Avoimet ikkunat -Kurkistuksia ja kokemuksia mielenterveydestä

Tämän vuoden aikana lähdimme toteuttamaan kokemustoimijoilta lähtöisin olevaa ideaa, jossa he halusivat, että kokemustoimijuuden ja -asiantuntijuuden sekä vertaistuen merkitystä tuotaisiin enemmän ihmisten tietoisuuteen sekä lisätä ymmärrystä siitä, miten merkityksellistä heidän tekemä työnsä on ammattilaisten työn ja tiedon rinnalla. Ajatuksena oli myös, että saataisiin ihmisiä yhteen ja samalla mahdollistettaisiin aitoa kohtaamista sekä hyvää mieltä toisille. Tästä ideasta sitten muodostui Ihminen ihmiselle -tapahtuma konsepti, jota olemme nyt syksyllä toteuttaneet neljällä eri paikkakunnalla; Kajaanissa, Mikkelissä, Joensuussa ja Sonkajärvellä, oikein onnistuneesti! Jokaisella alueella on lähdetty tapahtumaa suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä alueen toimijoiden kanssa. Olemmekin saaneet iloksemme huomata, että innokkuutta ja tarvetta tällaisella yhteisölliselle tapahtumalla on ollut. Saimme mukaan aivan mahtavia paikallisia toimijoita ja heidän toiminnassansa mukana olevi...

Moi, mä oon Heidi. Mulla on aistiyliherkkyyksiä, jotka on joka päiväisessä arjessa mukana. Kirkkaat valot, kovat äänet sekä erilaiset hajut tekee pahaa. Kirkas halogeenivalo on epämiellyttävä ja se laittaa siristelemään silmiä. Se vaikuttaa keskittymiseen ja aiheuttaa joskus päänsärkyä. Väsyneenä vaikutus korostuu. Jos saisin päättää olisi vain lämpimän sävyisiä valoja. Jos on paljon hälinää ja ääniä, kuulen ne kaikki ja on vaikea keskittyä, jos joku koettaa puhua minulle samaan aikaan. Katsekontakti puhujaan auttaa hieman bloggaamaan ympäristön ääniä. Kaikki voimakkaat tuoksut tekevät pahaa ja on vaikea keskittyä mihinkään muuhun.Nämä tuntuvat koko kehossa ja ihan kuin keho olisi koko ajan ylikierroksilla, kun aistiärsykkeet vievät paljon voimia. Valokuvaus sekä musiikki auttavat, kun olo tuntuu ylikuormittuneelta laitan kuulokkeet korville ja lähden valokuvaamaan. Luonnossa saa rauhassa mennä ilman ylimääräistä hälinää ja ilman kiirettä. Järvimaisema on minulle mieluisin paikka ...

Olemme kuluneen viikon aikana viettäneet mielenterveysviikkoa ja tänä vuonna teemaksi on nostettu toipumisrauha. Äärimmäisen tärkeä teema, josta puhutaan valitettavan vähän. Tämä nousee hyvin paljon esille keskusteluissa joita mekin Omat avaimet 4You -toiminnassa käymme osallistujien kanssa. Pohdimme myös sitä, että viime vuosina puhe tästä on ollut vain kasvava. Ja tämä suunta ei ole se oikea suunta vaan päinvastoin. Meillä pitäisi olla rakenteet yhteiskunnassa siihen, että ihminen, olipa syy mikä tahansa, saa aikaa toipumiselle ja omaan kuntoutumisen prosessiin. Me emme voi määritellä yksilöllisiä aikoja tai etenemistahtia vaan näiden pitäisi aina muotoutua yksilön mukaan. Meidän tulee yhdessä rakentaa askeleet etenemiselle ja luoda sitä oman näköistä elämää. Meidän pitäisi pystyä sote-alalla vahvistamaan tätä tapaa työskennellä, mutta.. meidän rakenteet eivät valitettavasti muovaudu tähän. Olavi Sydänmaanlakka kiteyttää upeasti tämän hetkistä tilannetta joka on toipumiseen liittyen...

