinaan pitänyt joogata tunnin ajan. Minulla on kova halu luoda jotain kaunista ja kuvaamamalla luon omalta osaltani sitä tähän maailmaan. Minulla on myös ilonaiheet aika harvassa, mutta valokuvaamalla saavutan myös suurta iloa ja jonkinsortin tyydytystä kun kuvaamanani kohde välittyy linssin kautta juuri sellaisena kuin haluan sen esittää. Luovuus näkyy elämässäni pääosin valokuvaamisena ja kuvien muokkaamisen...

HEVARI -henkilökeskeinen voimavaravalmennus nuorille aikuisille

Aivan ensimmäisessä blogitekstissä kerroimme, että Omat avaimet -projektin tavoitteena on luoda ja kehittää uudenlainen työmenetelmä nuorten aikuisten kanssa työskentelyyn. Tässä blogi tekstissä kerromme tästä uudesta työmenetelmästä, HEVARIsta. HEVARIssa on yhdistetty Aspassa kehitetty henkilökeskeinen työote (erityisesti emotionaalinen tuki) ja Mielenterveyden keskusliitossa kehitetty voimavaravalmennus toimivaksi kokonaisuudeksi.   Ensisijaisesti työmenetelmää lähdettiin luomaan asumispalvelunyöntekijöiden työvälineeksi mutta olemme huomanneet, että HEVARI soveltuu kaikille, jotka työskentelevät nuorten aikuisten kanssa. Tärkeintä on oma halu ja into vetää ryhmää. HEVARI ei ole mikään "tavallinen" ryhmätyömenetelmä. Tällä tarkoitan sitä, että kun ensimmäisenä puhutaan ryhmätoiminnasta niin ajatuksiin tulee heti mieleen jonkinlaista pajatoimintaa, askartelua, käsitöitä tms. HEVARI ei ole tällaistä, ei alkuunkaan. HEVARI koostuu 10 kokoontumisesta. Jokaisella kerral...