 Toipuminen ei aina ole näkyvää. Se ei  välttämättä näytä sankaritarinalta, jossa vaikeudet voitetaan ja palataan nopeasti normaaliin arkeen. Usein toipuminen on hiljaista, hidasta ja epätasaista, kuin pienten aaltojen liikettä rannassa.  Toipumisrauha antaa luvan olla keskeneräinen ja arvokas. Se on tila, jossa ihminen saa hengittää vapaasti, ilman suorituspaineita tai kysymyksiä siitä, “milloin olet taas kunnossa?”.  Se voi olla myös konkreettista, aikaa pois arjen vaatimuksista, lepoa, terapiaa ja hiljaisia päiviä. Mutta se on myös asenne: myötätuntoa itseään kohtaan, halua kuunnella omia rajojaan ja tarpeitaan. Se on ymmärrystä siitä, että toipuminen ei ole kilpailu, eikä millään muotoa aikataulutettu projekti.  Toipuminen etenee jokaisella omaan tahtiin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, ei valmista polkua jota kulkea. Yhdelle toipuminen tarkoittaa lepoa ja hiljaisuutta, toiselle pieniä arjen tekoja tai uuden suunnan etsimistä.  Tärkeintä kuitenkin on, et...

Pohtiessani omaa toipumisen matkaani, huomaan palaavani yhä uudestaan yhteen asiaan: kohtaamisiin. Niitä on ollut matkallani monenlaisia: hyviä, vaikeita ja joskus satuttavia. Jokainen niistä jätti jäljen, joskus pienen ja joskus syvän. Yksi hetki on jäänyt erityisen kirkkaasti mieleen.  Olin sairaalaosastolla uupunut ja tyhjä. Kärsin vaikeasta masennuksesta ja psykoottisista jaksoista. Minun oli vaikea luottaa ihmisiin enkä uskonut, että edes osastolla kukaan haluaa minua oikeasti auttaa. Mieleeni jäi pysyvästi hoitaja, joka pysähtyi vierelleni. Hän laski kätensä olkapäälleni ja kysyi: “Mitä sinulle kuuluu?” Hän pysähtyi tilanteeseen, puhutteli minua nimeltä ja jäi kuuntelemaan vastaukseni.   Yksinkertainen kysymys, joka ei olisi välttämättä kenellekään toiselle merkinnyt paljon, mutta minulle se merkitsi valtavasti. Tuossa hetkessä koin, että minut huomattiin ihmisenä, ei vain potilaana. Se herätti toivon pilkahduksen: ehkä olen sittenkin arvokas ja merkityksellinen. Ehkä vo...

Hei Olen Emmi, helmikuussa 2025 päätin lähteä kokeilemaan vapaaehtoistyötä Iisalmen Seurakunnan Lähetyskirppuun, vaikka alussa epäilin, olisiko se minun juttuni. Ennen kuin aloitin vapaaehtoisena työskentelyn, pohdin opiskelua tai työkokeilua, mutta vapaaehtoistyö tuntui hyvältä vaihtoehdolta tähän hetkeen. Koen että tämä valinta tukee minun arkea ja voi antaa valmiuksia myöhemmin työelämään. Alussa töihin meno jännitti ja työpäivän jälkeen ajattelin, että huh selvisin siitä! Nyt tekeminen tuntuu mukavalta ja töiden jälkeen voi lähteä jatkamaan päivää hyvillä mielin ja tuntea, että on tehnyt parhaansa. Halusin näyttää itselleni, että pystyn tähän ja on tuntunut hyvältä huomata, että pärjään. Vapaaehtoistyö on auttanut arjessa eteenpäin ja tuonut itsestäni esille uusia puolia. Olen oppinut huomaamaan omia voimavaroja ja mitä jaksan tehdä ja mikä pitää jättää vähemmälle. Olen huomannut, että työssäni haluan tehdä asiat hyvin, olla täsmällinen, ahkera ja huomioon ottava. Joskus keskity...

Onko sinulla oma mielipaikka? Jos on niin huippua! Jos mielipaikka tulee s inulle nyt uutena, niin aiheelle kannattaa antaa mahdollisuus. Mielipaikka voi olla konkreettinen paikka jossain, mutta se voi olla maisema tai paikka vain muistoissasi tai mielikuvituksessa. Se on kuitenkin aina mukanasi, kun sitä tarvitset . Mielipaikkaa voi käyttää rentoutusharjoituksena tai siellä on mahdollisuus piipahtaa mielessäsi, kun aivot tarvitsevat hetken levon .   Stressaavissa ja kuormittavissa elämäntilanteissa keho voi jännittyä ja huoliajatukset pyörivät kehää mielessäsi. Tuleva elämänmuutos tai tilanne voi jännittää ja et saa oloa rauhoittumaan. Luonto ja mielipaikka voi tarjota tähän tilanteeseen rauhoittumiskeinon. Luonnonympäristöt tarjoavat vastalääkettä jatkuvalle suorittamiselle. Nykypäivän elinympäristöihin ja elämäntapoihin liittyy runsaasti kuormitustekijöitä, jotka virittävät kehon valmiustilaa n . Terveydelle haitall i ksi stressioireet muuttuvat, mikäli suorittamisen jälkei...

Paska päivä?  Tuntuuko, että kaikki vaan menee alamäkeä eikä jarrua löydy? Tuntuuko, ettei jaksaisi enää yhtään ainoaa vastoinkäymistä? On täysin normaalia, että elämä ei mene aina ruusuilla tanssien ja auringon paisteessa hymy kasvoilla. Joten on täysin ok, että ei ole aina kaikki asiat ok, eikä jaksa olla positiivinen.  Kukapa ei pystyisi samaistumaan siihen tunteeseen, että kaikki kaatuu päälle, kaikki on paskaa ja tekisi mieli vaan hautua jonnekin piiloon tai karjua kurkku suorana.  Meillä jokaisella on elämässä huonoja hetkiä. Voimme kohdata vastoinkäymisiä, niin isoja kuin pieniäkin. Se kuuluu elämäämme mutta jokainen meistä kaipaa silloin myös valoa ja toivon kipinää, pientä lisä energiaa siihen, että kyllä tämä tästä ja mä pystyn tähän. Meillä jokaisella on keinoja siihen, miten voimme taltuttaa huonoa fiilistä, saadaan hetken hengähdystä ja virtaa. On tärkeää, että me tiedostamme nämä. Kannustamme myös jokaista siihen, että kokeilee uusia asioita, on utelias ja p...

  Luonto, lähiluonto, kaupunkiluonto, maaseutu, ne ovat meille monelle itsestään selvyyksiä – ovat vaan siinä. Oletko tullut ajatelleeksi, että ne ovat paljon enemmän? Tutkittua tietoa, vaikuttavuutta – Ihan oikeita hyötyjä terveydelle ja hyvinvoinnille. Luontoelementit ovat läsnä ihmisten kokemusmaailmassa ja niiden oloon on totuttu, niinpä niiden merkitystä hyvinvoinnin kannalta erillisenä asiana on vaikea tunnistaa. Kaupungistumisen myötä yhä useampi ihminen on joutunut kauemmaksi luonnosta ja se on käynyt vieraammaksi. Joitakin luonto, pimeys, eläimet, tulen teko yms. voivat pelottaa Luonnon merkitystä hyvinvoinnille on tutkittu Suomessa ja ulkomailla. Vihreällä alueella asuvat olivat tyytyväisempiä ja toivat esiin vähemmän masennukseen liittyviä oireita kuin rakennetussa ympäristössä asuvat. Muutto kaupungista luonnon läheiselle asuinalueelle vaikutti kokemukseen mielenterveyden parantumisesta ja pysymisestä paremmalla tasolla kolmen seuranta vuoden aikana. ...

Olen entinen mielenterveyskuntoutuja, nykyinen äiti, aviopuoliso ja tuoreen ADHD- diagnoosin omistaja. Valmistun pian tämän vuoden lopussa sosionomiksi (AMK). Elämäni ei ole ollut suoraviivaista ja helppoa, harvoin elämä sitä onkaan. Minulla on kuitenkin jotain erityistä annettavaa: ymmärrystä, joka ei synny kirjoista, vaan kokemuksesta. Olen ollut harjoittelussa 10 viikon ajan Aspa- säätiön ja Mielenterveyden keskusliiton yhteisessä Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Aloitin vuonna 2018 kokemustoimijan tehtävissä, kun toiminta oli vielä projekti ja nyt olen saanut suorittaa viimeisen harjoitteluni Omat Avaimet 4you- toiminnassa. Eräänlainen ympyrä sulkeutuu harjoittelun päättymisen myötä ja se on hieman haikeaa. Harjoittelun aikana olen saanut käyttää luovia menetelmiä, ohjata ryhmiä ja kohdata ihmisiä matalalla kynnyksellä. Minun tarinani on muuttunut hyvin paljon näiden seitsemän vuoden aikana. Toimin edelleen satunnaisesti kokemustoimijana, mutta pääosassa puheenvuoroissani eivät ole...

Kirjoitan to do-listan sadannen kerran. Mietin, että nyt käytän pomodoro-menetelmää, nyt minä aikataulutan, nyt minä palastelen tehtävät asiat mahdollisimman pieniksi tavoitteiksi ja onnistun. Mietin, että tällä kertaa en jätä viime tippaan. Silti huomaan taas olevani joko deadlinessa melkein kiinni, tai jo siitä auttamatta myöhässä. Kyllä, tarkkaavaisuushäiriön kanssa on todella vaikeaa saada tiettyjä asioita aikaiseksi – kuten vaikkapa opiskelua. Opiskelu vaatii käytännössä aina järjestelmällistä aikatauluttamista, voimavarojen säätelyä, omien voimavarojen tunnistamista, oleellisen tunnistamista, asiassa pitäytymistä ja vireänä pysymistä vaikkei huvittaisi. Muun muassa näistä syistä opiskeleminen on usein vaikeaa ihmiselle, jolla on ADHD. Joskus voi myös käydä niin, että kun pystyy valtavan oppimisprosessin jälkeen pysymään opintojen vaatimissa aikatauluissa ja suuntaamaan energian kaikkein olennaisimpiin asioihin, yhtäkkiä jollakin muulla elämän osa-alueella alkaa mennä huonosti. O...

Olet ehkä törmännyt elämässäsi samaan ongelmaan kuin minä; ystävien löytäminen iän kasvaessa ei enää onnistukaan yhtä helposti kuin lapsena. Jos liikkuu aktiivisesti pois neljän seinän sisältä tai osallistuu netissä keskusteluihin, vastaan tulee hyvin paljon erilaisia ihmisiä. Mahdollisuuksia uusien ystävien löytämiseen siis on paljon. Aikuisena ystävien löytäminen vaatii kuitenkin enemmän työtä kuin nuorempana, mutta varsinkin jos keskityt etsimään omanlaisiasi ihmisiä, ystävyydet voivat kestää pitkiäkin aikoja elleivät jopa lopun elämää. Olen oppinut aikuisena, että laatu korvaa ystävissä todellakin määrän. Löytääkseen omat ihanat ystävät, pitää kuitenkin uskaltaa tutustua paljon monenlaisiin ihmisiin. On tärkeää muistaa olla kärsivällinen ja keskittyä positiiviseen.  Ystävien hankkimiseen löytyy joitain ohjeita, mutta ohjeet eivät aina ole tarpeeksi tarkkoja ja ohjeista jää paljon kysyttävää. Usein sanotaan, että ystäviä löytyy työpaikalta tai esimerkiksi harrastuksista. Työpaik...

Katsoin kun serkkuni kolmevuotias lapsi meni rohkeasti leikkimään toisten lasten kanssa ja ystävyys syntyi heti. Ala-asteella kaverit valikoituivat sen mukaan keitä sattui kanssani samalle luokalle. Lapsena ei tullut pohdittua ystävyyttä liian monimutkaisesti; tässä on kanssani samanikäinen ihminen joka tykkää barbeilla leikkimisestä, niin kuin minäkin. Ollaan ikuisesti parhaita ystäviä. Joillakin kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että lapsuuden ystävyydet pysyivät aikuisuuteen, toisten, kuten minun, piti aloittaa jokaisessa koulussa ja uudessa elämäntilanteessa alusta.  Yksinäisyys on yhteiskunnassamme liian yleistä. Suomessa yksinäisyyttä kokee noin joka viides väestöstä. Eniten yksinäisyyttä kokevat 15-34 vuotiaat. Miksi yksinäisyys on niin yleistä ja kuinka ystäviä voisi löytää lapsuuden jälkeenkin?  Iän lisääntyessä kynnys ystävystymiseen kasvaa. Ystävien hankkiminen ei olekaan enää niin yksinkertaista kuin silloin kun vanhemmat järjestivät leikkihetkiä sinulle ja omien yst...